Kun hinta ratkaisee: Toyota Corolla vm. 2010 – Mutta yksi asia jäi askarruttamaan
Tuulilasin toimitus lähti etsimään hyvää ja halpaa autoa, ja löysi seitsemän tonnin Toyota Corollan. Tämä on parasta Suomipoppia!
Monesti väitetään, että hyvää ja halpaa ei voi saada samassa paketissa. Lähdimme haastamaan tätä liiankin usein ilmoille lausuttua totuutta. Hyvää on tietysti helppo löytää, mutta silloin pitää olla pakka lyönnissä, eli nippu kunnossa. Mutta nyt siis pakko naarata joku hyvä ja halpa auto – siinä missiomme!
Marssimme autoliike SAKAn Tuusulan liikkeeseen, ja menimme sinne vähemmän kiiltävien vaihdokkien puolelle. Emme metsästäneet mitään hybrideitä tai uudenkarheita sähkösiilejä, vaan rehtiä peruskauraa. Takaraivossa tikitti heti kärkeen, että tänään voisi olla Toyota-päivä. Sopiva ehdokas löytyikin aika nopeasti. Se oli Corolla vuodelta 2010. Ja ihan jetsulleen Kummeli-henkeen harmaa, neliovinen sedan. Ei siis todellakaan mikään erikoismalli. Ja se hinta: 7 400 euroa. Tuo on kyllä kohtuullinen pyynti – vai mitä?
Päräytimme Corollan käyntiin, ja ajoimme sen liikkeen pihalle kirkkaaseen kevätaurinkoon. Tuollaisessa valossa maalipinnan virheet paljastuvat nopeasti, mutta tämä Corolla näytti kaikin puolin siistiltä. Vilkaisu papereihin kertoi, että Corollalla oli ajettu 15 vuodessa 204 000 kilometriä, eli ei mitenkään kohtuuttomasti. Auto oli juuri huollettu, ja seuraavaan katsastukseen olisi aikaa vielä lähes vuosi. Ihan hyvät pohjat siis. Ei tämä yksilö mikään luksusmenijä ollut, mutta varustukseen kuuluivat kuitenkin lohkolämmitin, automaatti-ilmastointi ja vetokoukku.
Tämän aikakauden Corolla ei ole mikään tilaihme. Edessä on tietysti väljät oltavat, mutta takana ei ole kovin avaraa. On sinänsä ihmeellistä, että tätä mallia on käytetty jopa taksina. Tavaratila on kohtalaisen kokoinen, mutta kun sedanista puhutaan, niin kuormaaminen on aina hiukan hankalaa.
Ja sitten olikin jo koeajon aika. Corollan moottori oli vain 1,3-litrainen ja 101-hevosvoimainen. Mitään rakettikyytiä ei siis ollut luvassa. Valmistajan ilmoituksen mukaan kiihdytys välillä 0-100 km/h kestää 13,1 sekuntia. Onneksi laatikkona oli perinteinen manuaali. Sen avulla moottoria voi pitää helposti oikealla kierroslukualueella. Automaattivaihteiston kanssa meno voisi olla aikamoista kuminauhan venyttämistä.
Koeajo sujui mallikkaasti, mutta auton jarrujen toiminta jäi askarruttamaan mieltämme. Poljintuntuma oli pehmeän kumimainen, ja pedaalia sai painaa aika huolella, ennen kuin vauhti alkoi hidastua.
Toyota Corolla
1.33 Dual VVT-i Linea Sol
Moottori: Rivi-4, bensiini
Iskutilavuus: 1 329 cm3
Teho: 74 kW (101 hv)
Voimansiirto: Etuveto, manuaali
0−100 km/h 13,1 s
Huippunopeus: 180 km/h
Yhd. EU-kulutus: 5,7 l/100 km
CO2-päästöt: 133 g/km
Mitat: Pituus 4 540 mm, leveys 1 760 mm, korkeus 1 470 mm, tavaratila 348 l
Omamassa: 1 315 kg
Kenelle?
Tämä jo teini-ikäinen Corolla sopii pienelle perheelle tai lapsettomalle pariskunnalle, joka pelaa pienellä budjetilla tai haluaa satsata johonkin muuhun.
Hinta toukokuussa 2025
7 400 €
SAKA, Tuusula
Toyotan taika pitää
Corolla lienee Toyotan tunnetuin malinimi. Ehkä joku Land Cruiser pääsee katu-uskottavuudessa lähelle Corollan tasoa, mutta esimerkiksi Yaris ja RAV4 ovat pehmeää tavaraa tuon edellä mainitun kaksikon rinnalla. Avensis ja Auris ovat kuolleita ja kuopattuja malleja. Hiukan kieli poskella voin myöntää, että en ollut koskaan mikään Avensis-fani. Niinpä kutsuin sitä hellittelynimellä Anjovis.
Hiacen maine on tunnetusti omaa luokkaansa, mutta sellaisia ei ole Suomessa myyty todella pitkään aikaan. Jos nyt haluaa ostaa Toyotan pakun, on hankittava Proace. En ole varsinainen pakettiautospesialisti, mutta on vaikea uskoa, että Proace koskaan kohoaisi sellaisen kulttiauton asemaan kuin Hiace.
Hilux-lava-autoja löytyy Toyota-liikkeistä edelleen – jopa takaistuimella varustettuina! Että siitä vaan koeponnistamaan. Mainittakoon, että Hilux kuuluu Suomen armeijan vakiokalustoon. Eiköhän tämä kerro siitä, että Hilux on raakaa käyttöä kestävä umpiluu.
