Apu

Unto Hämäläinen: Onko 67-vuotias ikivanha? – Näin luonnehti kommentoija – Provosoiduin, en omasta vaan ikäluokkani puolesta

Unto Hämäläinen: Onko 67-vuotias ikivanha? – Näin luonnehti kommentoija – Provosoiduin, en omasta vaan ikäluokkani puolesta
Ikätoveri naureskeli olevansa neljän sukupolven palveluksessa. Häntä työllistävät lapsenlapset, lapset, aviopuoliso ja vanhemmat. Uskallan väittää, että koko maa pysähtyisi, jos senioriväestö ryhtyisi jonakin päivänä lakkoon ja kieltäytyisi perheiden hoivatehtävistä, kirjoittaa politiikan toimittaja Unto Hämäläinen kolumnissaan.
Julkaistu: 24.8.2021

Kirjoitin tällä palstalla 1. heinäkuuta helsinkiläisestä päiväkodista ja kiitin varhaiskasvattajia heidän arvokkaasta työstään. Sain kirjoituksesta paljon palautetta, tuli ruusuja ja risuja.

Erään palautteen yksi sana jäi soimaan korvaan. Tuohtunut kommentoija luonnehti minua ”ikivanhaksi” politiikan toimittajaksi. Olenko tosiaan 67-vuotiaana ikivanha?

Provosoidun, vaikka ei enää tässä iässä pitäisi. En niinkään omasta kuin ikäluokkani puolesta.

"Monet 'ikivanhat' tekevät keikkatöitä kouluissa, sairaaloissa, vanhainkodeissa tai päiväkodeissa. He ovat kysyttyä työvoimaa. Osaavaa väkeä ja auttavia käsiä tarvitaan."

Olen vuosikertaa 1954. Ikäluokkani on viimeinen, joka pääsi eläkkeelle 63-vuotiaana, vuonna 2017. Lähdin eläkkeelle heti, kun se oli mahdollista, ja luulin, että niin siirtyisivät muutkin ikäiseni.

Eivät siirtyneet. Tunnen kymmeniä ikätovereita ja seuraan heidän tekemisiään. Enemmistö jatkoi töissä kuukausia tai vuosia eläkeiän alarajan täyttymisen jälkeen.

Osa meistä on yhä töissä ja eläköityy vasta ensi vuonna, kun eläkeiän yläraja, 68 vuotta, täyttyy. Vielä pitempään aikovat uurastaa yrittäjät, joilla ei ole yläikärajaa.

Päivätyöstä eläkkeelle lähteneet jatkavat uusissa tehtävissä. Kolumnistikaveri Pekka Sauri ( s. 1954) on palannut nuoruusvuosiensa töihin kirjoittajaksi ja puhujaksi. Puhumattakaan Esko Ahosta ( s. 1954). Hän on sekä amerikkalaisen pankin että venäläisen pankin hallinnossa, kirjoittaa kirjoja ja tekee televisio-ohjelmia. Hän on todellinen monitoimimies.

Monet ”ikivanhat” tekevät keikkatöitä kouluissa, sairaaloissa, vanhainkodeissa tai päiväkodeissa. He ovat kysyttyä työvoimaa. Osaavaa väkeä ja auttavia käsiä tarvitaan. Enkä usko, että he vievät nuoremmilta työmahdollisuuksia, sillä varsinkin hoiva-aloilla on pysyvä työvoimapula.

Monet ovat mukana kolmannen sektorin vapaaehtoistyössä esimerkiksi Suomen Punaisessa Ristissä tai Martoissa. Jotkut hoitavat vaativia luottamustoimia kunnissa tai kulttuurialalla tai toimivat nuoria asiantuntijoita ohjaavina mentoreina yrityksissä, yhteisöissä ja korkeakouluissa.

"Kuusikymmentäseitsemänvuotias tuntee iän kasvavan painon harteillaan. Saamme jatkuvasti karuja muistutuksia ajan rajallisuudesta, sillä ikäluokkamme harvenee vuoden jokaisena päivänä."

Muuan ikätoveri naureskeli olevansa neljän sukupolven palveluksessa. Häntä työllistävät lapsenlapset, lapset, aviopuoliso ja omat yli 90-vuotiaat vanhemmat. En osaa paheksua, jos hän välillä pakenee rakkaan harrastuksensa pariin golfkentän rauhaan.

Noita ”ylisukupolvisia” auttajia on meissä eniten. Havaintojeni perusteella uskallan väittää, että koko maa pysähtyisi, jos senioriväestö ryhtyisi jonakin päivänä lakkoon ja kieltäytyisi perheiden hoivatehtävistä. Niiden tuella päästetään pienten ja vähän suurempien lasten vanhempia työelämään.

On ikätovereissani niitäkin, jotka eivät jaksa tehdä eläkkeellä enää yhtään mitään. Siihen on monia syitä. Yksi sanoo, että neljäkymmentä vuotta työtä riitti, työtunnit tulivat täyteen. Toisen mieliala on raskas. Kolmatta piinaavat kenkut krempat, jotka rajoittavat liikkumista. Neljännen voimia syö vakava sairaus.

Kuusikymmentäseitsemänvuotias tuntee iän kasvavan painon harteillaan. Yritämme hoitaa viimeisen osuutemme kunniallisesti loppuun asti, mutta emme kuvittele liikoja itsestämme. Saamme jatkuvasti karuja muistutuksia ajan rajallisuudesta, sillä ikäluokkamme harvenee vuoden jokaisena päivänä.

10 kommenttia