Uimahallilla tehdään todellisia tasa-arvotekoja – Tervetuloa naisten vuoro meillekin!
Kun naisten uimavuoro saapuu uimahalliin, lähtee moni nainen ensimmäistä kertaa aikuisiällään julkiseen uimahalliin. Ja siinä tiivistyy se, mikä suomalaisessa yhteiskunnassa on tärkeää. Naisten vuoron vastustamisen varjolla käydään myös tunkkaista kulttuurisotaa, jossa haisee usein myös erilaisuuden pelko, kirjoittaa toimituspäällikkö Samuli Isola.
Kotisähköpostiini kilahti viesti:
"Tulin juuri kotiin naisten uimavuorosta, joka oli ihan mahtava menestys! Mukana oli niin kantasuomalaisia, kuin maahanmuuttajiakin ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Sauna ja kylmäallas olivat myös erittäin suosittuja. Sydämelliset kiitokset ja toivottavasti vuoroja järjestetään vastaisuudessakin! Ps. Paikalle osuneet miespuoliset henkilöt suhtautuivat todella kivasti porttikieltoon!"
Kotipaikkakunnallani Keravalla oli ensimmäistä kertaa järjestetty paljon toivottu ja odotettu naisten uimavuoro.
Sähköpostiviesti ilahdutti suuresti. Olin monen muun tavoin välittänyt kaupungin suuntaan pitkään odotettua toivetta: uimahalliin oli saatava naisten uimavuoro, ainakin kokeiluun.
Lieksa, Riihimäki, Jyväskylä, Tampere, Helsinki, Turku, Lappeenranta... Naisten vuoro oli toiminut monen muun kunnan uimahallissa jo vuosien ajan, ja nyt se vihdoin olisi saatu aikaan myös Keravalla.
Somen paikallisille sivuille alkoi tipahdella kaupungille kiitoksia naisten uimavuorosta. Yksi nainen ilmoitti ensimmäistä kertaa lähteneensä aikuisiällään uimaan paikalliseen uimahalliin. Moni sanoi kokeneensa vuosikymmenten odotuksen jälkeen ensimmäisen kerran mahdollisuuden kokea uimisen iloa turvallisessa uimalatilassa. Joku sanoi astelleensa ensimmäistä kertaa uimahallin kaakeleilla sitten kouluaikojensa. Ja moni oli kohdannut ensimmäistä kertaa toisen, kolmannen ja neljännenkin naisen, joka oli omista syistään Keravan uimahallista vasta ensimmäistä kertaa.
Nuorille tytöille voi olla vapauttavaa päästä uimaan ilman pelkoa ylimääräisistä katseista keholla.
Jollain on taustalla omia piinaamaan jääneitä kokemuksia, toinen on luonnostaan arka, joku uskaltaa vasta nyt astella julkiseen tilaan uima-asussa. Yhdellä on ollut rintasyöpä tai palovamma, kehossa arpia tai vammoja, joiden kanssa vain naisille varattu tila koetaan vähemmän ahdistavina. Jollain on taustalla kulttuuriset syyt, joiden perusteella on mahdotonta ajatella esiintymistä uima-asussa vieraiden miesten kanssa. Raiskauksen ja seksuaalisen ahdistelun uhri saattaa kokea olonsa turvallisemmaksi, kun paikalla on ainoastaan naisia. Nuorille tytöille voi olla vapauttavaa päästä uimaan ilman pelkoa ylimääräisistä katseista keholla. Joku vain haluaa nauttia toisten kohtaamisesta turvallisessa tilassa, joku vain tulla paikalle, jotta kaikilla olisi kivaa.
Uimahallin naisten vuoro sai siis suuret kiitokset ja maailma oli taas astunut yhden askeleen eteenpäin. Siis suurimman osan kommentoijista mielestä asia oli näin.
Toki some ja ihmismieli näytti tässä myös tummemmat puolensa. Ei aikaakaan kun palstoilla oli syytöksiä miesten syrjinnästä, muslimien hyysäämisestä, punaviherhumpasta, sukupuolten rajojen hävittämisestä ja siitä, kuinka "Minulle ei koskaan ole ollut mikään ollut mikään ongelma mennä sekavuorolla uimahalliin, joten ei se voi olla muillekaan."
Eikä naisten uimavuorosta käyty kulttuurisotiminen ole mikään uusi asia. Jo vuonna 2008 Helsingin Jakomäen uimahallissa aloitettu naisten vuoro herätti moraalikohun, kun naisille tarkoitetun uimavuoron epäiltiin olleen tarkoitettu ja sallittu vain maahanmuuttajanaisille ja erityisesti muslimeille (jotka eivät huutokuoron mukaan mitään tällaista ansaitse, vaan sinne vaan altaaseen sekavuorolla muiden joukkoon).
Jyväskylässä paikallinen kiihkoilija huusi kansaa uimahallin ulkopuolelle kuvaamaan, jos siellä sattuisi näkymään musliminaisia. Tässä kohtaa tarvittiin jo poliisiakin paikalle.
Lappeenrannassa mielensäpahoittaja epäili kyseessä olevan syrjivä käytäntö ja valitti julkisesti kaupungin päätöksestä tarjota naisille omaa uimavuoroa. Jos hän olisi hillinnyt panikointiaan, hän olisi voinut todeta tasa-arvovaltuutetun jo vuosia sitten linjanneen, että naisten oma uimavuoro ei ole yhdenvertaisuutta estävä eikä ketään syrjivä.
Muutama vuosi sitten Jyväskylässä paikallinen kiihkoilija meni astetta pidemmälle ja huusi kaltaistensa kanssa kansaa uimahallin ulkopuolelle kuvaamaan, jos siellä sattuisi näkymään musliminaisia. Tässä kohtaa tarvittiin jo poliisiakin paikalle turvaamaan tavallisten ihmisten uimassakäyntiä.
Naisten uimavuoron varjolla on kätevää käydä kulttuurisotaa. Vaikka kyseessä olisi niinkin puhdas ajatus kuin saada jokaiselle ihmiselle mahdollisuus käyttää yhtä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kauneinta tuotetta: yleistä ja yhtäläistä uimahallia.
Sillä.
Keneltäkään meiltä se ei ole pois, että vaikka kerran kuussa yhtenä tiistai-iltana naiset voivat kohdata toisensa uinnin ja tapaamisen, kohtaamisten merkeissä. Monelle voi lähteä siitä myös tie kohti oman kehon kohtaamista uudella lailla ja toisten kohtaamista myös muissa merkeissä .
Kyse on siitä, että todella moni tätä tarvetta kokee ja nykyinen käytäntö kaikille yhteisistä uimavuoroista on ollut heidän uimistaan rajoittava ja estävä tekijä.
Tärkeää se on myös siksi, että ihmisten on tärkeää liikkua. Ja siksi, että meidän täytyy keksiä yhä uusia keinoja siihen, että miten lasketaan itse kunkin kynnystä päästä liikkumaan ja hoitamaan itseään. Ja saamaan parempaa kuntoa. Ja löytämään liikunnan riemu ja ilo. On löydettävä uusia tapoja raivata esteitä sen tieltä, että ihmiset eivät liiku.
Ja samalla annetaan hyvin erilaisille ihmisille oikeus ja mahdollisuus tehdä se niin, että se tuntuu itsestä oikealta ja turvalliselta. Tästä olemme varmasti samaa mieltä. Miksi emme siis edistäisi sitä kaikin keinoin – emmekä saman tien alkaisi jauhaa outoa punavihreydestä tai muslimeista. Kyse on siitä, että tunnistetaan erilaisten ihmisten tarpeet ja annetaan erilaisia mahdollisuuksia ihmisille toteuttaa niitä.
Jos sinulla ei ole kulttuurisia esteitä, niin hyvä niin. Mutta moni kokee toisin.
Jos et itse koe, että tarvitset liikkumiseen syitä, se on hienoa. Jos et koe, että kehosuhteesi voi olla liikkumista ja julkista näyttäytymistä estävä tekijä, hieno juttu. Jos et ole koskaan kokenut, että katseen kohteena oleminen tuntuu pahalta, hyvä sulle. Jos sinulla ei ole kulttuurisia esteitä, hyvä niin. Mutta moni kokee toisin, ja tämä yhteiskunta on parhaimmillaan, kun se antaa erilaisten ihmisten tehdä erilaisia valintoja.
Tämä toimii vapailla markkinoilla koko ajan. Siksi on jumppasaleja ja kuntosaleja vain naisille. Siksi on aikoja, joiden aikaan tietyt liikuntatilat on varattu esimerkiksi vain naisille.
On siis syytä olla erittäin tyytyväisiä siitä, että naisten uimavuoroilla on saatu ainakin uimahalleihin liikkumaan paljon uusia suomalaisia. Samalla on avattu uusia turvallisia tiloja jokaiselle kohdata toisensa – ja itsensä – uudella lailla.
