Hillitty ja charmantti herrasmies. Elämänkokemus kuuluu näyttelijä Pierce Brosnanin puheista. Haasteista huolimatta hän ei ole hukannut huumorintajuaan. Elämänilo pitää hänet liikkeessä.

– Olen kokenut surua, yksinäisyyttä, itsesääliä ja ollut toisinaan liian ylpeä, mutta kaiken kaikkiaan minulla on ollut hyvä elämä ja siihen on mahtunut paljon onnea. Minulla on monta syytä olla kiitollinen, siksi yritän pitää yllä positiivisen elämänasenteen. Katkeruus on kamalin kohtalo, Brosnan miettii Los Angelesissa.

Hänen voimakkaat kulmakarvansa ja jäänsiniset ­silmänsä ovat tutut neljästä James Bond -elokuvasta: 007 ja kultainen silmä (1995), Huominen ei koskaan kuole (1997), Kun maailma ei riitä (1999) ja Kuolema saa odottaa (2002).

Eletyt vuodet näkyvät pitkän ja hoikan miehen kasvoilla.

– Harmaannun ja laihdun hiljalleen, mutta onneksi minulla on hyvät irlantilaiset geenit. Lisäksi vaimoni pitää minusta hyvää huolta. Juon paljon vettä, kohtuullisesti viiniä ja syön terveellisesti, kalaa, vihanneksia ja salaatteja. Pelaan tennistä ja suppaan.

Vaikea lapsuus on värittänyt hänen elämäänsä. Irlannissa keväällä 1953 syntynyt Pierce kasvoi ilman isäänsä. Valtaosin katolilaisessa maassa isättömyys oli häpeäpilkku, josta parjattiin julkisestikin.

– Isäni lähti, kun olin vauva ja jätti äitini tukalaan asemaan. Avioerosta ja yksinhuoltajuudesta puhuttiin negatiiviseen sävyyn jopa sunnuntaikirkossa.

Pikkupoikana ja teininä Pierce oli paljon omissa oloissaan.

– Nuorena kaipasin isää, mutta olen tehnyt rauhan asian suhteen kauan sitten. Aikuisena opin suhtautumaan siihen rationaalisesti. Ymmärsin, että hän teki mitä koki parhaaksi silloin. Aikuisena olen tavannut hänet.

Kun May-äiti muutti Lontooseen opiskelemaan sairaanhoitajaksi, neljävuotias Pierce jäi isovanhempiensa kasvatettavaksi. Kun he kuolivat, poika asui seuraavat vuodet ensin tätinsä ja sitten setänsä luona, kunnes muutti Skotlantiin Mayn ja hänen uuden miehensä Bill Carmichaelin kanssa.

– Meillä oli hyvä suhde. Hän vei minut katsomaan ensimmäisen elokuvani, joka oli 007 ja Kultasormi.

Vuotta myöhemmin perhe muutti Lontooseen.

– Irlannissa minua kiusattiin. Lontoossa taas koin itseni ulkopuoliseksi. Kaikista koettelemuksista huolimatta muistelen lapsuuttani hyvällä. Opin tuntemaan itseni ja uskomaan itseeni.

Lue myös: Julio Iglesias: "Minulla on miljoonia naisia"

Brosnan lopetti peruskoulun 16-vuotiaana ja päätti, että hänestä tulee kuvittaja. Opinnot taidekoulussa eivät kuitenkaan maittaneet.

– Se ei ollut intohimoammattini enkä ollut siinä kovin hyvä.

Taidekoulussa hän kuitenkin tutustui luoviin ihmisiin, jotka auttoivat häntä löytämään uuden polun.

– Menin kaverini kanssa taiteilijakolhoosin tapaamiseen eräänä tiistai-iltana. Siellä oli runoilijoita, kirjailijoita, tanssijoita ja näyttelijöitä sekä kauniita naisia. He tykkäsivät esiintymisestäni.

Brosnan yllättyi huomatessaan nauttivansa näyttelemisestä.

– Taiteilijaelämä on aina kiehtonut minua, mutta nuorena ajattelin, että minusta tulee runoilija, kirjailija tai taidemaalari. Silloin olin niin ujo, että pelkkä ajatuskin näyttelemisestä jännitti minua. Lopulta näytteleminen vapautti minut ja avasi ovet uuteen maailmaan. Vuosien patoutumat tulivat ulos kropastani. Kun olin muiden taiteilijoiden kanssa, en tuntenut oloani enää yksinäiseksi.

Aluksi hän kokeili siipiään lastenteatterissa, opetteli nielemään tulta, esiintyi katuteatterissa, erilaisilla klubeilla Amsterdamissa ja lopulta opiskeli kolmisen vuotta draamakoulussa Lontoossa.

– Kun valmistuin teatterikoulusta, olin töissä puoli vuotta ja sen jälkeen puoli vuotta työttömänä. Sitten tapahtui yksi urani ensimmäisistä käännekohdista. Näytelmäkirjailija Tennessee Williams valitsi minut näytelmäänsä The Red Devil Battery Sign 1970-luvun puolivälissä.

Ura jatkui teatterissa, sarjoissa ja elokuvissa kuten Pitkä, pitkä perjantai vuonna 1980. Sarja Manions of America teki hänestä televisiotähden Yhdysvalloissa vuotta myöhemmin. Sen innoittamana hän muutti Los Angelesiin vaimonsa Cassandra Harrisin kanssa vuonna 1982.

– Muistan vieläkin, kun lentokone laskeutui Los Angelesiin. Se oli maaginen hetki. Rakastuin Yhdysvaltoihin saman tien, se oli minulle mahdollisuuksien maa.

Hän sai heti töitä sarjasta Remington Steele. Myös Harrisilla oli siinä pieni osa salarakkaana.

– Minun kohdallani amerikkalainen unelma toteutui työrintamalla heti.

Brosnan oli tavannut australialaisnäyttelijä Cassandra Harrisin juhlissa vuonna 1977.

– Hän oli juuri lopettanut elokuvan Greek Tycoon kuvaukset. Hän oli kaunein nainen, jonka olin nähnyt. Rakastuin häneen heti.

Myöhemmin Harris näytteli James Bond -elokuvassa Erittäin salainen. Silloin myös Brosnan tutustui Bond-elokuvien tuottajaan Albert R. Broccoliin, joka kaavaili irlantilaisnäyttelijästä Roger Mooren seuraajaa maailmankuuluksi salaiseksi agentiksi. Remington Steele -sarjan päälliköt eivät suostuneet luopumaan tähtinäyttelijästään, ja kesti yli vuosikymmenen, ennen kuin Brosnanista tuli ­aikansa suosituin 007.

Tuon reilun kymmenen vuoden aikana hänet nähtiin muiden muassa elokuvissa Neljäs sopimus, Maailman ympäri 80 päivässä, Ruohonleikkaaja, Mrs. Doubtfire – Isä sisäkkönä ja Kutsuvat sitä rakkaudeksi.

Pierce ja Cassandra menivät naimisiin jouluna 1980.

– Meillä oli vahva suhde ja pystyimme ratkaisemaan ongelmia.

Parin Sean-poika syntyi kolme vuotta myöhemmin. Aluksi perheen perustaminen pelotti Pierceä.

–Tulen rikkinäisestä kodista. Nuorena en koskaan sanonut ääneen, että haluan omia lapsia. Huomasin, että rakastan isänä olemista ja perheestä huolehtimista.

Myöhemmin hän adoptoi Christopherin ja Charlotten, lapset Cassandran aiemmasta liitosta. Onnea varjosti Cassandran munasarjasyöpä, johon hän kuoli joulukuussa 1991, vain päivä parin yhdennentoista hääpäivän jälkeen.

– Tietenkin olin hänen vierellään loppuun asti. Suhtaudun avioliittoon vakavasti. Vannoin vihkivalassa, että lupaan olla hänen kanssaan niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Meillä oli myös paljon hyviä aikoja. Hän valoi minuun uskoa ja kannusti tavoittelemaan unelmiani.

Suru vei hänet uudestaan taidemaailmaan.

– Maalaaminen oli kuin terapiaa, purin tuskani tauluihin. Kävin kerran terapiassa, mutta se ei sopinut minulle. En pitänyt siitä, että terapeutti vain nyökytteli. Minusta tuntui, kuin olisin tietänyt kaikki vastaukset etukäteen.

Lue myös: Tähtihaastattelussa Penélope Cruz rakastuu vastanäyttelijöihin

Suru ei ole hävinnyt kokonaan, mutta aika on parantanut haavoja.

– Minun oli annettava elämälle mahdollisuus.

Uusi rakkaus roihahtikin yllättäen, kun hän tapasi toimittaja Keely Shaye Smithin, 54, luonnonsuojelumatkalla Meksikossa vuonna 1994. Samana vuonna hän sai vihdoin James Bondin roolin elokuvasta 007 ja kultainen silmä.

– Emme kumpikaan etsineet rakkautta, mutta kohtalo puuttui peliin. Ihastuin hänen huumorintajuunsa, myötätuntoonsa, älykkyyteensä ja intohimoon elämää kohtaan. Tuntui hyvältä rakastua, ihan kuin olisin ollut uudestaan teini.

Heillä on kaksi poikaa, tammikuussa 1997 syntynyt Dylan ja helmikuussa 2001 syntynyt Paris.

– Olen ollut mukana kaikkien lasteni syntymässä. Ajoin Keelyn sairaalaan, kun Dylan oli syntymässä. Moottoritiellä oli paha ruuhka ja vaimoni päästeli kirosanoja, joita en ollut aiemmin kuullut hänen sanovan. Parisin kanssa hän vain ilmoitti, että poika syntyy tänään.

Isänä Pierce on pitkäpinnaisempi kuin nuorempana.

– Olen nyt parempi isä. Osaan kuunnella, ottaa toiset huomioon ja vastata kysymyksiin rauhallisesti. Urani alussa olin täynnä itseäni.

Pierce ja Keely avioituivat elokuussa 2001 Irlannissa.

– Kosin takkatulen äärellä. Kun sain myöntävän vastauksen, meidän molempien silmäkulmissa oli muutama onnenkyynel ja kilistelimme kuohuvalla. ­Pidän pienistä romanttisista eleistä, kuten kukista ja illallisesta kynttilänvalossa.

Hän katsoo yhä vaimonsa kanssa ­auringonlaskuja joko heidän Malibun- tai Havaijin-­kodissaan.

– Suhteemme muuttuu jatkuvasti. Joskus olen täynnä rakkautta ja toisinaan kyseenalaistan sen. Pitkä parisuhde perustuu ystävyyteen.

Neljän Bond-elokuvan jälkeen Pierce jätti hyvästit Martineja juovalle, naisia kaatavalle salaiselle agentille.

– Olin allekirjoittanut sopimuksen viidennestä bondista, mutta studiopomon mielipide vaihtui. Minulle kerrottiin siitä puhelimessa.

Hän yllättyi varsinkin siitä, että hänen ikäänsä kritisoitiin. Viisikymppinen mies oli äänestetty useaan ­otteeseen maailman seksikkäimmäksi mieheksi.

– En kokenut itseäni vanhaksi. Oli outoa kuulla sellaisia kommentteja varsinkin, kun urani oli hyvällä mallilla.

Hämmästyksestä selvittyään Pierce pisti asiat perspektiiviin. Supertähden tittelistä luopuminen avasi uusia mahdollisuuksia.

– Tietenkin aluksi tuntui pahalta, kun pohja putosi elämältä, mutta sitten tunsin oloni vapaaksi. Pystyin keskittymään tuotantoyhtiööni Irish DreamTimeen ja uusiin projekteihin.

Hän otti myös fyysisesti etäisyyttä Hollywoodiin ja muutti perheensä kanssa Malibusta Havaijin saariryhmään kuuluvalle Kauaille.

– Minulla oli vihdoin aikaa olla isä. Valmistaa po­jille aamiaista, maalata maisemia, piirtää lasteni kuvia ja soittaa kitaraa.

Uudet haasteet odottivat kulman takana. Hän sai roolin ensimmäisestä musikaalistaan Mamma Mia!

– Isäpuoleni oli juuri kuollut ja olin äitini luona, kun sain puhelun agentiltani. Säkkipilli soi taustalla, kun hän kertoi, että olin saanut roolin samasta elokuvasta kuin Meryl Streep. Kesäkuvaukset Kreikassa oli tervetullut uutinen surun keskellä.

Laulaminen jännitti.

– Lauloin ensi rannalla, autossa ja kotona yksin. Ensimmäisissä harjoituksissa tajusin, että kuulostin kauhealta ja sen jälkeen jatkoin harjoittelua ­entistä enemmän.

Rento ja rauhallinen mies tuumaa, että kome­asta ulkonäöstä on ollut myös harmia.

– Yhteen aikaan en saanut haastavia luonnerooleja, koska minut luokiteltiin joko ulkonäköni tai tekemieni agenttielokuvien takia. Tilanne helpottui, kun olen ollut muokkaamassa rooleja itselleni.

Hänen tuotantoyhtiönsä on tuottanut elokuvia kuten Nephew, Seikkailija Thomas Crown, Evelyn, Vetovoiman lait, Matador, November Man, Some Kind of Beautiful ja I.T.

– Näyttelijän työ on kovaa ja siinä on jatkuvasti arvostelun kohteena. Jos haluaa selviytyä, on pakko kovettaa nahkansa, mutta samalla on pysyttävä herkkänä ja osattava nauraa itselleen. On kehityttävä koko ajan ja pidettävä kunnosta huolta, sillä koskaan ei voi tietää, milloin seuraava mahdollisuus tulee. Silti näytteleminen on yhä intohimoni. En tiedä, mitä muuta tekisin.

Toinen Piercen intohimo on luonnonsuojelu. Hän kierrättää ja kompostoi.

– Olen asunut meren rannalla 1980-luvun alusta ja nähnyt, miten se on saastunut. Tilanne on huolestuttava. Vaimoni on tehnyt dokumentin Poisoning Paradise siitä, miten tuholaismyrkyt vaikuttavat maaperään ja sen kautta myös pohjaveteen.

65 vuotta täyttävä Brosnan yrittää sopeutua muutoksiin ja keskittyä hetkeen.

– Vanhemmiten tulee enemmän kipuja ja kuolemaa ajattelee enemmän, mutta olen tehnyt asian kanssa rauhan ja päättänyt nauttia elämästä. On minusta kiinni, miten suhtaudun takapakkeihin ja arkeen. Epäonnistuminen merkitsee minulle sitä, että lopetan uskomasta itseeni enkä huolehdi enää itsestäni.