Suomalaiset vanhemmat ovat avuttomia, melodramaattisia itkupillejä. Suomalaiset vanhemmat ovat itse lapsia. Kun lapset eivät koko Suomessa saa tämän viikon alussa kouluruokaa pariin päivään, asiasta nousi hillitön poru. Aikuiset ihmiset olivat yhtäkkiä sitä mieltä, että heidän lapsensa kuolevat nälkään, kun näiltä jää pari verorahoilla maksettua kouluruokaa väliin.

Jos todella olemme niin haavoittuvaisia, että emme osaa pakata lapselle parina päivänä ruokaa mukaan kouluun, minusta meidän ei pitäisi lisääntyä ollenkaan. Vanhemmuudessa tulee vastaan monia, paljon vaikeampiakin asioita.

Ihan yhtä typerää oli keskustelu yhdestä koulun kasvisruokapäivästä. Vanhemmat nousivat diabeteksen turvottamille takajaloilleen ajatuksesta, että lapset söisivät yhtenä päivänä vain kasviksia. Vässykät eivät ilmeisesti ymmärtäneet, että koulussa tarjotaan vain lounas. Päivälliseksihän olisi edelleen voinut syödä vaikka raakaa lihaa. Mutta kuka sen tekee? Ai niin. Vanhemmat itse. Ei se käy. Minkälainen se sellainen kauhuyhteiskunta on, jossa vanhemmat joutuvat itse vastaamaan oman lapsensa ruokahuollosta.

Jos maksutonta kouluruokaa yritettäisiin viedä nyt läpi poliittisessa päätöksentekojärjestelmässä, se ei ikipäivänä menisi läpi. Ajatusta pidettäisiin kalliina ja hulluna sosialismina. Suurimmassa osassa maita kouluruoka maksaa. Rikkaassa Saksassa lapset menevät kesken koulupäivän kotiin, siellä Hanneloore-äiti on laittanut ruuan valmiiksi, koska ei hän missään töissä ole. Suomi ja Ruotsi ovat ainoita maita maailmassa, joissa sellainen on.

Alkuviikon lakko paljasti, että kun olemme tottuneet jonkun asian maksuttomuuteen, emme enää osaa oikeasti arvostaa sitä. Pidämme sitä itsestäänselvävänä. Jos joskus olisi päätetty, että lapsiperheet saisivat valtiolta myös ilmaiset iltapalat, menisimme aivan sekaisin, kun ruoka pitäisikin laittaa itse.

Saatan nyt vähän yleistää, anteeksi, mutta käsittääkseni oikeistolaiseen eetokseen kuuluu se, että yksilön pitää kantaa vastuu itsestään ja lapsistaan. Siksi on hassua, että nämä samat oikeistolaiset huusivat kaikkein kovimpaan ääneen, että kun eivät saakaan pariin päivään sosialistista ilmaisruokaa.

Olen sinänsä eri mieltä maanantain ja tiistain poliittisesta lakosta irtisanomislakia vastaan. Ei kukaan yrittäjä, muuta kuin joku sosiopaatti, irtisano ketään huvikseen. Ymmärrän irtisanotun ihmisen tuskan. Ja pelkään koko ajan omia potkuja hysteerisen neuroottisesti. Parempi silti on, että firmat pysyy pystyssä.

Tavallaan oli ärsyttävää, kun yrittäjät tulivat haaskalle rikkureiksi ja tarjosivat ilmaista ruokaa lapsille. Kyse oli tietysti vain oman firman mainostamisesta lakon kustannuksella. Samaan aikaan se kuitenkin paljasti miten hieno systeemi markkinatalous on. Se on aina pakko mielistellä meitä. Ja joustavasti, ilman satoja palavereja ja komiteoita, yksityiset firmat pystyivät

Ja kyllä. Minusta maksuton, sosialistinen kouluruoka on loistava idea. Juuri siksi on hyvä saada välillä muistutus, miltä tuntuu elää ilman sitä.