Kaikkien aikojen kyttyrälohikesä on ohi. Vielä syyskuun alussa Tenossa ui eläviä kyttyrälohia, vaikkakin jo varsin huonokuntoisia.

Luonnonvarakeskuksesta arvioitiin Avulle, että kyttyrälohia on noussut Tenoon tänä vuonna jopa 150 000. Hyvin pian kaikki nämä lohet ovat kuolleet.

Mitä tapahtuu kuolleille lohille? Uppoavatko ne syvänteisiin, ajautuvatko rannoille vai viekö suuri virta ne mukanaan Jäämerelle? Entä mitkä eläimet raadot mahdollisesti syövät ja kuinka nopeasti ne hajoavat?

Ja ennen kaikkea: miten sataviisikymmentä tuhatta samaan aikaan henkensä heittävää kalaa vaikuttaa koko Tenon ekosysteemiin tai rajoitetummin niihin paikkoihin, joihin raatoja kertyy paljon?

Kysymyksiä on paljon, vastauksia vasta haetaan. Aiheesta Oulun yliopistoon väitöskirjaa tekevä Aino Erkinaro on kulkenut Tenon rannoilla mittaamassa kuolleita kyttyrälohia ja selvittänyt, minne niitä kertyy.

– Kaikki eivät ole vielä kuolleet. Naaraat pysyvät pitempään elossa. Nekin alkavat olla huonossa kunnossa. Voi käydä esimerkiksi niitä, että kala lähtee pakoon rannasta, kun sitä lähestyy, mutta ajautuu sitten vain virran mukana, kun sillä ei ole enää pyrstöä, Erkinaro kertoi perjantaina Avulle.

Aino Erkinaro tutkii veden syvyyttä ja virtauksen nopeutta paikassa, johon kyttyrälohen raatoja on kerääntynyt.

Kyttyrälohen elinkierto on eurooppalaisittain ihmeellinen: se nousee parivuotiaana merestä jokeen ja alkaa mädäntyä jo ennen kutemista. Kudun jälkeen se kuolee pois.

Toistaiseksi ei ole selvää, minne kaikki kuolleet lohet joutuvat. Vaikka osa on vielä hengissä, rannoilla ja rantavesissä on raatoja paikoin paljon.

– Teno haisee. Sen huomaa, kun rannoilla kävelee.

Ainakin suhteellisen tuoreet raadot näyttävät painuvan pohjaan, eivätkä ne jää kellumaan Tenon pinnalle. Niitä löytyy paikoista, joissa joki virtaa hitaammin, kuten matalilta kivirannoilta koskien väliltä.

Erkinaro kertoo, että maalle joutuneet lohenraadot katoavat nopeasti, sillä esimerkiksi lokeille tekeytynyt kyttyrälohi maistuu. Veden alla kuolleet lohet näyttävät säilyvän pitempään, eikä vielä tiedetä kuinka nopeasti esimerkiksi Tenon selkärangattomat kalan suihinsa pistelevät.

– Yhdessä paikassa jokin peto oli selvästi käynyt syömässä kuolleet lohet veden alta.

Erkinaron väitöstutkimusta ohjaa tutkija Kaisa-Leena Huttunen Suomen ympäristökeskuksesta. Huttunen vetää Suomen Akatemian rahoittamaa laajempaa tutkimusta, jossa selvitetään, millaisia ravinnemuutoksia ilmastonmuutoksesta seuraa. Kyttyrälohitutkimus on osa tätä kokonaisuutta.

Huttunen sanoo, että kyttyrälohien tutkimisessa on uudella levinneisyysalueella keskitytty tähän mennessä lähinnä siihen, miten vieraslaji vaikuttaa Tenon luontaiseen Atlantin loheen.

– Siihen, miten kyttyrälohi vaikuttaa ekosysteemiin on herätty myöhään.

Toki mahdollisuuksia kyttyrälohen massanousun tutkimiselle on Suomessa ollut vähän, sillä ilmiö on uusi. Ensimmäinen suuri kyttyrälohivuosi oli 2021, jolloin Tenoon nousi 50–60 000 kyttyrälohta.

Koti- tai mökkirantaan ajautuvat mätänevät lohet ovat inhottava ilmiö paikallisesti, mutta koko Tenon mitassa niillä ei ole juurikaan merkitystä. Suurjoen tulevaisuuden kannalta on oleellista, miten paljon ravinteita kyttyrälohien kuteminen ja kuoleminen tuo Tenoon.

Luontaisella elinalueellaan, esimerkiksi Yhdysvaltain Tyyneenmereen laskevissa joissa kyttyrälohi on koko joen elinympäristön avainlajeja. Kun lohet kutevat, ne pöllyyttävät joen pohjaa ja nostavat sinne jämähtäneitä ravinteita veteen. Ja kun ne kuolevat, niiden raadoista vapautuu typpeä ja fosforia jokeen.

Säännöllinen lohennousu pumppaa siis merestä ravinteita jokiin ja niiden varsille.

Mutta miten käy Tenolla? Pohjoinen vähäravinteinen joki ei toimi samalla tavalla kuin kyttyrälohien kotiseudun joet. Rehevöityykö Teno, kun lohia kuolee kerralla kasapäin?

– Pitää muistaa, että Teno on valtavan suuri jokisysteemi, Huttunen sanoo.

Edes tämän syksyinen joukkokuolema ei välttämättä siis vaikuta joen mitassa paljonkaan. Varsinkin, jos suuri osa lohenraadoista tai niistä vapautuvasta ravinnekuormasta huuhtoutuu saman tien alavirtaan ja Jäämereen. Vielä ei toki tiedetä, mitä kuolleille lohille tai ravinnekuormalle tapahtuu.

Toisaalta kyttyrälohen joka toinen vuosi toistuva nousu näyttää muodostuvan pysyväksi ilmiöksi.

– Millainen on tilanne seuraavana kyttyrälohivuonna 2025? Tai kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua?

Jo nyt kuolleista kyttyrälohista lähtevä ravinnepäästö voi vaikuttaa niillä paikoilla, joihin raatoja kertyy paljon. Lisäksi Tenon pienemmät sivujoet voivat olla pääuomaa herkempiä ravinnekuormalle.

– Sivujokiinkin kyttyrälohia on noussut, vaikka näyttää siltä, että ne suosivat pääuomaa enemmän kuin Atlantin lohi, kertoo Aino Erkinaro.

Paikalliset ihmiset ovat huolestuneita myös siitä, runsastuvatko lokit, merikotkat ja jopa karhut Tenon varrella, kun ravintoa on tarjolla yllin kyllin. Tähänkään kysymykseen ei ole vielä vastausta.

Tosin se, että raatopaljous toistuu vain joka toinen vuosi, voi estää vaikkapa lokkien pysyvän runsastumisen.

Kenttätutkimukset Tenolla jatkuvat lokakuun loppuun. Sen jälkeen näytteitä ryhdytään analysoimaan laboratoriossa. Ensi keväänä tiedetään sitten mahdollisesti jo enemmän kyttyrälohen vaikutuksista Tenoon.

Tuloksista laadittavan tieteellinen julkaisu tulee luultavasti ulos aikaisintaan vuoden päästä.