Tarina on tyypillinen. Kaveriporukka kokoontuu viikonlopuksi hauskanpitoon. Päivien mittaan kokoonpano vaihtuu, käydään ravintoloissa, pelataan pelejä, syödään ja juodaan hyvin. Tehdään asiat niin kuin on tehty ennenkin.

Seuraavalla viikolla koko seurue sairastuu koronaviruksen aiheuttamaan infektioon. Yksittäisten koronatestien tulokset putoilevat Helsingin kaupungin epidemiologisen toiminnan tietokantaan. Jokaiselle uudelle sairastuneelle annetaan tapausnumero, jonka avulla tieto sairastuneista siirtyy työvaiheesta toiseen.

Tartunnan saaneet asetetaan eristykseen. Samalla potilaan kanssa keskusteleva terveydenhuollon ammattilainen arvioi tartunnanjäljityksen kiireellisyyden sekä jäljitystä tekevän tiimin.

Osa seurueen jäsenistä ohjataan juhlatiimin käsiteltäväksi, osa päätyy yleistiimin työlistalle.

Viikonloppua antoisasti viettäneen kaveriporukan koronatarina selventyy hitaasti. Eri tiimeissä työskentelevät jäljittäjät kutovat yksittäisten sairastuneiden tarinoista kudelman, joka alkaa ulottua kymmeniin henkilöihin ympäri eteläisen Suomen.

Kallion virastotalolla nostetaan fläppitaulu keskelle lattiaa. Valtaosa ensimmäisen aallon altistuneista on ehditty tavoittaa nopeasti ja asettaa karanteeniin. Koneisto toimii kuin rasvattu, mutta jokin ei täsmää.

Käsissä on selvästi mysteeri. Viikonlopun kulku alkaa hahmottua, mutta tartunnanlähteen selvittäminen on vaikeaa: kaikki tapaukseen ensisijaisesti liittyvät henkilöt näyttävät sairastuneen samanaikaisesti. Todennäköisimmäksi tartuntaketjun muodostajaksi alkaa valikoitua satunnainen yskäisy baarissa.

Rekrytoinnista vastaava osastonhoitaja Pia-Marika Heino kertoo menneen vuoden olleen melkoinen ponnistus, jonka aikana varsinkin esimiesten työtuntien laskemisesta on tullut suurpiirteistä puuhaa. Kriisiorganisaatiossa työskentely on hitsannut työntekijät yhteen ennen kokemattomalla tavalla.

Heinon mukaan ennakoimattomasti etenevä epidemia on luonut sitä hillitsemään tarkoitetusta työyhteisöstä ja sitä tukevista toiminnoista äärimmäisen joustavan ja muuntautumiskykyisen. Jos laivan suuntaa täytyy muuttaa, se muutetaan. Jos johonkin tarvitaan seinä, se pystytetään siihen samana päivänä.

– Jokainen täällä kokee tekevänsä merkittävää työtä myös valtakunnallisesti. Se, mitä me teemme täällä, kaikuu tautitilanteen muutoksina maakuntiin.

Heino kutsuu hyvää tartunnanjäljittäjää uteliaaksi ihmiseksi, jota kiinnostaa potilaan koronatarinan selvittäminen ja sanoittaminen. Sellainen taipumus voi löytyä keneltä vain.

Tartunnanjäljitystyö on yksinkertaisimmillaan byrokraattista uurastusta. Tavoitteena on katkaista tartuntaketjut niin pian kuin mahdollista. Sitä varten tartuntatautilaki on antanut kaksi hallinnollista työkalua: eristyksen, joka asetetaan yleisvaaralliseen tartuntatautiin sairastuneelle, ja karanteenin, johon asetetaan henkilö, joka on altistunut ensiksi mainitulle.

Näitä hallinnollisia päätöksiä on annettu maan suurimmassa kaupungissa paljon. Noin 25 000 tapausta on tuottanut keskimäärin neljä altistusta, joista kaikista on tehty tartunnanjäljitysprosessin muodostama ja tartuntatautilääkärin käsin allekirjoittama dokumentti.

Hallinnollisten päätösten tekeminen kuulostaa monotoniselta työltä, mutta jokaisen eristys- tai karanteenitodistuksen takana on tarina, ja jokainen päätös kajoaa perusoikeuksista perimmäisiin: yksityisyyteen sekä liikkumisen vapauteen.

Laajamittainen tartunnanjäljitys on myös ilmiö, jota ei ole modernissa yhteiskunnassamme aiemmin toteutettu; on lähes ennenkuulumatonta, että länsimaiseen demokratiaan tottunut kansalainen joutuu tekemään viranomaiselle yksityiskohtaisesti selkoa tekemisistään ja yksityiselämässään tapaamistaan ihmisistä. Tämän eräänlaisen shokkitilan tartunnanjäljittäjät kohtaavat työssään päivittäin, eikä se aina ole helppoa kummallekaan osapuolelle.

– Ihminen on voinut tartuttaa koronaa eteenpäin tietämättään, mutta saattaa kokea tästä valtavaa syyllisyyttä.

Häpeän ja syyllisyyden tunteet voivat pahimmillaan hankaloittaa tartunnanjäljityksen etenemistä. Jos kontakteja ja omia oireita ei kuvata jäljittäjälle totuudenmukaisesti, koronatarinaan jää aukkoja, joista saattaa livahtaa läpi uusien tartuntojen ryväs.

Tartunnanjäljittäjille jää joskus tunne, että aivan kaikkea ei ole sanottu.

Epidemiologisen toiminnan tehtävänä ei ole etsiä syyllisiä. Tartunnan saaneiden yksityisyyttä suojataan viimeiseen asti, eivätkä tartuntaketjut aukea kokonaisuuksina kuin jäljitystyötä tekevälle organisaatiolle.

Anne Koivula tuntee erityistä sympatiaa nuorten ja pienyrittäjien koronatarinoiden äärellä. Perheiden sisäisissä tartuntaketjuissa karanteeniajat voivat jatkua todella pitkään. Kuukausi sisätiloissa voi olla nuorelle ihmiselle äärimmäisen haastava paikka. Yksityisyrittäjän asettaminen karanteenin voi sulkea koko yrityksen pariksi viikoksi.

Työssä joutuu kohtaamaan tilanteita, joissa päätöksiä punnitaan usean henkilön voimin. Altistumisia määritettäessä pienetkin yksityiskohdat vaikuttaa: maskin käyttö, turvavälien pitäminen ja lyhyet kontaktit voivat pelastaa sairauden lisäksi myös kahden viikon karanteenilta.

Kaveriporukan tartunnanjäljitys etenee nopeasti. Karanteeniin asetettavien määrä on noussut jo lähelle sataa. Parin viikon paussille on asetettu muiden muassa yksi aikuisten harrasteporukka ja lasten jumpparyhmä.

Kolmannen aallon tartunnat näyttävät jäävän vähäisiksi: 83 altistuneesta henkilöstä vain 12 on antanut positiivisen testituloksen. Koska kaikki altistuneet on jo asetettu karanteeniin, näistä 12 henkilöstä vain yksi altistaa omat lapsensa, jotka asetetaan karanteeniin. Lapset myös saavat tartunnan muutaman päivän päästä, mutta nämä eivät ehdi altistaa ketään.

Tartunnanlähde alkaa myös hahmottua. Ensin ihmetystä herättää yhden kaveriporukkaan kuuluvan henkilön perheen sairastuminen 1–2 päivää ennen muiden oireiden alkua. Olisiko joku perheessä tartuttanut illanviettoon osallistuneen henkilön?

Henkilöitä haastatellaan uudelleen. Huomataan, että tartunnanjäljittäjille on annettu eri tilanteissa toisistaan hieman poikkeavia tietoja.

Kaveriporukan jäsen, jonka perhe sairastui ensimmäisenä, on antanut useita eri päivämääriä omien oireidensa alkamiselle. Totuus löytyy lopulta Omaolo-oirearviokyselystä, jossa henkilö on kertonut oireidensa alkaneen samana päivänä, jolloin hän osallistui illanviettoon.

– Pääsääntöisesti tartunnan saaneet antavat jäljittäjille niin tarkat tiedot kuin pystyvät. Ei ole kuitenkaan helppoa muistaa tarkalleen, mitä kaikkea itse on tehnyt ja keitä tavannut edellisen kahden viikon aikana. Tartunnan saanut voi myöhemmin vielä tarkentaa antamiaan tietoja, jos muistikuvat tarkentuvat, epidemiologista toimintaa Helsingissä johtava ylilääkäri Sanna Isosomppi kommentoi.

Kun ihmiset tapaavat toisiaan epidemian aikana, on vaarana, että virus tarttuu ja leviää.

– Tämän vuoksi onkin tärkeätä, että vältämme kaikin mahdollisin tavoin sosiaalisia kontakteja muiden kuin samassa taloudessa asuvien kanssa, Isosomppi muistuttaa.

Suomen erityispiirre ja vahvuus koronapandemian vastaisessa taistelussa on harvassa asuminen. Isosompin mukaan ruuhkametro Espoon Matinkylässä on aivan erilainen kuin ruuhkametro Lontoossa. Eroja on myös tartunnanjäljityksen toteuttamisessa. Suomessa jokainen kunta vastaa oman tartunnanjäljityksensä järjestämisestä, kun taas Britanniassa tehtävää hoitaa kansallinen organisaatio.

Kummassakin tavassa on puolensa. Britanniassa kompastuskivi on kansallisen organisaation paikallistuntemuksen puute. Kuntien järjestämässä tartunnanjäljityksessä kokonaiskuvan muodostaminen voi olla haasteellista.

Tämä vaikuttaa myös kaveriporukan koronajäljitystarinan täydentymiseen. Koska altistumisia tapahtui noin 20 ulkopaikkakuntalaiselle, emme lopulta saa tietää, millaisia ketjuja nämä henkilöt aiheuttivat kotikunnissaan.

Toisaalta koronatarina jää vajaaksi myös sen alkupäästä: ketjun ensimmäisellä henkilöllä ei ollut aavistustakaan, mistä oli itse saanut tartunnan.

Artikkelin aloituskuvassa koronajäljittäjiä Kallion virastotalolla Helsingissä 18. maaliskuuta 2021. Kirjoittaja tekee  tartunnanjäljitystyötä ko. organisaatiossa. Esimerkkitapauksen yksityiskohtia on muokattu tapahtumiin liittyvien henkilöiden yksityisyyden suojaamiseksi.