AUTON RÄMINÄ ja torven tööttäys ilmoittavat aamun mukavan uutisen: kiertävä leipomo on täällä. Pakettiauton takaovi aukeaa, ja sisältä tulvii huumaava tuoreen leivän ja rasvaisten voisarvien tuoksu. Palaamme rapisevan paperipussin kanssa majatalomme puutarhaan aamiaiselle.

Keski-Italiassa sijaitsevan Toscanan kauneuden voi täällä Sienan alueen maaseudulla todella aistia. Se laskeutuu aamusumuna pelloille ja auringonsäteinä aamiaislautaselle. Se tuoksuu yrteissä ja tuoreessa leivässä. Pieni majatalomme sijaitsee rauhallisella maaseudulla Etelä-Toscanassa, muutaman kilometrin päässä Montepulcianon kylän keskustasta.

Terassilta avautuu Toscanalle tunnusomainen maisema: sypressipuiden ryhdittämä kumpuileva pelto ja kukkulakylät, jotka kohoavat maastosta kuin jalokivettömät kruunut. Keskiajalta peräisin olevat kylät rakennettiin tarkoituksella korkealle. Kukkulan laelta näki lähestyvän vihollisen, ja paksut muurit suojasivat asukkaita kilpailevien kaupunkien hyökkäyksiltä. Nykyään nämä kylät ovat Pisan kaltevan tornin ja renessanssin syntypaikan Firenzen lisäksi maakunnan matkailun suurimpia vetonauloja.

Toscanasta saa eniten irti vuokraamalla auton ja kiertelemällä seutua omin päin. Me valitsimme tukikohdaksemme Montepulcianon. Kylään on parin tunnin ajomatka Rooman lentokentältä, ja sen sijainti on hyvä: lähellä moottoritietä, silti tarpeeksi kaukana liikenteen melusta

Montepulcianosta on helppo tehdä päiväretkiä alueen suurimpaan kaupunkiin Sienaan, juustoistaan tunnettuun pikkuiseen Pienzaan ja muutamaan muuhun lähistöllä sijaitsevaan, edellisiä tuntemattomampaan kylään, kuten tavattoman kauniiseen San Quirico dOrciaan. Renessanssimaalauksista ja tuhansista maailmalla leviävistä Toscana-valokuvista tunnettu Val dOrcian laaksokin on aivan vieressä.

Kun maakunnan eteläosa on kierretty, on Montepulcianosta helppo jatkaa matkaa kohti Pohjois-Toscanaa. Koko Toscanan tutkimiseen kannattaa varata aikaa pari viikkoa, sillä pikkutiet ovat usein hidaskulkuisia. Mutta juuri niiden teiden varsilta löytyvät upeimmat maisemat, mukavimmat viinitilat ja suloiset kukkulakylät ravintoloineen.

Toscana on Italian suosituin matkailukohde. Täällä käy vuosittain noin 47 miljoonaa turistia. Se on paljon, sillä Etelä-Suomen lääniä pienemmällä alueella asuu vain kolme miljoonaa asukasta. Turistibussit ja muovikrääsä ovat valloittaneet Cortonan ja San Gimignanon kaltaiset kyläkaunottaret, mutta Toscanasta löytää edelleen rauhallisempiakin paikkoja, joissa voi aistia perinteikästä tunnelmaa. Yksi niistä on juuri Montepulciano.

"Tätä vanhaakaupunkia ei ole täytetty hotelleilla ja kaupoilla, vaan suurin osa rakennuksista on ihan tavallisessa asuinkäytössä. Monten 15 000 asukkaasta kolmannes asuu täällä vanhassakaupungissa", sanoo yksi asukkaista, pientä viestintätoimistoa pyörittävä Alessia Zuccarello.

Yhdessä kirjailija-aviopuolisonsa Alessio Baninin kanssa hän on luvannut viedä meidät maistelemaan viinejä. Montepulciano on niistä erityisen tunnettu, ja yksi Toscanan-matkan tärkeimmistä asioista on herkuttelu.

Kävelemme kylän pohjoiselta pääportilta kohti vanhankaupungin keskustaa. Mukulakivikadut risteilevät iloisesti, satoja vuosia vanhoissa kivitaloissa on pienet ikkunat ja punaisiksi maalatut ovet. Ikkunanpieliä koristavat pienet kukkaistutukset, ja parvekkeilla liehuu puhdas pyykki.

Alessia, mikä on alueen viinitiloista parhain?

"Apua, tuo on ihan päätön kysymys!" hän huudahtaa. "Vaihtoehtoja on satoja. On isoja turistirysiä, on perinteikkäitä viinitiloja ja muutaman hehtaarin kokoisia pikkutiloja. Ei niistä voi mitenkään nostaa yhtä parhaaksi."

Aviopari on kuitenkin yksimielinen omasta suosikistaan. Pysähdymme Talosa-kadulle samannimisen viinikellarin luo.

"Talosa ei välttämättä ole kaikissa viineissä paras, mutta sen jälkiruokaviinit ovat järkyttävän hyviä", Alessia sanoo.

Pujahdamme kadun auringosta kivitalon kosteaan ilmaan. Talosa on tyypillinen toscanalainen viinitila. Sen muutaman kymmenen hehtaarin viljelmät sijaitsevat kylän laidalla, ja viini tuodaan kypsymään tänne vuosisatoja vanhoihin kellareihin, joissa lämpö ja kosteus pysyvät aina samoina.

Hyllyjä täyttävä viinikellarinhoitaja Andrea Santiapicni tervehtii ja kehottaa meitä istahtamaan tiskin ääreen.

Ensimmäinen kaato on rubiininpunaista Vino Nobilea.

"Ihanan silkkiset tanniinit", Alessia Zuccarello kiittelee.

Viini on varsin erinomaista. Se on kuivaa, mutta silti suuhun jäävät pyörimään kypsän kirsikan, mansikan ja mehevän luumun aromit.

"Montepulcianon Vino Nobile on Italian paras viini", Santiapicni vakuuttaa.

Mitä ihmettä – eikö se olekaan naapurikylä Montalcinossa valmistettu kuuluisa punaviini Brunello?

Santiapicni luo meihin isällisen katseen."Bunello on joko top tai flop. Jos tulee hyvä Sangiovese-sato, se on erinomaista. Jos sato on huono, viini ei onnistu, koska Brunelloon ei saa käyttää muita rypäleitä."

Vino Nobilea valmistajat voivat hieman täydentää muullakin rypäleellä. Nobilen laatu on viime kädessä kiinni viinintekijän taidoista, Santiapicni muistuttaa ja tarjoilee meille Vin Santoa. Italiassa valvotaan erityisesti muutaman jälkiruokaviinin tuotantoa. Yksi niistä on Montepulcianon Vin Santo.

"Muissa italialaisissa jälkiruokaviineissä voi kyllä lukea Vin Santo, mutta niihin on voitu lisäillä mitä tahansa makeutusaineita", Santiapicni kertoo.

Kun tätä jälkiruokaviiniä heilauttaa lasissa, reunoille jää tahmea raita. Tynnyreissä yli vuosikymmenen muhinut juoma on siirappisen paksua. Nenään nousee huumaava lakritsin ja maapähkinän tuoksu. Maku on erinomainen. Suussa pyörivät yhtä aikaa toffee, taateli ja appelsiini.

Jos Toscanan auringon voisi maistaa, se olisi varmaankin tällaista. Talosan juoman hinta on hyväksi Vin Santoksi kohtuullinen: noin sata euroa litra.

Antiikin aikaan alueen asuttivat etruskit. Montepulcianon vanhimmista kellareista on löytynyt merkkejä etruskien asumuksista. Esiroomalaiselta kansalta Toscana on aikoinaan saanut nimensäkin. Sitten tulivat roomalaiset, ja myöhemmin Montepulcianosta taistelivat sekä firenzeläiset että sienalaiset. Mutta kaupungin ympärille 900-luvulla rakennetut suojamuurit ovat edelleen pystyssä.

Aloitamme kierroksen kylän läpi kulkevalta Via di Voltaia nel Corsolta. Kävelemme ohi keltaisen talon, jossa vuosisatoja sitten toimi sairaala. Santinelli osoittaa luukkua seinässä.

"Tuonne jätettiin kaikki seudulla syntyneet ei-toivotut lapset. Nunnat pitivät heistä huolta, kouluttivat ja kasvattivat."

Sairaalan vieressä ollut ruokavarasto, renessanssiajan rakennus sekin, toimii nyt pankkina. Sitten suunta Grand Piazzalle tarkastelemaan joonialaisia pylväitä.

"Tämä keskusaukio on yksi Toscanan kauneimmista", Santinelli sanoo ihaillen.

Kävelemme kapeaa katua alaspäin, ja äkkiä Vanda Santinelli pujahtaa pienestä portista kattoterassille. Sieltä avautuu henkeäsalpaava maisema Sienan maakuntaan. Ilta-aurinko värjää kumpuilevat pellot kullanhohtoisiksi.

"Kurkatkaapas alas", Santinelli kehottaa.

Siellä on sypressipuiden ympäröimä kirkkorakennus. Ennen vanhaan alue oli tiettävästi laidunmaana. Vanhan tarinan mukaan paikan lehmien luo ilmestyi eräänä päivänä Neitsyt Maria, ja kantturat vajosivat tämän edessä polvilleen. Pyhään paikkaan oli heti rakennettava kirkko.

"Oikeastihan asiat eivät menneet sinne päinkään", Santinelli sanoo ja remahtaa nauruun.

Kirkon rakennutti paavi, joka oli huolestunut protestanttisen liikehdinnän voimistumisesta ja oman vaikutusvaltansa heikkenemisestä Euroopassa.

Kylän ja kirkon johtajat saivat firenzeläiset arkkitehdit, heistä kuuluisimpana Michelozzon, suunnittelemaan itselleen näyttäviä renessanssipalatseja. Sen jälkeen seudun varakas yläluokkakin päästi pöyhkeilynhimonsa valloilleen. Upeita rakennuksia alkoi nousta ympäri Montepulcianoa. Ne on helppo bongata katukuvasta: on antiikin Kreikan pylväät, kolme kerrosta, ikkunat säntillisessä järjestyksessä ja ulko-ovissa pyöreät holvikaaret.

"Ihmisten vallanhimoa on kiittäminen tämänkin kukkulakylän historia-aarteista", Santinelli tokaisee.

Nojaamme 1 200 vuotta vanhaan kivimuuriin ja kuuntelemme läheisen ravintolan terassilta kuuluvaa viinilasien kilinää. Historia ja nykyhetki tuntuvat nivoutuvan yhteen juuri tässä.

Korjaus 22.9.: Jutusta on poistettu ravintola Borgo Buio, joka sulki ovensa lehden ilmestymisen jälkeen.

Koe ainakin: Firenze, Siena ja jokin pikkukylistä.

Lisää mukaan Lucca, Chiantin viinit, Pienza, ehkä Cortona.

Montepulcianon kylä sijaitsee 200 kilometriä Roomasta pohjoiseen. Vuokra-auto kannattaa ottaa lentokentältä, pienen auton saa alkaen 160 eurolla viikoksi.

Osteria del Borgo. Montepulcianon keskustassa on vain muutama majapaikka. Tämä on perheravintolan yhteydessä toimiva suloinen huoneisto. 2 hh alkaen 90 e, osteriadelborgo.it

La Casa delle Querce. Kylän lähellä maaseudulla. Tilavat huoneet, puutarha, uima-allas. 2 hh alkaen 60–110 e, lacasadellequerce.it

Toscanalainen ruoka on yksinkertaista ja selkeää. Riistaa, vapaana kasvatettua täkäläistä possua, papuja ja kauden kasviksia. Montepulcianon oma erikoisuus on paksua spagettia muistuttava pici-pasta, jonka valmistamiseen on käytetty vain vehnäjauhoja ja vettä.

Borgo Buio. Montepulcianon parhaat toscanalaista ruokaa tarjoavat ravintolat ovat La Botte Piena, La Grotta ja da Elda e Pier.

Osteria Acquacheta. Simppeliä ja maukasta kotiruokaa. acquacheta.eu

Tiziana. Hyvä maaseuturavintola hotellissa hieman keskustan ulkopuolella. hotel-tiziana.com

Strada Vino Nobile. Hyvä tietolähde viinitilavierailuja suunnitellessa stradavinonobile.it.