Uniapneaa sairastaa arvioiden mukaan jopa neljäsosa suomalaisista – Mitä oikein tapahtui?

Uniapnea on ylähengitysteitä ahtauttava sairaus, joka aiheuttaa toistuvia unenaikaisia hengityskatkoksia. Ne voivat kestää muutamasta sekunnista jopa yli minuuttiin. Katkosten vuoksi nukkuja havahtuu hereille useita kertoja yössä. Tämä näkyy muun muassa päiväväsymyksenä ja muistin pätkimisenä.

– Arvellaan, että uniapneaa sairastaa peräti 25 prosenttia suomalaisista. Alle 10 prosentilla heistä on diagnoosi. Valtaosa on yli viisikymppisiä miehiä, mutta sairastua voi missä iässä hyvänsä, jopa lapsena, sanoo Suomen Unihoitajaseuran puheenjohtaja, unihoitaja Soile Hällfors.

Uniapneasta puhutaan uutena kansantautina. Sitä sairastavien määrä on noussut rajusti 2010-luvun lopusta lähtien, mikä selittyy osittain lihavuuden yleistymisellä. Rasvakudoksen lisääntyminen ahtauttaa ylähengitysteitä, painaa nielua kasaan ja heikentää keuhkojen toimintaa.

– Diagnostiset kriteerit eivät ole muuttuneet, mutta diagnostiikan ja hoidon kysyntä on lisääntynyt maailmanlaajuisesti. Suomessa uniapneaan liittyvät käynnit perusterveydenhuollossa lisääntyivät 190 prosenttia vuosina 1996–2018. Sairaudesta johtuvien vuotuisten poissaolopäivien määrä on kasvanut 4 100 prosenttia.

Sairauden yleistymisen vuoksi markkinoille on tullut lisää diagnostisia tutkimus- ja hoitolaitteita sekä menetelmiä, kuten etäseurantaa. Soile Hällfors arvelee, että tämäkin on osaltaan vaikuttanut potilasmäärän kasvuun.

– Myös terveydenhuollon henkilöstöä on koulutettu tunnistamaan tauti entistä paremmin.

Lihavuuden lisäksi uniapnealle altistavat perimä, kasvojen ja kaulan rakenteelliset tekijät sekä jotkin sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta. Riskiä lisäävät myös tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö.

– Obstruktiivisen eli ahtauttavan uniapnean perimmäinen riskitekijä on kuitenkin nielun lihasvoiman heikentyminen. Siksi myös normaalipainoisella voi olla uniapnea. Kun lihakset ovat heikot, nielu painuu unen aikana herkemmin kiinni, jolloin hengitys katkeaa, Soile Hällfors sanoo.

Uniapnean tunnetuin oire on voimakas kuorsaus. Se ja hengityksen katkeileminen osataan yhdistää tautiin hyvin, mutta niistä ei ole välttämättä tietoinen, jos nukkuu yksin.

– Ihminen ei myöskään aina tajua nukkuvansa huonosti, koska huonoon uneen sopeutuu suhteellisen nopeasti. Sitä alkaa pitää normaalina.

Uniapnean muita oireita ovat muun muassa heräily tukehtumisen tunteeseen, sydämen tykytykseen, lisääntyneeseen virtsaamistarpeeseen tai voimakkaaseen yöhikoiluun. Aamulla päätä voi särkeä, kurkku olla karhea ja suu kuiva.

– Tällaisiin oireisiin kannattaa kiinnittää huomiota ja hakeutua matalalla kynnyksellä tutkimuksiin. Mitä aiemmin uniapneasta saadaan kiinni, sitä parempi ennuste on.

Naisilla diagnoosin saamista voi vaikeuttaa se, että oireet sotketaan vaihdevuosivaivoihin. Naiset eivät myöskään välttämättä kuorsaa koristen, vaan pikemminkin puhisevat. Siksi hengitysvaikeuksia ei ehkä huomata. Usein oireet myös hävettävät naisia, minkä vuoksi he eivät aina kehtaa puhua niistä edes lääkärille.

– Estrogeeni suojaa naisia uniapnealta vaihdevuosiin asti, mutta sen jälkeen riski kasvaa miesten tasolle. Myös paino nousee usein vaihdevuosissa, mikä lisää uniapnean vaaraa.

Hoitamaton uniapnea moninkertaistaa sydän- ja aivoinfarktin riskin. Se altistaa myös diabetekselle. Lisäksi onnettomuusvaara esimerkiksi liikenteessä kasvaa päiväväsymyksen ja siitä johtuvan nukahtelun vuoksi.

– Kun uniapnea on hoidossa, riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin laskee terveiden tasolle, Soile Hällfors sanoo.

Uniapnean tavallisin hoito on öisin käytettävä CPAP-laite. Ylipainehengityslaite puhaltaa ilmaa hengitysteihin ja pitää ne auki, jolloin hengitys ei ahtaudu. Lievässä uniapneassa voidaan pärjätä myös uniapneakiskolla. Se auttaa pitämään alaleuan asennossa, jossa hengitys kulkee paremmin.

Turun yliopiston unitutkimuskeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan hyötyä on myös hengitysharjoittelulaitteesta, jossa on sekä ulos- että sisäänhengitysvastus yhdistettynä lämpimään höyryyn. Säännöllinen käyttö parantaa nielun lihasten voimaa. Vahvemmat lihakset voivat pitää ylähengitystiet paremmin auki ja ehkä välillisesti vaikuttaa hengityksen säätelymekanismeihin.

– Hengitysharjoittelulaitteella pystytään vaikuttamaan tehokkaasti uniapnean perimmäiseen syyhyn. Muilla hoidoilla voidaan vain pitää ilmatiet yöllä auki, Soile Hällfors sanoo.

Laitetta tulisi käyttää kahdesti päivässä ja puhaltaa kummallakin kerralla 30 ulos- ja sisäänhengitystä, jotta kuorsaus ja hengityskatkokset vähentyisivät. Käytön ansiosta unen laatu ja yleinen elämänlaatu paranevat.

– Toivon mukaan laite kuuluu tulevaisuudessa uniapnean hoitoon. Sen käyttö voisi kenties myös ehkäistä uniapneaa. Laite on jo nyt kaikkien saatavilla, eikä hankintaan tarvita reseptiä.

Myös laihdutus on uniapneassa tärkeä hoito, mikäli painoindeksi on yli 25. Jo 5−10 prosentin painonpudotus lievittää taudin oireita. Säännöllinen liikunta auttaa laihtumisessa ja myös vähentää hengityskatkoksia. Lisäksi oireisiin voi vaikuttaa lopettamalla tupakoinnin ja vähentämällä alkoholinkäyttöä.

– Ensin on päästävä eroon päiväväsymyksestä. Muuten ei jaksa tarttua elintapamuutoksiin. Laihtuminen ei myöskään onnistu, jos nukkuu huonosti, koska syömme silloin jopa 25 prosenttia enemmän kaloreita, Soile Hällfors sanoo.

Suurimpana haasteena uniapnean hoidossa hän pitää sitä, ettei hoitoon sitouduta. Joidenkin tutkimusten mukaan peräti 60–70 prosenttia lopettaa CPAP-hoidon esimerkiksi maskiongelmien vuoksi tai ihan vain siksi, että ”laitetta ei ole kiva käyttää”.

Ongelman taustalla on usein se, että uniapneaa sairastava ei ole mielestään saanut riittävää ohjausta laitteen käyttöön. Unihoitajien aika riittää harvoin yksittäisen potilaan perinpohjaiseen ohjaukseen.

– Uniapneadiagnoosin tekee aina lääkäri, mutta kaiken muun hoitavat hoitajat. He tekevät kyllä parhaansa, mutta resurssit ovat rajalliset.

Osa potilaista ei myöskään kunnolla ymmärrä, millaisia vaaroja hoitamattomaan uniapneaan liittyy. Siksi hoito ei tunnu tärkeältä.

– Oma motivaatio on avainasemassa niin taudin ehkäisyssä, diagnosoinnissa kuin hoidossakin, Soile Hällfors korostaa.

Asiantuntija: Suomen Unihoitajaseuran puheenjohtaja, unihoitaja Soile Hällfors.