Tuulilasi

Täyssähköinen roadtrip Hankoniemeen yllätti ikävästi ja iloisesti

Täyssähköinen roadtrip Hankoniemeen yllätti ikävästi ja iloisesti

Nikottelevan pikalatauspisteen aiheuttama harmi unohtui nopeasti omalaatuisen sähkömenopelin puikoissa.
Teksti Vesa Linja-aho
Kuvat Vesa Linja-aho
Mainos

Eteläinen Suomi on katettu kivahkolla pikalatausverkolla – varsinkin jos käytössä on aasialainen sähköauto tai Tesla – joita voi pikaladata CHAdeMO-pistokkeesta. Pääkaupunkiseudulla on vieläpä useita täysin ilmaisia CHAdeMO-pikalatureita.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolisissa pikalatureissa on eurooppalaisten sähköautojen ystävien onneksi yleensä sekä CHAdeMO- että CCS-liittimet. Jälkimmäisten toimivuudessa vain on tullut vastaan ikäviä yllätyksiä.

Viime perjantaina oli kaunis ilma, joten lähdin lapsen kanssa spontaanille roadtripille kohti Tammisaarta – siellä on Virtapisteen pikalaturi, nähdään samalla jutteleeko se e-Golfin kanssa. Tammisaareen on meiltä kotoa 91 kilometriä ja nopeusrajoitukset ovat 80-100 luokkaa, joten akkua kului vain hieman alle 70 prosenttia.

Tästä jos laskee toimintasäteen, se olisi reilut 130 kilometriä (91/0,7=130). Vertailun vuoksi: NEDC-syklistä laskettu e-Golfin toimintasäde on 190 km, ja Yhdysvaltalaisen EPA:n normien mukaan laskettu toimintasäde on 134 kilometriä. Kun pohtii sähköauton toimintasädettä maantieajossa, antaa EPA-normi huomattavasti realistisemman kuvan siitä. Tämä on ihan luonnollista, koska NEDC-sykli mallintaa lähes pelkkää kaupunkiajoa. Moottoritienopeuksissa akku tietenkin tyhjenee vieläkin reippaammin.

Perillä odotti ikävä yllätys – johon osasin jo henkisesti varautua some-varoittelun ansiosta. Asiasta oli varmaan ollut Sähköautot Nyt -ryhmässäkin puhetta keväällä, mutta komeasti olin unohtanut.

Pientä toivoa matkalla ylläpiti se, että ainahan vika on voitu korjata kolmen kuukauden vierähtäessä… mutta ei. Lataus alkoi normaalirituaaleilla, tasasuuntaajan vinkuna pärähti soimaan mutta lataus katkesi tuntemattomasta syystä virran noustua kymmeneen ampeeriin. Soitin Virtapisteen asiakaspalveluun ja perinteiset uudelleenkäynnistysloitsut tehtiin, mutta ilman tulosta.

Päätin viedä auton parin korttelin päähän hidaslataukseen ja kokeilin samalla Virtapisteen mobiilisovelluksen toimintoa, jolla latauspisteen voi varata etukäteen korkeintaan 15 minuutiksi. Hienosti se toimi – joskin minulle tuli paha mieli paikalle juuri ennen minua saapuneen Tesla-kuskin puolesta. Varaukseni ansioista häntä odotti punaisella merkkivalolla varustettu tolppa. Sanoin että voin mennä toisellekin latauspisteelle, mutta Tesla-autoilija sanoi menevänsä sinne itse, kun kerran olin ensimmäisenä varannut pisteen.

Tesloista puheen ollen: kun ajatellaan sähköauton arkikäyttöä, niin Tesla on ainoa Suomessa myytävä sähköauto joka osaa ottaa täydet 22 kilowattia Type 2 -liitännästä, jollaisia muun muassa Virtapisteen tavalliset ei-pika-latauspisteet ovat yleensä kapasiteetiltaan. e-Golfin laturi haukkaa vain 3,6 kilowattia kuten Leafkin – johon tosin saa lisämaksusta 6,6 kilowatin laturin. Renault Zoessa on 22 kilowattinen laturi, mutta autoa ei (ainakaan vielä) saa autoliikkeistä Suomessa.

Ja tämä on mielestäni yksi ikävimpiä suunnitteluratkaisuja, kun ajatellaan sähköautojen soveltuvuutta sen kuuluisan Tavallisen Ihmisen arkiautoksi! Laittaessaan autoihin liian nuhaiset laturit autovalmistajat säästivät ehkä muutaman satasen kuluja, mutta sähköautojen käytettävyys heikkeni pahasti.

Tuolla 22 kilowatilla kun Leafin ja e-Golfin (ja muidenkin pienten ja keskikokoisten täyssähköautojen) akut latautuisivat tyhjästä täyteen noin tunnissa. Tämä ratkaisisi lähes kaikkien autoilijoiden toimintasädeongelmat: ruokakaupassa vietetyssä vartissa auton akut hörppäisivät neljäsosatankillisen lisää varausta, ja pitkän ravintolalounaan jälkeen tyhjä akku olisi taas täpötäysi.

Nyt ehdimme käydä pitkällä ravintolalounaalla, EKTA-museokeskuksessa, leikkipuistossa, luontokeskuksessa ja leivoskahveilla – ja akkuihin oli siirtynyt vain puolikas kokonaiskapasiteetista.

Päätimme poiketa vielä Hangossa, jonne on Tammisaaresta kolmisenkymmentä kilometriä. Kaunis kaupunki, kuten Tammisaarikin. Näkötorniin emme aivan ehtineet (se meni kiinni kuudelta), joten päädyimme kiertelemään kaupunkia kävellen, Golfin latautuessa kaupungin ainoassa julkisessa latauspisteessä (joka antoi sähköä mainiosti, mutta vikailmoitusta lähti ihan toisesta syystä). Legendaarinen Hotelli Regattakin oli kokenut täysremontin – vielä pari vuotta sitten se näytti tältä, ja nyt ilme on "hieman" kohentunut:

Regatan edessä odotti iloinen yllätys: kaksi sähköistä menopeliä, joita en ole Suomessa nähnyt (hatara muistikuva minulla on, että olisin Frankfurtin automessuilla näitä taivastellut syksyllä 2011):

Renault Twizyhän se siinä, peräti kaksin kappalein. Koeajosta jäi kivat fiilikset, ja kirjoitin siitä erillisen postauksen.  

Julkaistu: 28.7.2015