Perhoskausi ei ole vielä ohi – Yöperhosista osa lentää marraskuun alkuun asti – Tunnistatko nämä naamioitumisen mestarit?
Syksy on edennyt pitkälle. Ruska alkaa olla ohi, lähes kaikki kukat ovat kuihtuneet. Kukkien mukana ovat kadonneet päiväperhoset. Niiden sijaan yöperhosia on liikkeellä vielä useita lajeja.
On lokakuu. Hallaöitä on jo takanapäin ja ilma on viileän raikas. Viimeiset pietaryrtit, päivänkakkarat ja pelto-ohdakkeet sinnittelevät ja tuovat väriä kuihtuneeseen kasvillisuuteen. Lehtipuissa on vielä ruskan värejä.
Puun rungolla torkkuu suurehko perhonen niskavillat komeasti pystyssä. Sen väritys sulautuu rungon ja jäkälien väreihin. Koostaan huolimatta syysruskoyökköstä on vaikea havaita päivälevolta. Se on yöaktiivinen. Pimeän pihan valot houkuttelevat niitä usein rakennusten seinille.
Syksyn viileyteen sopeutuneet perhoset saavat etua välttämällä joutumasta hyönteissyöjälintujen saaliiksi, sillä linnut ovat jo muuttaneet etelän lämpöön. Toisaalta syysperhosten on hankalampi löytää ravintoa, sillä suurin osa kesäisistä kukkalajeista on jo kuihtunut.
Syystuuli riepottelee viimeisiä ruskalehtiä irti lehtipuista. Maa tuoksuu lahoaville lehdille ja sammalille. Illaksi tuuli tyyntyy ja taivas pilvistyy. Lämpötila pysyttelee plussan puolella. Talon pihavalo syttyy ja valaisee muutaman marjapensaan, omenapuun ja talviteloille laitetun kukkapenkin.
Valopiirin rajoilla häilyy vaalea, lentävä otus. Lähempänä se osoittautuu suurehkoksi mittariksi. Perhonen lepattelee valon ympärillä ja laskeutuu seinälle. Se levittää siipensä sivuille takaruumiin päälle mittariperhosten tapaan.
Vaikka tunturimittarin nimi viittaakin pohjoiseen, on se hyvin yleinen ja runsas perhonen koko maassa. Sen vaaleanharmailla, hiukan kiiltävillä siivillä on ruskehtavia, aaltomaisia kirjailuja. Itä- ja Pohjois-Suomessa lentää myös yksivärisen tummia tunturimittareita.
Ei uskoisi, että näin pieni ja harmittoman näköinen perhonen voi olla syyllinen suuriin luontotuhoihin. Vuonna 1965 tunturimittari yleistyi niin, että toukkia oli lähes kaikkialla Pohjois-Lapin tunturikoivikoissa. Ne söivät koivut lehdettömiksi rangoiksi 10 000 neliökilometrin alueella Inarin Lapissa ja Utsjoella.
Syyskuun hallat ovat riuduttaneet kasvillisuuden, eikä kukkia enää näy. Kesän vilkas perhosmaailma on hiljennyt ja perhoset ovat valmistautuneet talvehtimaan. Osa aikuisena, jotkut munana, toiset toukkana tai kotelona.
Ei perhosvuosi silti ohi ole. Lokakuun koleina iltoina lentävät karaistuneet hallakehrääjä ja hallamittari, joiden lentokausi alkaa vasta syyskuun puolivälissä, ja perhonen lentää aina lokakuun loppuun tai jopa marraskuun alkupäiviin asti.
