Tosiasioita riisipuurosta – ja yksi niistä on kananmunapilppu: puuroon liittyy myös epäonnistumiseni vanhempana

Ensimmäinen tosiasia.

Riisipuuro on puuroista paras. Se valmistetaan maitoon – palaan tähän myöhemmin – ja se nautitaan sokerin ja kanelin kanssa tai, vielä mieluummin, riisipuuroon pilputaan kananmunaa. Tähän lisäksi voisilmä. Luumu- tai rusinasopasta en edes ala. Ne eivät minun riisipuurooni kuulu.

Kananmunaa riisipuurossa kavahtaville: pysähdy hetkeksi. Mieti riisipiirakkaa munavoilla. Noin. Ymmärrät kananmunan pilppuamisen.

Kananmunapilpun saa juuri oikean kokoiseksi käyttämällä munaviulua. Ensin siivutus yhteen suuntaan, sitten toiseen suuntaan. Pilppu riisipuuroon, sekoitus ja nam.

Nykyään en käytä kananmunaa. Syön riisipuuroni riisipuurona, yhä maitoon tehtynä. Yritän elää niin kuin uskon, että on hyvä elää, ja pitkäaikaisen kasvissyönnin päälle yritän vähentää myös maitotuotteiden käyttöä. Tosiasia kuitenkin on, että kauramaitoon, tai mihinkään muuhunkaan ei-maitoon, tehty riisipuuro ei vain maistu oikealta. Riisipuuro valmistetaan maitoon. Tämä olkoon paheeni.

Lisää faktoja. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin riisipuurosesonki. Riisipuuro on ympärivuotinen ruoka. Saatan tehdä itselleni riisipuuroa etäpäivän lounaaksi, kalenteria katsomatta. Joulun alla syön riisipuuroa useammin, mutta kausiruoka se ei ole.

Mutta jostain syystä riisipuuro on meillä jouluruoka. Kaikkien muiden, suomalaisesta maaperästä ja perinteestä kumpuavien jouluruokien rinnalla on riisipuuro. Lantut, perunat, punajuuret, porkkanat, herneet, suola- ja lipeäkalat ovat pitäneet suomalaisia hengissä ja jouluksi niitä on valmistettu vähän isommin ja pikkuisen fiinimmin. Kuten myös kinkkua. Ruoka, jota omasta näkökulmastani on vaikea ymmärtää. Toki ihan samaa ruoka on kylvetty ja kasvatettu itse -perinnettä sekin on.

Hypermarkettien pitkien heviosastolaarien ääreltä katsottuna: aika niukoista perusaineksista on luotu varsin runsas juhlapöytä. Ja sitten siihen tuli riisipuuro.

Mistä se tuli? Kuka ja missä keksi, että riisipuuro kuuluu jouluun? Eihän riisi edes kasva Suomessa.

Kaupunkien säätyläisiltä se tuli. Heillä ohra vaihtui kalliimpaan tuontiriisiin 1800-luvun puolivälissä ja siitä maidonvalkoinen riisipuuro levisi koko kansan joulupuuroksi.

Vaikeampi todennettava on tämä. Kuka ja missä määritteli, että riisipuuro on henkilöstöravintoloiden aamupalan perjantaipuuro?

Olen perehtynyt tähän. Edellisessä työpaikassani riisipuuro oli perjantaipuuro kahdessa eri henkilöstöravintolassa. Kaksi valtakunnallista ravintolatoimijaa oli joko toisistaan tietämättä, tai tietäen, mikä on todella epäilyttävää, päättänyt, että eri päiville on eri aamupalapuuro – ja eri päiville todellakin oli eri aamupalapuuro. Paitsi perjantaina molemmissa oli riisipuuro.

Sama toistui uudessa työpaikassa. Alkuviikon aamupalapuurot ovat puuroja satunnaisessa järjestyksessä ja perjantaina: riisipuuro.

Miksi? Onko torstain hernekeittopäivän lisäksi olemassa riisipuuroperjantai? Mistä perinne alkaa? Kirjoitettiinko Kalevalassa riisipuurosta?

Ota inehmo riisipuuro

pistä poskeesi perjantaina,

pistä ja pidä viikon tauko

mannaksi välillä vaihda.

Mannaksi välillä vaihda viittaa tietenkin mannapuuroon. Se taas tulee siitä, että henkilöstöravintoloissa perjantain kohdalla lukee, ja tätäkin olen tarkkaillut, riisi- tai mannapuuro. Korjataan tässä nyt vielä tämäkin väärinkäsitys. Riisi- ja mannapuuro eivät ole sama asia tai edes toistensa korvike. Ne ovat eri puuroja. Niille pitäisi olla eri päivä.

Joka tapauksessa. Kiitos säätyläisille, jotka toitte meille riisipuuron. Se on hyvä, puuroista paras ja syön sitä joulunakin. Lapseni eivät riisipuurosta perusta. Se on ikävä tosiasia ja henkilökohtainen epäonnistumiseni vanhempana.

Lisää riisipuurosta ja joulun ruokaperinteestä. Kuuntele Se Avun Kysymyspodcast, jakso 10: Miksi riisipuuro on jouluruoka, ruokakulttuurin tutkija Maarit Knuuttila?