Testissä Yhdysvaltain vihatuin auto: ”Haista paska, sinä ja tuo auto ja Elon! Ajat natsiautoa!”

The Atlanticin alkuperäisen, englanninkielisen jutun voit lukea tästä linkistä.

Kevään ensimmäisenä sunnuntaina, keskellä rivitaloja ja magnoliapuita, koin järkyttävän oivalluksen: äitini oli ollut oikeassa. Minulle oli näytetty keskisormea ainakin 17 kertaa ja minua oli haukuttu kusipääksi (sekä englanniksi että espanjaksi) ja helvetin ääliöksi.

Sinipuseroinen nainen tuijotti minua, huokaisi ja sanoi: ”Häpeäisit edes.”

Kaikki tämä johtui siitä, että ajoin Teslan Cybertruck-lava-autoa.

Olin kertonut äidille aikeestani vuokrata kyseinen kulkupeli ja ajella sillä päivän ajan ympäri Washingtonia. Kyseessä olisi journalismin nimissä tehty kokeilu: halusin ymmärtää, millaista on istua Yhdysvaltain vihatuimman auton ratissa. Äiti vastasi heti viestiini: ”Oho. Ole varovainen.”

Kumpikin meistä oli lukenut juttuja siitä, kuinka Cybertruckeja oli sytytetty mahdollisesti tahallaan tuleen, niitä oli heitelty polttopulloilla ja niille oli tehty kaikenlaista ilkivaltaa. Ihmiset ovat valinneet kohteekseen kyseisen automallin – ja Teslan ylipäätään – protestoidakseen Donald Trumpin hallinnossa työskentelevää Elon Muskia vastaan.

Silkasta masokismista, tai kenties tyhmyydestä, päätin ajella ympäriinsä juuri tuolla autolla yhden päivän ajan.

Kun matelin ikkunat auki katua pitkin Mount Pleasantin kaupunginosassa, eräs nainen mulkoili minua etukuistiltaan. ”Haista paska, sinä ja tuo auto ja Elon!” hän huusi. ”Ajat natsiautoa!” Hän paiskasi oven kiinni perässään ja avasi sen saman tien uudelleen. ”Toivottavasti joku räjäyttää tuon paskan ilmaan!”

Aiemmin samana päivänä ensimmäinen pysäkkini oli ollut vastarintaliikkeen ytimessä: maalaismarkkinoilla Dupont Circlen asuinalueella. Markkinakansa oli tullut paikalle luomuparsan ja siiliorakkaiden perässä. He eivät todellakaan halunneet nähdä ruostumattomasta teräksestä valmistettua, luodinkestäväksi väitettyä Cybertruckia. Joka kerta kun pysähdyin punaisiin valoihin, sain kuulla lisää pilkkaa.

”Senkin paskiainen!” huusi pyöräilijä polkiessaan ohi P Street -kadulla. Brunssiseurue läheisellä terassilla nauroi ja hurrasi kommentille. Seuraavissa valoissa Le Pain Quotidien -ravintolan edustalla ruokaileva nainen näytti minulle keskisormea peräti 20 sekunnin ajan keskeyttämättä hetkeksikään keskusteluaan.

Viha on ymmärrettävää. Kaupunginosa on sentään DOGE:n vaikutusalueen räjähdysherkkää ydintä. Samassa korttelissa, jossa sain osakseni huutelua Mount Pleasantissa, näin eräässä ikkunassa käsin piirretyn kyltin, jossa luki CFPB valtavan punaisen sydämen sisällä (kirjainyhdistelmä viittaa lakkautusuhan alla olevaan virastoon, jonka tehtävänä on suojella kuluttajia rahoitusmarkkinoilla).

Ajoin myös hetken aikaa mustan Tesla Model Y:n perässä, jonka puskuritarrassa luki ”Anti Elon Tesla Club”. Cybertruck pistää silmään Yhdysvaltain teillä suunnilleen yhtä räikeästi kuin koripalloilija LeBron James päiväkotiryhmässä. Riippumatta ihmisen asuinpaikasta auto on kuin kolme tonnia painava Rorschachin musteläiskätesti: siitä on tullut Trumpin kakkoskautta määrittävä symboli.

Trumpin ja Muskin vastustajille auto on valtava MAGA-lippis, meemeistä tuttu Pepe-sammakko pyörillä tai swasticar-pilkkanimen saanut kulkupeli. Trumpin ja Muskin kannattajille Cybertruck on, no, valtava MAGA-lippis. Maanantaina FBI:n johtaja Kash Patel kutsui Teslaan kohdistuvaa ilkivaltaa ”kotimaiseksi terrorismiksi” ja ilmoitti perustavansa työryhmän tutkimaan vahingontekoja.

Alex Jones on provosoinut Teslaa vastustavia mielenosoittajia oman Cybertruck-autonsa kyydistä megafoni kädessään. Kid Rock omistaa kustomoidun Cybertruckin, joka on maalattu Dukes of Hazzard -televisiosarjan väreillä. Myös äärioikeistolainen podcast-juontaja Tim Pool omistaa Cybertruckin ja sanoo ostavansa toisen ”liberaalien kiusaksi”. Kanye Westillä on kolme Cybertruckia. Trumpin 17-vuotias pojantytär sai yhden lahjaksi presidentiltä ja toisen Muskilta.

Kun pysäköin auton syödäkseni lounasta Takoma Parkissa, jonka nurmikoille oli pystytetty Tuen liittovaltion työntekijöitä -kylttejä, kuulin kahden naisen kuiskuttelevan keskenään läheisessä pöydässä: ”Pitäisikö sotkea se kananmunilla?” (Ai, tässä taloustilanteessa?)

Sain jatkuvasti vihaisia katseita jalankulkijoilta ja muilta autoilijoilta ja jouduin muistuttamaan itseäni yhä uudelleen: se on vain auto. Ja kaiken lisäksi melko siisti sellainen. Se kuulemma kulkee nopeammin kuin Porsche 911, vaikka se hinaisi samalla perässään Porsche 911:ää. Siitä riittää sähköä yhteen asuintaloon jopa kolmeksi vuorokaudeksi.

Päiväni Cybertruckin ratissa ei ollut erityisen hurja, mutta auton kahdeksan kameraa tekivät kaupunkiajosta siedettävämpää kuin odotin. Auto on täysin päästötön, riippumatta siitä, miten sitä käyttää.

”Cybertruckin teknologia on hämmästyttävää”, sanoo Paren-yhtiön sähköautoasiantuntija Loren McDonald.

Häkellyttävän ulkomuodon alta paljastuu vielä häkellyttävämpiä ominaisuuksia. Ennen kuin palautin auton vuokraamoon maanantaiaamuna järjestin hetken mielijohteesta Zoom-kokouksen sen jättimäisellä kosketusnäytöllä. Autossa on yksi tuulilasinpyyhin, joka on niin pitkä (yli puolitoista metriä), että Musk on verrannut sitä samuraimiekkaan.

Kun olin saanut kokea jatkuvaa häirintää lähes kymmenen tunnin ajan, suuntasin maanalaiseen pysäköintilaitokseen lataamaan autoa (ja paikkailemaan kolhiintunutta itsetuntoani). Joku oli lätkäissyt tarran Teslan logon alapuolelle: ”Elon Musk on loinen”, siinä luki.

Siitä huolimatta jopa Washingtonissa useat ihmiset etenkin turistien suosimilla alueilla näyttivät minulle peukkua ohi ajaessani. National Mall -puiston kupeessa eräs punaiseen huiviin ja sortseihin sonnustautunut mies huusi: ”Tuo on mahtava!” Ehkä se oli jonkinlainen yritys osoittaa MAGA-solidaarisuutta, tai sitten ei. Monen mielestä auto varmaan vain näytti siistiltä.

Eräs parikymppinen kaveri, jonka hupparissa oli teksti Make money, not friends, veti kiireesti puhelimensa esiin ja kuvasi minusta videon, kun käännyin risteyksestä vasemmalle. Jopa kaupungin demokraattisimmissa osissa, lähellä Marx Cafe -nimistä ravintolaa ja Ruth Bader Ginsburgiä esittävää seinämaalausta, lapset eivät saaneet tarpeekseen Cybertruckista. Eräs tyttö Takoma Parkissa alkoi minut nähdessään kiljua: ”Cybertruck! Cybertruck!”

Myöhemmin eräs poika huomasi auton ja yritti kiriä minut kiinni potkulaudallaan nähdäkseen auton paremmin. Hieman ennen auringonlaskua yritin tuloksetta vaihtaa kaistaa lähellä George Washingtonin yliopistoa, kun kaksi nuorta pysähtyi jalkakäytävälle tuijottamaan minua. Yritin hermostuneesti seurata puhelimen ajo-ohjeita, eikä minulla selvästi ollut aavistustakaan, minne oli menossa. ”Pakko olla Uber”, toinen nuorista tokaisi toiselle.

Iltayhdeksään mennessä olin saanut tarpeekseni. Päätin käyttää pysäköintipalvelua hotellissani, joka tarjosi myös ”tiibetiläisiä äänimaljahoitoja”, ja sain hermostuneen katseen pysäköijältä. Ymmärrän täysin niitä ihmisiä, joiden mielestä auto on ruostumattomasta teräksestä valmistettu nykyajan oikeiston ruumiillistuma.

Tällä viikolla eräs piirikunnan sheriffi Ohiosta seisoi vihreän Cybertruckin edessä ja pilkkasi Tesloja vahingoittavia vandaaleja sanoen, että nämä ovat ”pieniä lihavia ihmisiä, jotka asuvat äitinsä kellarissa ja pukeutuvat äitinsä pyjamaan”.

Toisaalta on surullista, että kaikista mahdollisista autoista juuri Cybertruckista on tullut puoluepoliittisesti latautunut kulkupeli: ei Priusista tai Hummerista tai mistä tahansa Subarusta.

Cybertruck tarjoaa runsaasti meemimateriaalia ja on hyvin omituinen auto, ja sen myötä amerikkalaiset olisivat voineet ihastua sähköautoihin. Mutta nyt sillä on täysin päinvastainen vaikutus. Kapina Teslaa vastaan ei ole laantumassa, ja osa ihmisistä jopa hankkiutuu eroon omista Tesloistaan.

Voidaanko sitä todella pitää onnistumisena, että Arizonan senaattori Mark Kelly vaihtoi täyssähköisen Teslansa bensasyöppöön katumaasturiin?

Toisaalta republikaanitkaan eivät ole rynnänneet joukolla ostamaan Cybertruckeja. Auto on liian kallis ja liian outo. Minkä tahansa Teslan ostaminen saattaa olla hyvä keino ärsyttää liberaaleja, mutta oikeisto on toistaiseksi vastustanut raivostuttavan jääräpäisesti sähköautoilua.

”Keskiverto Trumpin MAGA-kannattaja ei aio ostaa Teslaa”, huomauttaa sähköautoasiantuntija McDonald.

Ennen kuin uuden lava-auton toimitukset alkoivat marraskuussa 2023 Musk ennusti, että Tesla myisi 250 000 Cybertruckia vuodessa. Myyntiluvut ovat jääneet alle viidesosaan tästä – ja kehitys on laskemaan päin. (Tesla tai Musk eivät vastanneet kommenttipyyntöihin).

Musk on antanut monia muitakin lupauksia, jotka eivät ole toteutuneet: Cybertruckin oli määrä maksaa aluksi alle 40 000 dollaria (noin 35 000 euroa). Halvin tällä hetkellä myynnissä oleva malli maksaa tuplasti enemmän. Muskin mukaan ajoneuvo olisi ”oikeasti, ei vain näennäisesti kestävä”.

Auton ruostumattomasta teräksestä valmistetut koripaneelit ovat kuitenkin irtoilleet, koska Tesla on käyttänyt niissä vääränlaista liimaa. Tämä oli syynä viimeisimpään takaisinkutsuun mallin yhteensä kahdeksasta takaisinkutsusta.

Cybertruckin kerrottiin pystyvän hinaamaan ”lähes äärettömän suurta painoa” ja toimimaan ”hetkellisesti veneenä”. Pelkästään tässä kuussa yhden Cybertruckin takapuskuri irtosi, kun auton hinauskapasiteettiä testattiin, ja toinen auto upposi mereen Los Angelesin rannikolla, kun sen lavalta yritettiin nostaa vesiskootteria.

Tässä mielessä Cybertruck on täydellinen vertauskuva Muskille itselleen. Maailman rikkaimmalla miehellä on paha tapa luvata yhtä ja tehdä toista. X:stä piti tulla ”kaiken kattava sovellus”, mutta nykyään se on valkoisen ylivallan likakaivo.

DOGE:a suitsutettiin keinona tehdä hallinnosta entistä ketterämpi ja teknisesti taitavampi. Sen sijaan leikkaukset ovat johtaneet siihen, että monet eläkeläiset ovat vaarassa jäädä ilman sosiaaliavustuksiaan.

Toistaiseksi Musk on rikastunut entisestään ja saanut yhä enemmän valtaa, ja me muut olemme joutuneet kärsimään seurauksista. Miettikääpä sitä, kuten Muskilla on tapana sanoa.

Cybertruckin fiasko ei johdu siitä, että se on ruma, epätavallinen tai omituisen kulmikas. Se johtuu siitä, että useimmille ihmisille auto ei yksinkertaisesti ole ajamisen arvoinen.

©2025 The Atlantic Monthly Group. Kaikki oikeudet pidätetään. Jakelu: Tribune Content Agency, LLC.

Käännös: Apropos lingua.