Tuleva vaimo pelasti kesämökillään vihassa märehtineen Timo Soinin – ”Oli hienoa olla kerran elämässään oikein kunnolla rakastunut”
Avun kolumnistina aloittaneen Timo Soinin ura olisi voinut tyssähtää jo 30 vuotta sitten SMP:n konkurssiin. Tuleva vaimo, puoluekaverit ja sinnikkyys nostivat hänet kesämökin lattialta kohti uusia poliittisia seikkailuja.
Timo Soini muistaa tunnelman olleen apea, mutta kahvia oli sentään järjestetty tarjoiltavaksi.
– Ja oli joku kikkarakin, hän heittää.
Tavallisille suomalaisille toukokuun 17. päivä vuonna 1995 oli vain peruskeskiviikko, mutta Soinille se oli pelätty päivä. Entinen perussuomalaisten voimahahmo ja Suomen ulkoministeri tietää sanonnan siitä, ettei yhtäkään päivää vaihtaisi pois.
– Sen kyllä vaihtaisin, hän sanoo.
Silloin järjestettiin Suomen Maaseudun Puolueen puoluehallituksen kokous Helsingin Arabiassa. Puoluesihteeri Soini muistaa nukkuneensa kokousta edeltävänä yönä vain katkonaisesti. Hän meni ajoissa kokouspaikalle.
SMP sai luodin otsaansa. Kokouksessa julistettiin vuonna 1959 perustettu legendaarinen puolue konkurssiin. Kuolemantuomio oli annettu jo aiemmin.
Alla olivat olleet maaliskuun eduskuntavaalit, jolloin puolue sai yhtäkkiä enää vain yhden eduskuntapaikan.
– Romahti puolueen kannatus ja puolueen talous. Kannatus oli loppunut siihen, että Vennamoiden jälkeen ei osattu valtaa jakaa.
Soini oli kokouksen sihteerinä se henkilö, joka joutui kirjoittamaan konkurssisanat pöytäkirjaan.
– Siellä oli arvostettuja SMP:n veteraaneja, jotka joutuivat kokemaan sen saman päivän. Ei sellaista kokousta olisi halunnut pitää.
Soini, 63, muistaa puolueen ainoan kansanedustajan Raimo Vistbackan heittäneen, että tämä oli sitten viimeinen kerta tällä kokoonpanolla.
Se piti lopulta vain osittain paikkansa, mutta sinä toukokuun päivänä vedettiin Soinilta ja monelta muulta matto alta.
Kokouksen jälkeen kaikki hajaantuivat omille teilleen.
Soinista tuntui silloin 33-vuotiaana, että kaikki oli mennyt. Työpaikka, maine, oma tulevaisuus.
”Ainoa mikä lohdutti siinä, oli Suomen jääkiekon maailmanmestaruus.”
Espoolainen Soini joutui konkurssikokouksen jälkeen marssimaan kotikaupunkinsa työvoimatoimistoon. Sininen kortti käteen ja statukseksi työtön.
Ahdinko osui aikaan, jolloin Suomi eli edelleen laman keskellä.
– Ainoa mikä lohdutti siinä, oli Suomen jääkiekon maailmanmestaruus, Soini viittaa kymmenen päivää kohtalonkokousta ennen ratkenneeseen MM-kultaan.
Työttömäksi ilmoittautumisen jälkeen Soini lähti Pirkanmaalle Sastamalan mökilleen.
– Voi sanoa, että vitutti hirveästi. Ei ollut, että kylläpä harmitti. Olin helvetin vihainen. Vanhoille puolueille, yhteiskunnalle, kaikille.
Soini ei ole ollut omien sanojensa mukaan koskaan kova juomaan, mutta mökillä saattoi kuulemma mennä vissyä vahvempaakin.
Soini menetti konkurssissa enemmän kuin monet muut. Hänen SMP-uransa oli ollut nousukiidossa. Hän oli valmistellut puolueen modernin strategiankin.
Soini oli päässyt puolueen perustaneen Veikko Vennamon lähipiiriin jo nuorena. Puolueen puheenjohtajuus ja työ kansanedustajana vaikuttivat jo ilmiselviltä.
– Se ei olisi ollut kuin 2–5 vuoden juttu, hän sanoo.
– Se oli synkkää. Ja sitten sanottiin, että eivät olleet [Veikko] Vennamon veroisia nämä perilliset. Se on aika helvetin raskas taakka. Silloin siitä sai kuulla.
– Oli oppipoika, mutta ei ollut oppinut mitään.
Arvokkaita oppirahoja tuli pikkuhiljaa maksettavaksi.
Keskeiseksi opiksi määrittyi se, että ongelmista pitää mönkiä ulos. Siihen Soini sai apua, tärkeimpien entisten puoluetoveriensa lisäksi etenkin Tiinalta, nuorelta 27-vuotiaalta lääkäriltä, jonka Soini oli tuntenut pari vuotta.
Keväällä, vaalien ja konkurssin välissä, he olivat jo tapailleet toisiaan.
Tiina asui Tampereella ja työskenteli Seinäjoella. Hän ryhtyi käymään säännöllisesti Soinin mökillä Sastamalassa. Aktiviteetteihin kuuluivat ravit Teivossa, pizza ja Kova laki -tv-sarja.
– Tiinan myötä en jäänyt tuleen makaamaan, Soini kertoo.
Hän mietti, mutta ei sanonut ääneen, että tuollainen huippufiksu lääkärinainen löytäisi kyllä paremmankin miehen. Eikö Tampereella nyt ole kirurgejakin.
– Mutta hän halusi jostain syystä minut. Ja hän sai minut, Soini hymyilee.
– Se oli hienoa olla kerran elämässään oikein kunnolla rakastunut. Minulla oli yhtäkkiä muuta ajateltavaa.
Soini ei osaisi edes arvailla, mitä hänelle olisi elämässään tapahtunut, jos kesä 1995 olisi edennyt toisella lailla.
Suomen edellisten vuosien politiikka olisi ainakin näyttänyt hyvin erilaiselta ilman perussuomalaisia ja tulevaa jytkyä, joiden siemeniä siloteltiin maahan jo sinä kesänä.
– Siinä olisi ollut monen näköinen vaihtoehtoinen elämänpolku mahdollinen. Kyllä se aika lähellä oli, että lopetetaan koko homma.
Soini, Vistbacka, Urpo Leppänen ja Kari Bärlund kokoontuivat kuitenkin jo heinäkuussa Haapajärvelle juomaan olutta ja punaviiniä sekä syömään makkaraa.
Siellä päätettiin perustaa Perussuomalaiset ry. Soini pääsi Haapajärveltä käsin sanelemaan lyhyen uutissähkeen STT:lle.
– Sen jälkeen kuunneltiin seuraavat STT:n uutiset radiosta, ja saunottiin lisää.
Puolue perussuomalaisista tuli jo sen vuoden lokakuussa. Uutta puoluetta ryhdyttiin kasaamaan SMP:n konkurssista kummunneilla ajatuksilla. Soinille jäi kytemään epäileväinen suhtautuminen vanhoihin puolueisiin.
Konkurssin myötä hän oli ymmärtänyt, etteivät ne olleet pelastamassa häntä. Kaikki pitävät vain omistaan huoltaan.
Edessä odottanutta vuoden 2011 vaalijytkyä rakennettiin tietyllä äänenpainolla. Silloin perussuomalaiset sai peräti 39 kansanedustajaa.
Soini tiesi, miltä kovia kokeneen ihmisen hiki haisee.
– Kun rupesin sitä perussuomalaisuutta miettimään, niin minulla oli aina tämä mukana. Pentele, ihmisestä täytyy kyllä pitää huolta. Tiesin miltä se [työttömyys] tuntuu ja osasin sen sanoittaa.
Epäonnistumisen pelkoakin oli karissut pois. Kun kaikista pahin oli jo tapahtunut, ei ollut enää pelättävää.
– Kun olen miettinyt, miten hitossa me onnistuimme perussuomalaisissa, niin se liittyy myös tähän täydelliseen epäonnistumiseen. Se pieni jarru, mikä ihmisillä usein on, oli kadonnut.
”Synkkä pimeys oli vaihtunut aviomiehen auvoiseen rooliin.”
Poliittisen elämän ulkopuolellakin oli Soinilla kääntynyt kiva lehti. Suhde Tiinan kanssa eteni vauhdilla. Kihloihin pariskunta meni vain viiden kuukauden seurustelun jälkeen.
– Ja täsmälleen vuosi ja päivä konkurssin jälkeen menimme naimisiin. Synkkä pimeys oli vaihtunut aviomiehen auvoiseen rooliin. Esikoinen syntyi vuoden päästä.
– Sieltä lähdettiin sitten uuteen nousuun, Soini sanoo.
Timon opit
1. Älä jää yksin
Kun menee tosi huonosti, älä jää yksin. Kun asiaa kieputtaa, niin ei se muutu mihinkään, vaikka sitä miten pesukoneessa vatkaa. Jos on vielä ystävä jäljellä, ja jokaisella joku on, niin hakeudu seuraan. Anna heidän viedä vaikkapa raveihin, uimaan tai syömään. Ei saa jäädä tuleen makaamaan.
2. Irti häpeästä
Jotta pystyy häpeämään, pitää kokea, että on epäonnistunut. Häpeät sitä, että olet saanut mahdollisuuden, mutta et ole pystynyt sitä hoitamaan. Mutta se ei ole ikuista. On tämä klisee, että epäonnistumisessa on uuden onnistumisen siemen. Sillä häpeän hetkellä se ei lohduta, mutta vaikka peli on mennyt, niin se ei ole koskaan mennyt. Se ei ole mennyt iäksi.
3. Osaa luottaa
On kavereita, joita ei petetä, eikä jätetä. Ei ketään pidä muutenkaan pettää, mutta on kavereita, että jos he soittavat ja tarvitsevat apua, niin lähden 500 kilometrinkin päähän. Moni ei osaa luottaa. Jos jokaisen kohdalla mietit, että voinko luottaa häneen, niin sinusta tulee niin epäluuloinen ihminen. On tärkeä muistaa, että pettäjän taakka on aina suurempi kuin sen, joka tulee petetyksi.
