Viime pääsiäisenä Kotkassa asuvan suomenvenäläisen Darya Isaenkon kotona kävi kuhina. Keittiössä valmistui kulitsoja eli ortodoksien pääsiäisperinteisiin kuuluvia hiivataikinasta valmistettuja pääsiäispullia. Leipomisseurana oli Ukrainasta sotaa 10-vuotiaan poikansa kanssa paennut Albina Orlosvka.

− Käytimme Albinan äidin vanhaa reseptiä, ja kulitsoista tuli todella hyviä, Darya kertoo.

Maaliskuu oli hieman yli puolivälin, Albina ja Maksim Orlosvki saapuivat Suomeen. Majapaikka järjestyi, kun Albina sai Kotkassa asuvalta tuttavaltaan tuolloin vapaaehtoisena Kotkan vastaanottokeskuksessa työskennelleen Daryan yhteystiedot ja kyseli tältä matkan aikana, ottaako Suomi vastaan Ukrainasta paenneita.

Daryan mies suhtautui asiaan myönteisesti kuultuaan vaimonsa luvanneen majoittaa tulijat heidän luokseen ja kävi hakemassa Albinan ja Maksimin Helsingistä. Oli jo yömyöhä, kun kolmikko saapui Kotkaan.

− Lapsemme nukkuivat Maksimin ja Albinan saapuessa meille ja pääsimme vasta aamulla vasta tutustumaan toisiimme. Hieman tietenkin jännitti, miten arki sujuu, kun kotiin tulee täysin tuntematon ihminen lapsensa kanssa. Kaikki oli kuitenkin todella helppoa alusta lähtien ja olen kiitollinen, että eteeni tuli tämä mahdollisuus. Olen saanut uuden ystävän, Darya kertoo.

Kaksikko ehti asua Daryan perheen luona reilun kuukauden ennen muuttoa ja Albina kertoo viihtyneensä todella hyvin. Ukrainalaisen tutun pyynnöstä Albina ja Maksim kuitenkin muuttivat tämän kanssa vastaanottokeskuksen kautta saatuun asuntoon ensin keskustaan ja sitten Karhulaan. Kaksikolla saattaa olla jälleen edessä muutto, sillä tuttava lähdössä takaisin Ukrainaan.

− Olen sanonut, että he ovat tervetulleita takaisin milloin tahansa, Darya huikkaa heti.

Elämä Suomessa on alkanut asettua uomiinsa. Darya ja Albina pitävät säännöllisesti yhteyttä, mutta flunssakauden aikana tapaaminen on onnistunut muutaman kerran kuukaudessa.

− Välillä meillä on lapset mukana ja näemme esimerkiksi puistossa. Toisinaan käymme kahdestaan kahvilassa. Asumme nyt kauempana toisistamme, mutta onneksi bussi kulkee ja meillä on auto, Darya kertoo.

Vaikka Maksim on Daryan kolmea tytärtä vanhempi, ovat lapset tulleet alusta lähtien hyvin toimeen keskenään.

− Nuorimmaiseni on aivan rakastunut Maksimiin. Tyttö pussaili ja halaili häntä ja pyysi jäämään vielä, kun he olivat eilen lähdössä meiltä.

Lokakuun lopussa Albina kutsui Daryan perheen luokseen viettämään syntymäpäiviään. Tarjolla oli ukrainalaista pizzaa, jota Darya kehuu erittäin herkulliseksi.

− Albina on todella hyvä keittiössä ja kokkasi paljon myös meillä asuessaan. Hän teki muun muassa borssikeittoa. Kerran Albina ehdotti sushi-iltaa ja se oli tosi hauska ja mielenkiintoinen tapa viettää aikaa yhdessä.

Maksim opiskeli keväällä netin välityksellä omassa koulussaan ja elokuussa alkoivat opinnot myös suomalaisessa koulussa. Luokalla on muitakin ukrainalaisia, joiden kanssa hän on ystävystynyt. Aikaa vietetään yhdessä myös koulun ulkopuolella.

− Maksim käy uimahallissa uimassa ja pelaa koulussa koripalloa. Hän on kohta aloittamassa koripalloharjoitukset joukkueessakin, Albina kertoo.

Kaksikon kotikaupungissa Zaporozhyessä lunta ei juuri ole ja Maksim onkin nauttinut lumessa peuhaamisesta täysin rinnoin. Välillä käydään porukalla laskemassa mäkeä, mutta lumi kiehtoo myös muulloin. Nyt Maksim haaveilee pääsevänsä luistelemaan, sillä kodin lähellä on luistelukenttä.

− Zaporozhyessä oli paljon tekojääratoja. Maksim tykkää luistella ja on hyvä siinä. Nyt pitäisikin hankkia hänelle luistimet, Albina kertoo.

Suomalaisen talven erilaisuus tuli esille myös Albinan ja Daryan ollessa kävelyllä Sapokassa.

− Sanoin Albinalle, että tammi-helmikuussa voisimme varmasti jo kävellä Varissaaressa olevaan ravintolaan. Hän ei ollut uskoa, että jää voi jossain vaiheessa olla niin paksua, että se kestää kävelijöitä.

Lue myös: Ukrainan traumat raskaita myös kokeneen avustustyöntekijän mielenterveydelle: ”Terapia on ollut todella tärkeä asia jaksamiseni kannalta”

Albinan arkipäivät ovat kuluneet suomea opiskellessa. Ensimmäinen neljä kuukautta kestäneistä kielikursseista on ohi ja kurssin lopuksi järjestetty koe läpäisty. TE-toimiston järjestämiä kielikursseja on tarjolla yhteensä neljä ja Albina on aloittelemassa seuraavaa kurssien välissä olevan parin viikon tauon jälkeen.

Kuten moni muukin, Albina kokee taivuttamisen ja sijamuodot vaikeimpina asioina suomea opiskellessaan. Hienointa on taas huomata, että ymmärtää koko ajan enemmän.

− Seisoin bussipysäkillä pariskunnan vieressä ja tajusin, että he keskustelivat joulupyhien harvennetusta aikataulusta. Lisäksi he puhuivat miehen lapsenlapsesta, joka täytti 18 vuotta.

Kampaajaksi kotimaassaan kouluttautunut Albina on yrittänyt etsiä myös oman alansa töitä ja selvittänyt aktiivisesti TE-keskuksesta eri mahdollisuuksia. Hän on kuitenkin surukseen huomannut, että suurimmassa osassa kampaamoista on tarjolla vuokratuoleja, mutta henkilökuntaa etsii harva. Yrittäjyys ei Albinaa pelota, mutta sen aika voisi olla myöhemmin. Asiakkaiden löytäminen on haasteellista uudessa maassa ja kaupungissa ilman yhteistä kieltä.

− Albina kouluttautui Ukrainassa koko ajan lisää ja on todella taitava työssään. Hän on antanut minulle hyviä vinkkejä hiusten hoitoon ja värjännyt hiukseni, Darya sanoo esitellessään uutta hiusväriään.