Image

Tämä mies päättää, mitä sinä syöt – S-ryhmän myyntijohtaja Antti Oksan mielestä kaupan pitää olla ”kuluttajaa puoli askelta edellä”

Tämä mies päättää, mitä sinä syöt – S-ryhmän myyntijohtaja Antti Oksan mielestä kaupan pitää olla ”kuluttajaa puoli askelta edellä”
S-ryhmän myyntijohtajaa Antti Oksaa pidetään ruoan trendinenänä, joka on aina kartalla uusista ruokailutottumuksista. Se näkyy suomalaiskotien lautasilla.
Julkaistu: 25.6.2021

Kun vieraalla paikkakunnalla astuu supermarkettiin, on kuin kotiin tulisi. Kun on käynyt yhdessä, on käynyt kaikissa. Ja vaikea tosiaan on välttyä käymästä, sillä Suomessa S-marketeja on noin 440 – aina Hangosta Ivaloon, kirjaimellisesti.

”Tervetuloa” lukee liukuovien yläpuolella keltaisella pohjalla, ja perunat löytyvät vihannesosaston päädystä, niin myös täällä Tuusulassa.

Tuulikaapissa humisee ja sen takana aulassa seisoo raamikas mies laadukkaassa villakangastakissa. Hän on Antti Oksa, 40, S-ryhmän myyntijohtaja.

On tavallinen tiistai-iltapäivä. Monien työpäivä on päättynyt. Ohi kävelee nainen kädessään A. Le Coq -olutlaatikko. Tuusulan S-market on tavallisin mahdollinen ruokakauppa, ja juuri siksi olemme täällä. Oksa on luvannut kierrättää kaupassa kuvitteellisen ostoslistan kanssa ja kertoa, mitä suomalaiset syövät.

Sillä hän, jos kuka, tietää sen. S-ryhmällä on hallitseva markkina-asema – se myy lähes puolet kaikesta päivittäis­tavarasta Suomessa. Jos ruoantuottaja haluaa saada tuotteensa menestymään, se pitää saada juuri tällaisen kaupan hyllylle.

Oksalla on paljon valtaa siihen, mitä meidän ostoskoreistamme löytyy. Käyttääkö hän valtaansa oikein?

Kaupan porttien jälkeen edessä on nelimetrinen laari täynnä värikkäitä kasviksia ja hedelmiä. On tankoparsaa, veriappelsiinia, passionhedelmää.

Näyttävä kasvisseinä, jota on mahdoton ohittaa, ei ole mikään tuusulalainen erikoisuus vaan täysin konseptin mukaista, Oksa kertoo.

”Tuoreimmat, parhaimmat satokausituotteet pitää olla ensimmäisenä. Oman urani kohokohtia on ollut satokausiajattelun tuominen S-ryhmään.”

Muutaman vuoden aikana tapahtunut muutos on selkeä. Ennen laareista löytyi pääasiassa kurkkua, tomaattia ja siikliä – vuodenajasta riippumatta.

”Kauppa oli tosi keltasininen, markettimainen, nykysilmin vanhanaikainen. Ruokakauppa pärjäsi 2010-luvulle asti sillä, että se on paikka, josta saa tuotteet. Mutta meillä oli vahvaa tutkimusnäyttöä, että olimme jääneet ajasta jälkeen. Visuaalisuuden vaatimus on noussut, eikä se tule ainakaan vähenemään.”

Oksan rooli S-ryhmässä on kehittää kauppojen konsepteja – eli S-marketien lisäksi Prismoja, Alepoita ja Saleja sekä ABC-huoltamoiden yhteydessä olevia kauppoja. Myös uudistunut Food Market Herkku on pitkälti hänen käsialaansa. Oksan mukaan perusmarketejakin pitää freesata, koska ihmisten suhde ruokaan on muuttunut.

Nykyisessä pestissään myyntijohtajana hän aloitti vuodenvaihteessa, mutta talossa hän on ollut koko työuransa, aina vuodesta 2006, jolloin hän valmistuttuaan Tampereen yliopistosta kauppatieteiden maisteriksi siirtyi suoraan S-ryhmän silloiseen hankinta- ja logistiikkayhtiöön Inex Partnersiin.

”Aina joku rekka oli ojassa Hollannissa. Se oli kunnon crash course – teoriasta suoraan käytäntöön.”

Parin vuoden jälkeen hän pääsi hetkeksi sijaistamaan valikoimapäällikköä hedelmä- ja vihannesosastolle, mikä oli ”siisteintä mitä voi olla”.

”Päästä miettimään mitä ihmiset haluaa ostaa, näkemään mistä ihmiset tykkää ja mistä ei.”

Hän eteni eri tuoteryhmien valikoimapäällikön tehtävistä kaupan hierarkian mukaisesti kuiva- ja hygieniatuotteiden osaston esimiehen tehtävästä tuoreruokapuolen valikoimajohtajaksi. Nyt myyntijohtajana hänen tiimissään on 60 henkilöä ja vastuullaan 1 000 myymälää. Hän johtaa useaa uudistusprojektia, ja päivät täyttyvät palavereista. Hän myös vierailee viikottain S-ryhmän kaupoissa (erään puhelinhaastattelun aikana hän matkasi Varkauden Prismaan).

"Ajattelin etukäteen, että kauppa on kylmä ja kasvoton toimija, joka maksimoi liikevoiton. Kuitenkin palaverissa huomasin, että Oksaa kiinnosti kulttuurin muutos. Yllättyin, kuinka diipisti hän ajatteli."
Sami Karjula

Oksa kertoo saaneensa rikkaan ruokaperinnön äidiltään, joka oli evakkoperheen lapsi. Äiti opetti kotona Tampereella tekemään karjalanpiirakoita ja pitämään ruokaa arvossaan. Jo siitä tuli sanomista, jos leivät olivat korissa väärinpäin.

Omista ruokabravuureista hän ei mielellään puhu, jotta kukaan ei pääse sanomaan, että myyntijohtaja suosisi tiettyjä tuotteita. Nyhtämällä irtoaa jotain.

”Kaikki, mikä maistuu lapselle.”

Muutama vuosi sitten hän osallistui serkkujensa kanssa Ravintolapäivään Espoossa paistamalla ja myymällä isoäitinsä Ainon reseptillä tehtyjä munkkirinkilöitä. Tuotto käytettiin leikkipuiston hiekkaleluihin.

Mutta nyt Tuusulan S-marketissa Oksa yhä intoilee satokausituotteista. Kuluttajalle muutos on tapahtunut huomaamatta – yhtenä päivänä papaijat vain ilmestyivät kaupan hyllyyn ja siitä ostoskärryyn. Oksa on ollut tärkeä taustavaikuttaja siinä, että kauppa on uudistunut. Hän haistelee ruoka­trendejä sosiaalisessa mediassa ja ottaa yhteyttä kiinnostaviin toimijoihin matalalla kynnyksellä.

Satokausikalenteri-konseptin ideoinut Samuli Karjula sai kutsun tulla käymään S-ryhmän toimistolla syksyllä 2015.

”Ajattelin etukäteen, että kauppa on kylmä ja kasvoton toimija, joka maksimoi liikevoiton. Kuitenkin palaverissa huomasin, että Oksaa kiinnosti kulttuurin muutos. Yllättyin, kuinka diipisti hän ajatteli. Meille satokausiajattelun tuominen ruokakauppoihin oli tärkeä ruokakulttuuritempaus, ja Oksa otti sen tosissaan. Hän yrittää rakentaa parempaa ruokakulttuuria.”

Myös monet muut kehuvat Oksaa. Häntä kutsutaan trendinenäksi.

”Hän on mielettömän ystävällinen ja skarppi ja kriittinen”, sanoo Reetta Kivelä, yksi Nyhtökauran kehittäneen Gold&Green Foodsin perustajista.

Nyhtökaura on yksi suomalaisista ruokailmiöistä. Viisi vuotta sitten kehitetyn kasviproteiinin ympärille syntyi lyhyessä ajassa valtava suosio jo ennen kuin mitään tuotetta oli olemassakaan. Oksa oli se henkilö, joka laittoi Kivelälle ja toiselle perustajalle Maija Itkoselle viestin ja varasi palaveriajan.

”Heillä oli todella tulevaisuuteen katsova meininki. Aloimme heti jo miettiä seuraavia tuotteita. Itse ajattelin etukäteen, että kaupat ovat konservatiivisempia ja ajattelevat, että vaihtoehtotuotteita ei välttämättä tarvita”, Kivelä sanoo.

Olisiko nyhtökaurabuumi lässähtänyt, jos markkinajohtaja olisi kieltäytynyt yhteistyöstä?

”Tuskin se olisi estänyt sitä, että nyhtökaurasta tuli ilmiö. Mutta jos sok olisi halunnut lyödä jarruja, se olisi varmasti johonkin vaikuttanut.”

Mitä suomalaiset syövät?

Lihaa, kanaa, maitoa ja viljatuotteita. Ja nämä suomalaisen ruokaneliön tuotteet ostetaan joko S-ryhmän tai K-ryhmän kaupoista. Ne myyvät 83 prosenttia päivittäistavaroista. 2002 Suomeen tulleen saksalaisketjun Lidlin markkinaosuus on vajaa 10 prosenttia. Silti se on pakottanut markkinajohtajankin reagoimaan. Esimerkki löytyy Tuusulan S-marketin leipähyllyjen takaa. Paistopisteellä käy kuhina.

”Lidlin tulo mullisti tämän alueen. Paistopistetuotteiden uusi tarjonta ja hintataso puhutteli ihmisiä”, Antti Oksa kertoo leipäosaston hyllyjen välissä.

Kysymykseen, mitä suomalaiset syövät, voi vastata myös toisin. Sitä ostetaan, mitä isot marketit myyvät – ja millä hinnalla. Suomalainen kuluttaja tuijottaa mielellään kilohintaa.

”Kauppa on asiakkaitaan varten. On vaan niin, kaupan tehtävä on vastata kuluttajan tarpeisiin.”

"Yhä enemmän ja enemmän odotetaan sitä, että kaupasta saisi uuden idean, jotain inspiraatiota ruoanlaittoon."
Antti Oksa

S-marketin jauheliha- ja maitohyllyt ovat pitkät. Niitä Oksa ei kuitenkaan esittele vaan puhuu ennemmin siitä, miten suomalaisten suhde ruokaan on viime vuosina muuttunut.

”Tosi isolle ihmisjoukolle ruoka ei ole enää pelkkää selviytymistä ja vatsantäytettä. Ruokaan aletaan lataamaan merkityksiä ja odotuksia. Aletaan ilmaisemaan identiteettiä, millainen minä olen ihmisenä.”

Oksan mukaan ruoka on siirtynyt Maslow’n tarvehierarkiassa fysiologisista tarpeista ylemmäs. Kauppiaan näkökulmasta tarpeet oli aiemmin helpompi määritellä ja asettaa kartalle. Ruokakulttuuri oli yhtenäinen. Ostoskoreissa oli eroja, mutta ne noudattelivat karkeasti maakuntien rajoja. Nyt on toisin.

”Vaikka kahden myymälän välillä olisi vain kilometri, esimerkiksi luomutuotteiden myynnissä voi olla iso ero. Nyt trendinä on yksilöllinen kuluttaja ja talous.”

Mutta se, mitä ruokakaupalta odotetaan, ei ole muuttunut.

”Ostosreissulta odotetaan ennen kaikkea selkeyttä ja helppoutta. Mutta yhä enemmän ja enemmän odotetaan sitä, että kaupasta saisi uuden idean, jotain inspiraatiota ruoanlaittoon.”

Sitä varten kaupan pitää tietää, mitä kuluttaja haluaa, ennen kuin tämä itse tietää sitä.

Helmikuussa 2018 Antti Oksa piti Vegemessuilla Helsingin Kaapelitehtaalla luennon, jonka otsikko oli: ”Muotijuttu, buumi vai trendi?” Hän puhui kasvisruokatuotteiden uudesta noususta. Vuonna 2015 kauppoihin tullut vegaanilihapiirakka Vihis ja Nyhtökaura olivat ensimmäistä aaltoa, toisessa aallossa valikoima kasvoi ja isot toimijat lähtivät mukaan. Oksa ennusti, että kolmas aalto tekisi kasvistuotteista arkipäiväistä. ”Tuotteet ovat hyviä itsenään, ne vain sattuu olemaan vegaanisia.”

Niin näyttäisi käyneen. S-market Tuusulassa kasviproteiineja ei tarvitse kauaa etsiskellä – Oksa löytää ne ostopolun eli kaupan ulkoseiniä kiertävän pääkäytävän varrelta, poikkihyllyn päädystä. Vegaanisten pyöryköiden ja makkaroiden myynti on kasvanut viime vuosina 30–50 prosentin vuosivauhtia. Silti suurin osa hyllystä notkuu lihatuotteita.

Aiemmin ostaja sai arvuutella, mistä kasviproteiinit löytää. Oksan ideana on, että niiden on löydyttävä lihojen vierestä, jos niitä halutaan myydä isoille massoille. Ja lisäksi: niiden pitää olla todellinen vaihtoehto eli vähintään yhtä hyvänmakuisia.

Sitä, mikä lopulta on menestystuote, on vaikea ennustaa. Oksa on ottanut riskejä, jotka ovat epäonnistuneet. Kasviproteiinibuumin ollessa kuumimmillaan S-ryhmä kilpaili muiden kanssa verissäpäin, kuka saa kauppoihin Beyond Burger -pihvejä. Niitä tilattiin valtavasti, mutta myynti jäi vähäiseksi. Hävikkiä tuli valtavasti. Myös sirkoista ja toukista tehtyjä tuotteissa S-ryhmä oli etunenässä. Sekin lässähti.

”Se oli pöhinäaihe. Ihmiset olivat kiinnostuneita, ja me haluttiin mahdollistaa se. Rohkeasti otettiin mutta myynnit olivat onnettomia. Suomessa on yhä ihmisiä, jotka uskovat sirkkoihin, mutta henkilökohtaisesti en niihin usko.”

Esimerkit antavat kuvan, että päivittäistavarakauppa ottaisi isoja riskejä ja olisi edelläkävijä. Kuva on valheellinen. Oksan mukaan heidän tehtävänään on tarjota sitä, mitä kuluttajat haluavat. Sirkkaruoka ja kasviproteiinit olivat jo megatrendejä, kun Oksa tarttui niihin. Muutos oli jo käynnissä.

Kaupan pitää Oksan mukaan olla ”kuluttajaa puoli askelta edellä”. Se on vaikeaa, sillä ruokailmiöt nousevat nykyään nopeasti. Mutti-tomaattimurskat loppuivat kaupoista, kun kokki Henri Alén kehui niitä Twitterissä uudenvuodenpäivänä 2014. Viime vuoden lopulla huippukokit kehuivat erästä umamimaustetta: hyllyt tyhjenivät.

”Ilmiö voi nousta viikossa tai päivissä. Kun se yksi bloggari kehitti uunifetapastan, fetajuustojen myynti kasvoi kymmenillä prosenteilla.”

Kauppa myös määrittelee tarvetta. Häkkikanojen munat ovat hyvä esimerkki. S-ryhmä ilmoitti toukokuussa 2019, että se luopuu virikehäkkikanojen käytöstä ja myynnistä. Lidl ja Kesko olivat tehneet saman päätöksen jo aiemmin, mutta S-ryhmän päätös oli ratkaiseva.

”Se sinetöi sen, että häkkimunatuotanto loppuu Suomesta. Ei kannata tuottaa, mitä S-ryhmä ei ota valikoimaansa”, sanoo Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg.

Kuluttajat eivät oikeasti tiedä, mitä haluavat. Iso osa ostoksista on impulsiivisia, ja kauppa voi manipuloida kaupassa vaeltajaa. Yksi konkreettinen keino on tuoda ostosreissulle esteitä: kun pääväylälle nostaa lavallisen luomujuhlamokkaa, parhaimmillaan tuotteen myynti kymmenkertaistuu.

Jos myyntijohtaja Antti Oksa haluaisi syöttää jonkin uuden tuotteen kuluttajille, se ei olisi vaikeaa. Tässä mielessä S-ryhmällä on kilpailijaansa Keskoa isompi valta. S-ryhmän toiminta on ketjuohjatumpaa, kun taas jokainen K-kauppias tekee enemmän itsenäisiä päätöksiä.

MTK:n Åbergin mukaan S-ryhmä on iso vallankäyttäjä. ”Sillä on niin vahva asema, että kaikki, mitä se tekee, näkyy ruoantuottajan arjessa. Usein myös muut toimijat seuraavat perässä. Vaikka sanotaan, että kuluttaja on kuningas, sanoisin, että aika monessa asiassa kuluttaja tekee, minkä S-ryhmä tarjoaa.”

Kun S-ryhmä aloitti yhteistyön Satokausikalenterin kanssa loppuvuodesta 2015, keltajuuren myynti 13-kertaistui edellisvuodesta. Nyt myynti on 43-kertaistunut, Karjula kertoo.

”Olen huomannut, mikä valta etumassalla on myymälässä. Otetaan esimerkiksi talvikurpitsanviljeljiät. Vuonna 2015 heitä ei Suomessa ollut yhtään. Ajattelin, että mitäs paskaa tämä on, että tänne raahataan vaan halloweenkurpitsaa koverrettavaksi, vaikka se on ihan oikeaa ruokaa. Seuraavana vuonna muutama viljelijä lähti tuottamaan talvikurpitsaa. Vuonna 2019 oli jo 40 eri yritystä, jotka tuottivat erilaisia talvikurpitsoja. Kaupat ovat luoneet markkinan.”

"Väite hintojen polkemisesta tuntuu vieraalta: eri toimijat asettavat itsenäisesti myyntihintansa S-ryhmälle ja kilpailevat siten keskenään pääsystä S-ryhmän valikoimiin. Hinnat asettuvat markkinoilla markkinatalouden mallien mukaisesti."
Jari Simolin, SOK:n tuoteryhmäjohtaja

Karjula kertoo, että hän tokaisi kerran SuomiAreenassa Oksalle, että kai tämä ymmärtää, että hänellä on enemmän valtaa kuin presidentillä.

”Jos Niinistö kirjoittaa Facebookiin, että syökää kyssäkaalia, ei sillä ole mitään merkitystä. Jos Oksa päättää ottaa uuden tuotteen valikoimaan tai tiputtaa jonkun pois, sillä on iso työllistävä vaikutus.”

S-ryhmän valtaa on myös kritisoitu, pääasiassa MTK:n suulla. Ruoantuottajat ovat valittaneet markkinajohtajan harjoittamasta epäreilusta kauppatavasta. S-ryhmä haluaa muuttaa sopimuksia kesken sopimuskauden, eikä neuvotteluvaraa ole. Hintoja poljetaan.

MTK:lla on jäsenilleen anonyymi palautekanava.

”Useimmiten valitetaan S-ryhmän toiminnasta. Valta näkyy siinä, että vallitsee pelon ilmapiiri. En muista yhtään tapaus­ta, jossa edes iso pörssiyhtiö elintarviketeollisuuden puolella olisi lähtenyt julkisesti kritisoimaan S-ryhmää”, MTK:n Åberg sanoo.

Yksi yleinen kritiikki koskee sopimuskäytäntöjä. S-ryhmä haluaa muuttaa sopimuksia kesken sopimuskauden.

”Yleisellä tasolla: jos markkinatilanne muuttuu, moni tavarantoimittaja kokee, että S-ryhmä usein haluaa neuvotella hinnat uudestaan, eikä ole mahdollisuutta sanoa vastaan. Pieni mieluusti suostuu, koska ne eivät ole aitoja neuvottelutilanteita. Kaikki pelkäävät, että annetaan takaisin seuraavalla sopimuskierroksella. Markkinajohtajan vahva asema tarkoittaa sitä, että aika harvalla on mahdollisuus jättäytyä vapaaehtoisesti pois S-ryhmän valikoimista.”

SOK:n tuoteryhmäjohtaja Jari Simolin ei niele kritiikkiä. Hänen mukaansa he noudattavat määräävää markkina-asemaa koskevaa lainsäädäntöä.

”Lisäksi olemme sitoutuneet eu:n hyvien kauppatapojen periaatteisiin. Satokausituotteiden osalta hintojen vaihtelu on osittain suurtakin, mutta tällöinkin neuvottelemme hinnoista ennalta sovituin aikavälein. Väite hintojen polkemisesta tuntuu vieraalta: eri toimijat asettavat itsenäisesti myyntihintansa S-ryhmälle ja kilpailevat siten keskenään pääsystä S-ryhmän valikoimiin. Hinnat asettuvat markkinoilla markkinatalouden mallien mukaisesti.”

Vuonna 2015 S-ryhmä sai valtavaa kritiikkiä, kun se julkisti halpuutuskampanjan. S-ryhmä oli jäänyt ruokakorivertailuissa pahasti jälkeen kilpailijoistaan, erityisesti Lidlistä. S-ryhmä ilmoitti, että se alentaa pysyvästi useiden tuotteiden hintoja. Tuottajat kokivat, että alennukset otettiin ensisijaisesti tuottajahinnoista, ei kaupan katteesta, toisin kuin S-ryhmä väitti.

Viisi vuotta kestänyt kampanja päättyi vuonna 2019. Maaseudun Tulevaisuus kysyi tuolloin S-ryhmän pääjohtajalta Taavi Heikkilältä, kaduttaako kampanja.

”Kampanja oli onnistunut ja osuustoiminnan ja asiakas­omistajuuden mukainen.”

Koko halpuutusajattelu on lähtenyt liikkeelle vuonna 1899, kun Helsingin yliopiston pohjoismaiden historian dosentti Hannes Gebhard perusti vaimoineen Pellervo-seuran, jonka oli tarkoitus edistää osuustoimintaa Suomessa. Osuustoiminta-aatteella haluttiin vahvistaa suomalaisten taloudellista ja henkistä selkärankaa.

Kun katsoo tämän päivän osuusliikettä, konglomeraattimaista S-ryhmää, joka rakentaa valtavia automarketteja, kauppaa kalliita lemmikkieläinvakuutuksia ja kahmii kaupunkien parhaat ravintolakiinteistöt, on aiheellista kysyä, onko alkuperäisestä aatteesta enää mitään jäljellä.

Kyllä on, ainakin osuuskuntalain perusteella. Sen mukaan ”toiminnan tarkoituksena on jäsenten taloudenpidon tai elinkeinon tukemiseksi harjoittaa taloudellista toimintaa”. Se kuulostaa toiselta kuin osakeyhtiölain vastaava kohta, jossa kerrotaan, että osakeyhtiön tarkoitus on ”tuottaa voittoa osakkeenomistajille”.

Ainakaan periaatteessa osuusliikkeen tehtävä ei ole voiton maksimointi. Siksi se voi ylläpitää kauppoja ja pankkeja harvaanasutuilla syrjäkylillä pörssiyhtiöitä paremmin. Ajatusmaailma puhuttelee: osuustoiminta on nouseva trendi maailmalla.

Kun tutkijat ovat haastatelleet S-ryhmän johtajia, nämä ovat kertoneet olevansa hyvin sitoutuneita osuustoiminnan arvoihin. Moni on sanonut, että ei voisi johtaa pörssiyritystä.

Antti Oksa on myös tällainen ”firman mies”. Työ ei aiheuta mitään arvoristiriitaa. Jo kun hän opiskeli yliopistossa, S-ryhmä oli hänen mielestään unelmien työnantaja. Hän ei osaa sanoa tarkkaan, miksi. Isoisä oli aikoinaan osuuskauppias Särkisalossa, mutta verenperintö ei yksinään selitä asiaa.

”Arvomaailma oli mulle sopiva, viehättävä, alana kiinnostava. On kiinnostavaa, että se on oikeasti asiakkaiden omistama. Sen miettiminen, miten voidaan olla mahdollisimman hyödyllinen asiakkaille. Ei tarvi yrittää selittää toimintaa, vaan ollaan hyvien juttujen puolella aidosti.”

Mopoilija maksaa nakkejaan automaattikassalla, joka opastaa: ”Lue S-etukortti. Jos sinulla ei ole S-etukorttia, paina ’ei S-etukorttia’ -näppäintä.”

Kierros on päättynyt, ja enää jäljellä on tylsin osuus – lompakon kaivaminen. Mutta Oksa miettii jo tulevaisuutta, jossa niin ei tarvitsisi tehdä. Joissain kaupoissa on testattu kärryihin integroitua skanneria. Tulevaisuudessa pelkkä kännykkä voisi riittää. Henkilökohtainen ostodata voisi jopa kertoa, mitä kuluttaja tarvitsee ja haluaa.

”Kaupat tietävät, mitä ostat ja mitä olet vailla. Kestotilaus voisi olla joillekin houkuttelevaa. Ruoantilaamisen Netflix ei ole scifiä. Moni jo käyttäytyy noin, että on vakiotilausrunko, jota vain hieman muokataan viikoittain.”

Pandemiavuosi on opettanut siihen, että enää ei tarvitse edes lähteä kauppaan. Päivittäistavarakauppa teki lyhyessä ajassa valtavan digiloikan, mutta kaikki on vasta alussa. Vaikka verkkomyynti kolminkertaistui vuoden aikana, on se valtakunnallisesti vain kolme prosenttia kokonaismyynnistä, pääkaupunkiseudulla yksittäisissä myymälöissä enimmillään 10 prosenttia.

”Ei kukaan olisi osannut ennustaa muutamia vuosia sitten, että ihmiset ostavat ruokakaupoista valtavia määriä paikan päällä tehtyä sushia. Eikä vain pääkaupunkiseudulla vaan ympäri Suomea.”
Antti Oksa

Huhtikuussa norjalainen ruokaverkko Oda ilmoitti aikeistaan tulla Suomen markkinoille, aluksi tosin vain pääkaupunkiseudulle. Sillä ei olisi lainkaan kivijalkaa, ainoastaan hyvin automatisoitu varasto ja siksi nopea tuotteiden keräily. S- ja K-ketjut tekevät kaiken käsin. Se on työlästä, eivätkä kuluttajat ole Oksan mukaan olleet halukkaita maksamaan siitä.

Oksan tehtävä on kehittää kauppoja, eikä hän tietenkään usko, että verkkokauppa tappaa marketin. Mutta marketeista on tehtävä parempia, osasta suorastaan elämyskeitaita, jotta yhä vaativammat ihmiset saadaan sinne.

Seuraavaksi ruokakaupoista tulee entistä ravintolamaisempia ja valmiin sekä puolivalmiin ruoan laatu nousee vauhdilla, Oksa uskoo. Ravintoloista tutut ruokaelämykset ja brändit saa kaupasta valmiina tuotteina. Yhä useammassa kaupassa voi myös syödä paikan päällä. Jo muutamassa vuodessa uudet kaupat tulevat näyttämään erilaisilta kuin nyt. Asiat voivat edetä nopeamminkin. Sushi-ilmiö on siitä hyvä esimerkki.

”Ei kukaan olisi osannut ennustaa muutamia vuosia sitten, että ihmiset ostavat ruokakaupoista valtavia määriä paikan päällä tehtyä sushia. Eikä vain pääkaupunkiseudulla vaan ympäri Suomea.”

Juttua varten on haastateltu myös Aineettoman pääoman johtamisen professoria Anu Puusaa Itä-Suomen yliopistosta.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »