Jenni Kumin otti yhteyttä yli 60 psykoterapeuttiin ennen kuin löysi omansa – Miksi Suomi yhä hyppyyttää potilaita luukulta toiselle?

Jenni Kumin yritti tarttua puhelimeen, mutta kädet tärisivät. Jännitti niin paljon, että itketti ja oksetti. Puoliso kannusti vieressä. Hoidetaan nyt edes yksi soitto tai viesti tänään, eikös?

Niinpä Kumin näppäili numeron ja odotti sohvalla sydän kurkussa. Puhelin hälytti, hälytti ja hälytti. Kukaan ei vastannut. Taaskaan.

Kumin oli etsinyt itselleen psykoterapeuttia pitkään. Jokaisen epäonnistuneen yhteydenoton jälkeen tuntui siltä, että oikeaa ihmistä ei löytyisi koskaan.

– Se oli todella… raskasta, 33-vuotias Kumin sanoo nyt.

Vaikka kaikki järjestyikin ja terapeutti löytyi, etsimisvaiheen muistelu herkistää Kuminia edelleen. Ääni värisee, kun hän kuvailee, miten yksin tunsi olevansa. Onneksi oli puoliso.

– Ilman häntä en missään nimessä olisi onnistunut.

Miten psykoterapiaan pääsee?

Kaksi vastausta: joko pulittamalla rahat omasta pussistaan tai hankkimalla Kelan korvauksen. Jälkimmäisessä tapauksessakin asiakas joutuu maksamaan psykoterapian aloitukseen liittyviä kuluja sekä omavastuuosuuden jokaisesta käyntikerrasta. Kela kuitenkin hoitaa usein merkittävän osan kuluista.

Mutta Kelan tuen saaminen ei ole helppoa saati nopeaa.

Yleensä potilas ottaa ensin yhteyttä oman terveysasemansa lääkäriin, työterveyslääkäriin tai opiskelijoiden terveydenhuoltoon. Yleislääkäri arvioi tilanteen ja kirjoittaa ehkä sairaslomaa. Jos hän arvioi, että siihen on aihetta, hän lähettää potilaan eteenpäin, käytännössä siis erikoissairaanhoitoon tapaamaan psykiatria.

Psykiatri taas pohtii, mistä hoitomuodosta potilas hyötyisi: lääkkeistä, terapiasta tai kenties näiden yhdistelmästä. Mikäli psykoterapia todetaan sopivaksi hoitomuodoksi, psykiatri tekee lausunnon ja potilas hakemuksen Kelalle kulujen korvaamista varten.

Kelassa jälleen uusi psykiatri arvioi muutaman kuukauden sisällä hakemuksen ja tekee päätöksen tuesta. Mikäli vastaus on kyllä, potilas voi alkaa etsiä itselleen psykoterapeuttia – yksityisiltä markkinoilta, sillä julkisella puolella heitä ei työskentele käytännössä ollenkaan.

Jo tähän vaiheeseen pääseminen voi kestää yli vuoden, sillä jonot sekä terveyskeskuksiin että erikoissairaanhoitoon ovat pitkiä. Hyvin toimeentulevat ihmiset hankkivatkin Kela-lausunnon yleensä yksityisiltä psykiatreilta.

Mutta jos ihminen pääsee byrokratiaviidakossa myönteiseen päätökseen asti, hänen täytyy vielä löytää itselleen sopiva psykoterapeutti. Se ei välttämättä ole helppoa, kuten Jenni Kumin hyvin tietää.

– Ainut ohje, jonka itse sain psykiatrilta terapeutin etsimiseen, oli se, että Kelan verkkosivuilla on lista ihmisistä, hän puuskahtaa.

Sitäkään ei olisi sekavilta sivuilta löytänyt ilman apua, jota onneksi oli tarjolla Facebookin vertaistukiryhmissä.

Kaikkihan sen tietävät: kesät ovat hoitoalalla vaikeita. Jokaiselle työntekijälle ei kerta kaikkiaan saada sijaista.

Kesällä 2021 vantaalainen lähihoitaja Jenni Kumin työskenteli yksityisessä yrityksessä tiimivastaavana. Hän piti työstään ja löysi yleensä ratkaisun tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta tällä kertaa asiat olivat toisin. Käänteli hän aikatauluja ja taulukoita miten päin vain, ratkaisua ei löytynyt. Paitsi yksi: hän tekee puuttuvien työntekijöiden vuorot itse.

Kumin hoiti vähän aikaa laskentatavasta riippuen jopa neljän tai viiden ihmisen työtehtävät. Stressitasot vilkkuivat punaisella. Pian hän ei pystynyt nukkumaan juuri ollenkaan. Puoliso huolestui, syystä. Lopulta Kumin romahti. Hän käveli työterveyslääkärin vastaanotolle, ja sanoi, ettei jaksa enää. Että nyt tuli seinä vastaan.

Lääkäri kirjoitti Kuminille sairaslomaa ja passitti hänet psykiatrin vastaanotolle. Vaikka työn kuormittavuus oli viimeinen pisara, vakavin se ei Kuminin ongelmista ollut. Hänen lapsuudenperheessään oli samana vuonna tapahtunut vakava kriisi, jota Kumin oli joutunut selvittelemään. Se nosti pintaan kaukaisia traumoja, 33-vuotias Kumin sanoo nyt. Psykiatri oli sitä mieltä, että niiden käsittelemiseen psykoterapia olisi paras keino.

Pian kävi ilmi, että se oli helpommin sanottu kuin tehty.

Kumin huomasi, että Kelan listaamat terapeutit tarjosivat monenlaista hoitoa. Sopisiko hänelle itselleen parhaiten kenties hahmoterapia, vaativa lääkinnällinen terapia vai psykodynaaminen terapia? Kumin googletteli sairaslomallaan monta tuntia päivässä ja uupui. Hän otti yhteyttä terapeutteihin, vaikka ei oikein tiennyt, miten se olisi parasta tehdä. Pitäisikö soittaa vai laittaa sähköpostia?

Pian Kumin huomasi, että psykoterapeutit eivät kiireiltään juuri koskaan ehtineet vastata puhelimeen. Niinpä hän alkoi lähettää sähköposteja.

Kahden kuukauden etsimisen jälkeen psykoterapeutit numero 59 ja 62 ilmoittivat, että heillä voisi olla kalenterissaan tilaa. Toisesta heistä tuli lopulta Kuminin terapeutti. Nyt meneillään on jo kolmas terapiavuosi eli viimeinen. Kumin on ollut terapeuttiin tyytyväinen.

Jos Jenni Kumin asuisi Norjassa, asiat olisivat menneet eri tavalla. Norjassa ei vastaavassa tilanteessa tarvita yleislääkärin eikä erikoislääkärin lausuntoa – Kela-hakemuksista puhumattakaan – vaan kansalaisilla on oikeus ottaa suoraan yhteyttä mielenterveyden ammattilaiseen hoitoa ja psykoterapiaa varten. Yhteiskunta maksaa tietyn määrän käyntejä. Eikä siinä kaikki: Norjassa tavoite on, että mielenterveyden ammattilaista pääsee tapaamaan kahden vuorokauden sisällä.

Norja on öljyn ansiosta rikas maa, ja siksi sillä on poikkeuksellisia mahdollisuuksia myös kansalaisten mielenterveyden hoitoon. Silti valtaosassa länsimaita psykoterapiaan pääsee suoraan yleislääkärin arvion perusteella. Näin homma toimii esimerkiksi Tanskassa, jossa yleislääkäri voi myöntää potilaalle yhteensä oikeuden 24 psykoterapiakäyntiin. Useimmissa tilanteissa se on riittävä määrä.

Suomeen verrattuna prosessista jää siis kaksi vaihetta pois: erikoissairaanhoidon lääkäri sekä Kelan hakemusrumba.

Meidän systeemimme onkin paitsi harvinaisen pitkällinen, myös erittäin byrokraattinen, sanoo psykiatri ja Mieli ry:n johtava asiantuntija Kristian Wahlbeck.

– Nykyinen malli on kestämätön sekä potilaiden hyvinvoinnin että terveydenhuollon resurssien kannalta. Psykiatrit kirjoittavat Kelaa varten kymmeniätuhansia hakemuksia vuodessa. Tällä hetkellä 96 prosenttia niistä hyväksytään. Eikö olisi aika luopua tästä vaiheesta, Wahlbeck kysyy.

Sinä aikana, kun potilaat odottavat terapiaan pääsyä, heidän ongelmansa usein pahenevat ja elämäntilanteet kriisiytyvät.

– Meillä on myös tutkimustietoa siitä, että mitä pidempään psykoterapiaan pääsy viivästyy, sitä huonompi hoitoennuste on. Terapia ei tehoa yhtä hyvin, jos sinne pääsemistä joutuu odottamaan kuukausia, jopa vuosia, Wahlbeck sanoo.

Miksi Suomessa sitten toimitaan näin? Wahlbeckin mukaan vastaavaa järjestelmää ei rakennettaisi nykypäivänä, vaan se on syntynyt osittain vahingossa.

Aikoinaan psykoterapia nähtiin Suomessa epäilyttävänä asiana. Sitä hoitomuotoa ei haluttu ottaa mukaan julkiseen terveydenhuoltoon, vaan psykoterapeutit tarjosivat palvelujaan yksityisillä vastaanotoilla. Nykyään tiedetään, että psykoterapia on monissa tapauksissa toimiva hoitomuoto. Silti sitä ei ole edelleenkään sisällytetty julkiseen terveydenhuoltoon.

Sen sijaan on alettu myöntää Kela-korvauksia.

Käytännössä potilaita – jotka usein ovat masentuneita, ahdistuneita tai monenlaisten elämänkriisien keskellä – siis hyppyytetään luukulta toiselle, sen sijaan että koko prosessi hoituisi esimerkiksi terveyskeskuksessa.

Monissa maissa on alettu ottaa askeleita siihen suuntaan, että psykoterapiasta tulisi virallisesti osa julkista terveydenhuoltoa. Suomessakin on tehty asiaan liittyviä kokeiluja, muun muassa Terapiat etulinjaan -hanke. Siinä ensimmäinen hoitokontakti saadaan viikon sisällä ja psykoterapiaan voi päästä jo kuukauden sisällä.

Suuren muutoksen pitäisi kuitenkin tapahtua lainsäädännön tasolla, Kristian Wahlbeck sanoo.

Psykoterapia on auttanut Jenni Kuminia. Hän kykeni pian palaamaan työhönsä ensin osapäiväisesti ja lopulta kokopäiväisesti.

Välillä terapia on rankkaa. Usein Kumin nukkuu sen jälkeen päiväunet. Ja vaikka Kela maksaa valtaosan kuluista, ilmaista ei psykoterapia kuitenkaan ole. Kuminille jää viikottaisesta psykoterapiasta maksettavaksi noin sata euroa kuussa.

– Ilman vakituista työpaikkaa siihen ei olisi varaa, hän sanoo.

Suomessa Kelan tukemaa psykoterapiaa saavatkin lähinnä keski- ja hyvätuloiset ihmiset. Pienituloisille esteeksi voivat omavastuun lisäksi muodostua alkuvaiheen kustannukset.

Lisäksi Kelan tuen kriteerinä on työkyky. Korvausta ei siis myönnetä esimerkiksi sairaus-, työkyvyttömyys- tai vanhuuseläkkeellä oleville – vaikka he voisivat hyötyä psykoterapiasta aivan samalla tavalla.

Tulevaisuudessa tämä kenties muuttuu. Terapiatakuuna tunnettua lakimuutosta on odotettu jo pitkään. Sen tarkoituksena olisi paitsi taata kaikille kansalaisille yhdenvertainen ja nopea pääsy mielenterveyspalveluihin, myös laajentaa niiden tarjontaa erilaisiin hoitomuotoihin. Tällä hetkellä Suomessa annetaan muihin maihin verrattuna paljon pitkiä psykoterapioita. Kristian Walhbeckin mukaan valtaosa tilanteista ratkeaisi lyhyemmälläkin hoidolla.

Terapiatakuun hinnasta on keskusteltu paljon, kun terveydenhuollon resurssit ovat tälläkin hetkellä vähissä. Wahlbeck kuitenkin muistuttaa, että nykyinen tilanne tulee lopulta kalliimmaksi kuin sen korjaaminen.

– Tällä hetkellä yli puolet maksetuista työkyvyttömyyseläkkeistä ja yli puolet sairaslomapäivistä johtuvat erilaisista mielenterveyssyistä.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on arvioinut, että Suomen mielenterveyskriisin hinta on noin 11 miljardia euroa vuodessa.

Siihen nähden terapiatakuun hinnaksi arvioitu 35 miljoonaa alkaa kuulostaa pikkurahalta.