Yhä useampi lemmikki hylätään, kun omistajan rahat loppuvat – Eläinlääkäri kannattaa pakollista kurssia lemmikin hankkijoille

Lemmikkieläimistä ja etenkin koirista luovutaan nykyään aiempaa useammin talousvaikeuksien vuoksi, kertoo SEY Suomen eläinsuojelun asiantuntijatyön päällikkö, eläinlääkäri Pihla Markkola. Se voi tarkoittaa paitsi eläinlääkärikuluja, myös eläimen ylläpitokustannuksia, joihin omistaja ei ole osannut varautua.

Apu on aiemmin kirjoittanut esimerkiksi Evidensian määräävän markkina-aseman vaikutuksesta eläinlääkäriasemien hintoihin.

SEY kerää tietoa jäsenyhdistyksiltään ympäri Suomea, ja viimeisimmät tiedot ovat viime vuoden tilastosta.

– Siellä näkyy, että luovutettujen koirien määrä on noussut reilusti parin vuoden aikana. Kaikki luopumiset eivät johdu taloudellisista syistä, mutta talousvaikeudet ovat yksi esiin nouseva syy, Markkola sanoo.

Markkolan mukaan on myös nähtävissä, että SEYlle päätyessään lemmikit ovat nykyään aiempaa huonommassa kunnossa.

Omistaja luopuu lemmikistä yleensä ihmiseen liittyvistä syistä. Markkola kertoo, että taustalla on usein elämänhallinnan ongelmia, sairastumisia, talousongelmia tai muita kriisejä. Korona-aikana koiria hankittiin ehkä alemmalla kynnyksellä, mikä saattaa nyt näkyä esimerkiksi käytösongelmista johtuvina luopumisina.

Positiivisena syynä luovutettujen eläinten määrän kasvuun Markkola pitää tehostunutta viranomaisvalvontaa.

– Valvontaeläinlääkäreillä on paremmat resurssit, ja he tekevät tehokasta työtä. Jos eläin on paikassa, missä siitä ei voida huolehtia, on parempi saada se turvaan.

Yhdeksi luopumisen syyksi on mainittu käytösongelmat, joita ei ole mahdollisuutta tai resursseja ratkoa. Ihmisillä saattaa olla etukäteen oletus, että oman lemmikin kohdalla asiat menevät hyvin. Esimerkiksi käytösongelmia voi kuitenkin olla vaikea ennakoida. Paitsi, että ne aiheuttavat stressiä koiralle ja omistajalle, niiden ratkaiseminen saattaa vaatia taloudellisia resursseja. Syynä voi olla esimerkiksi kipu, mikä vaatii eläinlääkäritutkimuksia. Myös ammattikouluttajan apu maksaa.

Markkola pohtii, että jos ihmisellä on elämänhallinnan ongelmia tai kriisejä, joihin resurssit menevät, hän ei ehkä enää pysty ratkomaan eläimeen liittyviä asioita, jotka vaativat pitkäjänteisyyttä.

– Ihmiset eivät ehkä ole varautuneet siihen, että lemmikki ei pystykään olemaan yksin kotona tai on aggressiivinen.

SEY saa Markkolan mukaan aika paljon avunpyyntöjä eläinten hoitokuluihin.

– Selkeästi tarvetta olisi, mutta meillä valitettavasti resurssit menevät lähinnä jo kodittomien auttamiseen yksittäisiä akuutteja tilanteita lukuun ottamatta.

Tilanne on sikäli kurja, että auttavia tahoja ei juuri ole. Sosiaalisessa mediassa ihmisiltä näkee välillä suoria rahapyyntöjä esimerkiksi lemmikin tiettyä leikkausta varten.

Markkola korostaa etukäteen varautumista, esimerkiksi vakuutusta tai rahan laittamista syrjään. Muuten sekä omistaja että lemmikki jäävät aika huonoon tilanteeseen, kun jotain osuukin kohdalle.

– Valitettavasti voi tapahtua mitä vain, myös vaikka onnettomuus tai sairastuminen, ja yhtäkkiä meneekin pari tonnia rahaa.

Jossain tilanteissa sosiaalitoimi saattaa auttaa, mutta se on aika harvinaista. Yksi vaihtoehto on yrittää saada rahoitusapua lähipiiristä tai käyttää eläinlääkäriasemien tarjoamaa osamaksumahdollisuutta. Kunnaneläinlääkäreihin kannattaa myös olla yhteydessä, sillä ne saattavat olla muita klinikoita edullisempia. Yksittäiset eläinlääkäriasemat saattavat myös joskus auttaa eläimiä pro bono.

Jos lemmikin hoitoon ei ole varaa ja siitä täytyy luopua, yksi vaihtoehto on myös etsiä lemmikille uusi koti. Tällaisissa tapauksissa apua voi kysyä eläinsuojeluyhdistyksiltä, kuten SEYn jäsenyhdistyksiltä.

Pahimmassa tapauksessa ihmisellä eivät riitä rahat edes lemmikin lopettamiseen. Mikäli lemmikin terveydentila on niin huono, että eläin täytyy lopettaa eikä siihen ole varaa, Markkola kehottaa olemaan ehdottomasti yhteydessä kunnaneläinlääkäriin tai valvontaeläinlääkäriin.

Kaikilla ei tunnu olevan ymmärrystä siitä, miten paljon eläimen ylläpito maksaa jopa silloin, kun kaikki menee hyvin ja lemmikki ei sairastu. Etenkin suurikokoisella koiralla jo ruoka on iso kuluerä, ja päälle tulevat tarvikkeiden sekä mahdollisesti kouluttamisen kulut. Jopa perusterveen eläimen perusterveydenhuolto, kuten rokotukset, hammastarkastukset ja hammaskiven poisto, tuovat vuosittain kustannuksia. Toiselle tasolle noustaan sitten, jos löytyy sairaus, joka vaatii jatkuvaa kontrollia, lääkitystä tai erikoisruokavaliota, Markkola pohtii.

Osalta puuttuu myös tietoa siitä, miten ongelmia voi ennaltaehkäistä. Esimerkiksi kissojen ja koirien hampaiden harjausta ei välttämättä vielä oteta kovin vakavasti.

– Hampaiden harjaaminen on ainoa tehokas keino vaikuttaa kotona hammaskiven määrään ja hammasterveyteen. Siitä huolimattakin hammaskiven poisto saattaa olla tarpeen.

Markkola uskoo, että monet ongelmat johtuvat tiedon ja varautumisen puutteesta. Pitäisikö lemmikin hankintaa edeltää pakollinen kurssi? Markkola pitää ajatusta hyvänä, samoin asian nostamista esiin kouluissa, mitä SEY jo tekee. SEYn eläinten viikon teemana oli tänä vuonna kanit ja jyrsijät, joista toimitettiin materiaaleja varhaiskasvatukseen ja kouluihin. Aihe kiinnostaa Markkolan mukaan sekä opettajia että lapsia, onhan lapsen ensimmäinen lemmikki usein kani tai pienjyrsijä.

– Meidän mielestämme olisi hyvä, että eläimen hankkimiskynnys olisi paljon nykyistä korkeammalla. On hyvä, että siitä puhutaan, mitä lemmikin omistaminen vaatii ja mihin ihminen silloin sitoutuu.

Eläinten asema yhteiskunnassa on parantunut, ja esimerkiksi olennaisista lajityypillisistä käyttäytymistarpeista puhutaan aiempaa enemmän. Niiden toteutuminen on tärkeää eläimen hyvinvoinnille.

Markkola antaa vastuuta myös lemmikkien kasvattajille ja myyntitilanteisiin.

– Myyntitilanteessa pitäisi kysyä esimerkiksi, onko eläimelle kaveria. Vastuullinen kasvattaja ei myy vaikkapa kania elämään yksin.

Harva ehkä tulee ajatelleeksi, että kanit ovat kissojen ja koirien jälkeen kolmas lemmikkiryhmä, josta luovutaan. Markkola arvioi, että kaneissa ongelma on rahan sijaan pikemminkin väärä kuva helppohoitoisuudesta. Kani ei myöskään ole kovin lyhytikäinen vaan voi elää hyvällä hoidolla helposti 8–9-vuotiaaksi.

– Voi yllättää, miten hirveästi kani vaatii tilaa ja aktiviteettia. Se haluaa jyrsiä ja tuhoaa helposti paikkoja.

Myös kaneilla voi tyypillisesti olla hammasongelmia, mitkä saattavat vaatia säännöllisiä eläinlääkärikäyntejä. Niiden ongelmat voivat myös jäädä huomaamatta, sillä ihminen ei osaa lukea niitä samalla tavoin kuin vaikka kissoja ja koiria. Kani myös saaliseläimenä peittelee kipujaan.

Koiria on yleensä varsin helppo valvoa, sillä niitä useimmiten ulkoilutetaan varsin säännöllisesti, ja kissastakin on usein naapuri tietoinen. Pikkujyrsijöiden ja kanien laiminlyönnistä ei ehkä kukaan saa koskaan tietää.

– Kanikin on äärimmäisen sosiaalinen. Puolet sen lepoon käyttämästä ajasta se nukkuu kehokontaktissa toisen kanin kanssa. Miten turvaton olo sillä onkaan olla yksin!