Syvä palkkakuoppa: Urheilujohtajien ansiot ovat Liigassa jopa puolet siitä mitä päävalmentajilla – "Tulokset yllättivät täysin"
Liigan urheilujohtajat ansaitsevat merkittävästi vähemmän kuin päävalmentajat, vaikka työ on ympärivuotista ja vaativaa. Aition Tommi Kerttula paljastaa, että valtaosa urheilujohtajista tienaa 4 500–7 000 euroa kuukaudessa, mikä on epäsuhtainen korvaus verrattuna päävalmentajien palkkoihin.
Urheilujohtaja on SM-liigassa vielä suhteellisen nuori ammattikunta ja hakee paikkaansa siten vielä organisaatioissa. Jokaisessa SM-liigaseurassa urheilujohtajalla on hiukan erilainen toimenkuva – yhteisön tarpeet huomioiden.
Ammatin tuoma vastuu ja vaade on kuitenkin kasvamaan päin. Usein työhön kuuluu muun muassa tiimien johtamista, avainhenkilöstön rekrytointia, verkostoitumista ja laajoihin sidosryhmäpiireihin yhteydenpitoa. Myös julkisuus vie alati enemmän kaistaa työviikoista.
Urheilujohtaja ei pääse työtään pakoon oikeastaan vuoden yhtenäkään päivänä. Kokemuksesta voin sanoa, että kun auringon noustessa puhelin pirahtaa, saattaa viimeisiä tavoitella sinisen unen laskeutuessa. Työ ulottuu illoille, viikonlopuille ja vapaa-ajoille.
Jokainen tietysti kokee tavallaan, mutta usein kuluttavin osa-alue on jatkuvan työsopimusrallin pyörittäminen. Määräaikaisuuksista koostuvassa ammattiurheilussa pelaajien rekrytointi on ympärivuotinen prosessi. Kun elokuussa on saanut joukkueen valmiiksi, alkaa välittömästi seuraavan kauden joukkueen rakennus. Työtä lisäävät työsopimuksiin liittyvät hallinnolliset työt. Tässä kaikessa usein se tärkein, johtamistyö, jää helposti kesannolle.
Viime kesänä alan yksi kovimmista ammattilaisista, Rauman Lukon urheilujohtaja Kalle Sahlstedt, nosti asian tikun nokkaan. Hän kertoi kesälomansa jäävän muutamiin päiviin. Sahlstedt ei ollut työtaakkansa kanssa ainoa. Myös KalPan urheilujohtaja Anssi Laine ilmaisi huolensa. Omalla kohdallani kesäloma jäi myös muutamiin päiviin vuonna 2022.
Usein taustalla on vastuuntunto roolia ja joukkuetta kohtaan, ei niinkään työnantajan puolelta tulevat odotteet. Sen sijaan JYPin entinen urheilujohtaja Mikko Viitanen jopa pakotettiin lomalle ja puhelimen käyttökieltoon kesän ajaksi.
– Jos sitä työtä ei tee, ei sitä (työtä) voi siirtää tai tehdä kukaan muukaan organisaatiossa, Sahlstedt kiteytti asian Aition Leadership-podcastissa.
Vuosiloma on toki urheilujohtajillekin vuosilomalaista tuleva oikeus. Monesti velvollisuus ajaa kuitenkin oikeuden edelle. Mikäli urheilujohtajat olisivat järjestäytyneet, todennäköisesti Hakaniemen ammattiyhdistyspiireissä ei katsottaisi touhua hyvällä.
”Urheilujohtajien alalaita tienaa 4 500–5 000 euroa kuukaudessa. Mediaani on pari tonnia enemmän. Vain yksi urheilujohtaja saa tililleen yli 10 000 euroa kuukaudessa.”
Niin ikään Leadership-podcastissa vieraillut KooKoon urheilujohtaja Jarno Kultanen nosti tuoreessa haastattelussa huolensa urheilujohtajien arvostuksesta.
– Palkkauksen mielessä siihen pitää saada muutos. Missä muussa yrityksessä esihenkilö tienaa puolet vähemmän kuin alainen, ei varmaan missään, siihen pitäisi saada korjausliikettä, Kultanen sanoi viitaten päävalmentajan ja urheilujohtajien palkkoihin.
Kultanen viittasi puheissaan SM-liigan päävalmentajiin. Heidän palkkahaitarinsa voi asettua jopa 140 000–250 000 euron vuositasolle.
Kultasen esittämän epäsuhdan seurauksena selvittelin korvauksia enemmän. Kävi ilmi, että Liiga oli juuri tehnyt sisäisen kyselyn urheilujohtajien palkoista. Olen toiminut yli 20 vuotta alalla, mutta tulokset yllättivät minut täysin. Jossakin yhtiöissä urheilujohtajan työtä tehdään alle apuvalmentajan palkkojen.
Aition tietojen mukaan urheilujohtajien alalaita tienaa 4 500–5 000 euroa kuukaudessa. Mediaani on pari tonnia enemmän. Vain yksi urheilujohtaja saa tililleen yli 10 000 euroa kuukaudessa. Moni voisi sanoa, että palkkatasohan on erinomainen suomalaiseen ansiotasoon nähden. Siinä katsannossa ei ole toki valittamista. Ammattiurheilun muihin toimijoihin ja työn vaativuuteen nähden taso on kuitenkin alhainen. Se kertoo ainakin kahdesta asiasta.
Ensinnäkin kyse on siitä fundamentista, että hallituksissa ei vieläkään nähdä urheilujohtamista oikeasti nimensä mukaisena – johtamistyönä. Toisaalta myös siitä, että toimijoiden itsearvostuksessa on ripauksen korjaamista.
”Heikoimmissa organisaatioissa johtajuutta arvostetaan niin vähän, että yhden pestin päätyttyä on ajateltu, että ilmankin voidaan hetki mennä.”
Olkoonkin, että palkka on muodollinen asia, mutta se mittaa ammattiurheilussa arvostuksen tasoa. Ei olekaan ihme, että viime vuosina urheilujohtajia on vaihtunut tiuhaan. Kokeneet tekijät eivät enää halua takaisin hullunmyllyyn. Toisesta päästä tilalle tulee ihmisiä käytännössä ilman kokemusta ja vailla lainkaan johtamisnäyttöjä.
Heikoimmissa organisaatioissa johtajuutta arvostetaan niin vähän, että yhden pestin päätyttyä on ajateltu, että ilmankin voidaan hetki mennä. Tämä ei varsinaisesti lisää työnimua, koska toiminta on strategisesti niin lyhytjänteistä.
Kultanen lähettikin seurajohdoille terveisensä.
– Tehkää se rekrytointiprosessi hyvin, jotta voitte luottaa niihin ihmisiin.
Olkoonkin, että joukkueen rakentaminen on urheilujohtajan kovaa osaamisydintä, esihenkilötyön asemasta ja johtamisesta on jatkossa alettava maksamaan kunnon korvauksia.
Tai sitten sanan johtaja voi jättää tittelistä kokonaan pois.
