Apu

”Mä yritän tästäkin selvitä” – Syövän, sydänpysähdyksen ja kooman jälkeen Suvi-Sofia toivoo, että pääsisi vielä kävelemään ilman apua

”Mä yritän tästäkin selvitä” – Syövän, sydänpysähdyksen ja kooman jälkeen Suvi-Sofia toivoo, että pääsisi vielä kävelemään ilman apua
Jo entuudestaan kovia kokenut Suvi-Sofia Kalstela, 42, makasi sydänpysähdyksen jälkeen koomassa kuukausia, mutta heräsi, vaikka sukulaiset kutsuttiin jo sairaalaan antamaan jäähyväiset. Nyt tavoitteena on pääsy kotiin.
Julkaistu: 2.10.2021

Elettiin marraskuun alkua 2019. Seinäjokinen Suvi-Sofia Kalstela makasi toimenpidehuoneessa sairaalassa. Oli alkamassa peg-ruokintaletkun asennus tähystimen avulla nielun kautta mahalaukkuun.

Hän pelkäsi toimenpidettä, eikä syyttä: kokemushistoriaan kuului lukuisia epämiellyttäviä nieluun tehtyjä toimenpiteitä nuorena sairastetun nenä-nielusyövän hoidon takia. Nyt Suvi-Sofia sai rauhoittavia lääkkeitä.

Vaikka syöpä oli aikanaan parantunut, sädehoito oli jät­tänyt jälkensä. Suun ja nielun limakalvot sekä sylkirauhaset vaurioituivat pysyvästi.

Ruoan, jopa nesteiden nielemisestä tuli tuskaa.

Apu kertoi Suvi-Sofian tarinan kolme vuotta sitten syyskuussa (Apu nro 39/2018).

Sydänpysähdys ja kooma

Syömisongelmien takia Suvi- Sofia oli vuosien myötä laihtunut laihtumistaan. Luiden päälle tarvittiin lihaa.

Posket olivat painuneet lommolle, kunnes nyt hänen ollessaan 42-vuotias asiaan pyrittiin tekemään korjaus.

Peg-letku helpottaisi elämää muutenkin, sillä Suvi-Sofia oli aloittanut muutamaa päivää aiemmin uudessa, mieluisassa työpaikassa.

Suvi-Sofian äiti Ulla-Riitta Rautama odotti tytärtään toimenpiteen aikana käytävällä. Yhtäkkiä hän todisti, kuinka huoneeseen syöksyi joukko lääkäreitä ja hoitajia laitteineen.

Tapahtuneesta järkyttynyt äiti sai tovin kuluttua tiedon, että Suvi-Sofia oli saanut sydänpysähdyksen. Elvytys oli kestänyt pitkään ja Suvi-Sofia oli vaipunut koomaan ja hänet kiidätettiin teho-osastolle.

"Herättyäni näin ensin hirveitä hallusinaatioita enkä ollut ollenkaan tässä maailmassa. Koomassa näin unta, että ulkomailta on tulossa jotain hirveää."
Suvi-Sofia Kalstela

Seuraavat kuukaudet olivat kuin pahinta painajaisunta. Suvi-Sofia oli elossa, mutta silti jossain kaukana tavoittamattomissa.

Tilanne oli äärimmäisen vakava. Lähiomaiset kutsuttiin jättämään Suvi-Sofialle jäähyväiset kahteen otteeseen.

Mutta Suvi-Sofia ei antanut periksi. Eräänä päivänä tammikuun lopulla 2020 hän osoitti heräämisen merkkejä.

– Se taisi olla Petri-eno, jonka kättä ensimmäisenä puristit, Ulla- Riitta sanoo yhä liikuttuen.

Hetki oli suuri ihme.

Vuosien rankat kokemukset ovat hioneet äidin, Ulla-Riitta Rautaman ja tyttären tiiviisti yhteen. Äiti on tärkeä tukihenkilö arjessa.

Puhuminen mahdotonta

Ollaan seinäjokisessa palvelu­talossa. Suvi-Sofia istuu pyörätuolissaan, kauniina ja nuorekkaana. Posket ovat saaneet eloa, silmät kostuvat asioita kelatessa herkästi. Hän osallistuu keskusteluun kommunikaattorin avulla.

Puhuminen on nyt mahdotonta.

Kurkkuun on tehty trakeostomia eli kurkussa on henkitorviavanne. Aina välillä Suvi-Sofian koko kroppa nytkähtää voimakkaasti. Hän kertoo, että nytkähdykset johtuvat ataksiasta, jonka hapenpuute aiheutti. Älyl­lisiin toimintoihin aivotapahtuma ei vaikuttanut.

Suvi-Sofia kirjoittaa vasemmalla etusormellaan näytölle:

– Herättyäni näin ensin hirveitä hallusinaatioita enkä ollut ollenkaan tässä maailmassa… koomassa näin unta, että ulkomailta on tulossa jotain hirveää.

Suvi-Sofia uskoo, että unet ennustivat koronaa. Ja niin kävi, että helmi-maaliskuussa 2020 salaperäisen viruksen aiheuttama uhka alkoi valjeta koko maailmalle.

"Kun Suvi-Sofia yllättäen sanoi ”äiti”, painaessani lapulla kurkussa olevaa reikää, purskahdin itkuun."
Ulla-Riitta Rautama

Koronarajoitukset aiheuttivat vaikeuksia. Suvi-Sofia oli herännyt, muttei voinut tavata läheisiään, kahta lastaan, miestään, äitiään ja muita läheisiä. Etenkin lapsia oli valtava ikävä.

– Kahteen kuukauteen ei nähty ollenkaan, sitten he saivat tulla sairaalaan mutta myöhemmin sekin (taas) kiellettiin, Suvi-Sofia kirjoittaa.

Kuntoutumisen alkuvaiheisiin liittyikin syvä yksinäisyyden kokemus, jonka ymmärtää vain se, joka sellaisen on kokenut. Kului viikkoja, ettei Suvi-Sofia pystynyt ilmaisemaan itseään mitenkään, vaikka hän oli ympäristöstään tietoinen ja sanottavaa olisi ollut paljon. Kädet eivät tuossa vaiheessa toimineet, joten kirjoittaakaan ei voinut.

– Se oli hirveetä, kun ei saanut asioitansa sanottua eikä kukaan ymmärtänyt.

Kesän tultua lapset saivat tavata äitiään kerran viikossa puoli tuntia. Tätä nykyä rajoituksia ei ole.

Ilman kommunikaattoria itsensä ilmaisu olisi liki mahdotonta. Suvi-Sofia pystyy kirjoittamaan vasemmalla etusormella.

Facebookista tuli tärkeä itseilmaisun kanava

Suvi-Sofia on ollut aina aktiivinen Facebookissa. Siitä tuli nytkin tärkeä itseilmaisun kanava, heti kun vasen sormi pelasi sen verran, että saattoi kirjoittaa.

Facebookiin hän tekee päivityksiä arjestaan potilaana, laittaa kuvia rakkaittensa vierailuista sekä kommentteja ylipäätään elämän menosta.

– Ensin istuin pyörätuolissa niskatuen kanssa kauan aikaa, sitten pääsin sairaalan kuntoutusosastolle, Suvi-Sofia kirjoittaa.

Facebookiin hän päivitti elokuussa 2020: ”Tänään otettiin muutama askel”, avustettuna toki. Syyskuussa hän kertoi jo istuvansa ilman tukea.

Joulukuussa yli vuoden sairaalassaolon jälkeen tehtiin kävelyharjoituksia harjoituslaitteen avulla. Hän pääsi käymään avustetusti kotona, mutta joulun aika meni teho-osastolla. Se kerrottiin Facebookissa: ”Tämäki joulu teholla tän v…n liman takia.

Teho-osastojakson jälkeen kuntoutuminen jatkui.

Suvi-Sofia sai puheterapiaa ja se on hiljattain tauon jälkeen jatkunut.

– Kun Suvi-Sofia yllättäen sanoi ”äiti”, painaessani lapulla kurkussa olevaa reikää, purskahdin itkuun, Ulla-Riitta sanoo.

Hyvin sairaana pienetkin edistys­askeleet ja vaihtelu tuottavat iloa.

Suvi-Sofia on aina rakastanut kahvia, mutta hän ei voi nauttia suun kautta mitään, sillä se lisää liman tuloa. Peg-ruokintaletku asennettiin uudelleen operoimalla se suoraan vatsaan jo teho-osastolla. Merkittävä hetki oli, kun hän sai maistaa kahviin kostutettua pumpulipuikkoa, jota äiti hänen suussaan käytti.

"Jäin puoli vuotta sitten sairaslomalle. En tiedostanut uupumustani, puskin vain eteenpäin päivä kerrallaan, kunnes veljen vaimo muistutti, että minun on hoidettava itseänikin."
Ulla-Riitta Rautama

Liikaa yhdelle ihmiselle

Seinäjoella asuva Ulla-Riitta käy tyttärensä luona niin usein kuin mahdollista.

– Kyllä tässä tuli liikaa yhdelle ihmiselle, Suvi-Sofia on saanut kärsiä koko aikuisikänsä. Jäin puoli vuotta sitten sairaslomalle. En tiedostanut uupumustani, puskin vain eteenpäin päivä kerrallaan, kunnes veljen vaimo muistutti, että minun on hoidettava itseänikin.

Suvi-Sofian läheiset ovat olleet paljon perheen apuna ja tukena. He ovat vierailleet tiiviisti sairaalassa, hoitaneet tarvittaessa perheen lapsia, käyttäneet heitä sairaalassa ja keittäneet Ulla-Riitalle tiukimpina hetkinä ruokaa.

Kuluvan vuoden huhtikuussa Suvi- Sofia pääsi vihdoin sairaalasta pois, Seinäjoen keskustan tuntumassa sijaitsevaan palvelutaloon, jossa hänellä on kahden huoneen asunto ja oma pieni piha, johon pääsee pyörätuolilla.

Ensi alkuun hän oli talossa koeajalla, jonka aikana seurattiin, pärjääkö hoitohenkilökunta Suvi-Sofian hoitotoimen­piteiden kanssa ja viihtyykö hän.

Kaikki meni hyvin ja Suvi-Sofia sai pysyvän paikan.

Tällä hetkellä hän pystyy kävelemään Eva-kävelylaitteen kanssa lyhyitä pätkiä ja viimeisin ilon aihe oli, kun Suvi-Sofia pystyi seisomaan hetken ilman tukea. Myös wc-istuimelta nousu onnistuu kaiteista kiinni pitäen ilman apua.

Fysioterapiaa on kaksi kertaa viikossa. Lääkkeitä on paljon, psyykkistä hyvinvointia hoidetaan mielialalääkkein.

– Aluksi kävin terapiassa, mutta en pystynyt kuin itkemään. Ei edes keskari noussut, Suvi-Sofia kirjoittaa.

Suvi-Sofia toivoo, että hän pääsisi vielä kävelemään ilman apuvälineitä ja kehon nykiminen lakkaisi. Pieniä edistysaskeleita tapahtuu kaiken aikaa. Hiljattain hän seisoi hetken ilman tukea.

Sarkastinen humoristi

Hänellä on oma sarkastinen huumorinsa, se näkyy esi­merkiksi Facebook-kirjoi­tuksissa. Huumori on joskus parasta lääkettä.

Tammikuussa hän heitti nauruhymiöillä varustettuna: ”Persus niin levenny, että jouduttiin tilaamaan uus pyörätuoli”.

Vappuna omaiset ottivat Suvi-Sofiasta valokuvan palvelukodissa. Sussu kirjoitti kuvan nähtyään: ”Jaa, mä oon ottanu vapun vähän raskaasti, kun silmät kiinni.

Kotona Suvi-Sofia voi käydä hoitajan kanssa aina kun haluaa ja jos se muutoin on mahdollista. Palvelukodin huoneistossa yöpyvät toisinaan myös aviomies ja lapset.

Omaiset ja läheiset ihmiset ovat tärkeintä elämässä. Onneksi vierailijoita riittää, he eivät ole unohtaneet eivätkä unohda Suvi-Sofiaa.

"Pyrin elämään mahdollisimman säännöllistä ja normaalia arkea. Joskus käyn hoitajan kanssa kaupungilla, hiljattain käytiin Ideaparkissa."
Suvi-Sofia Kalstela

Haastattelun aikanakin Suvi-Sofian luo poikkeaa hänen kummi-enonsa Kari, joka tuo huoneistoon kakkostelevision ja lupaa tulla ”höpöttelemään” paremmalla ajalla.

– Pyrin elämään mahdollisimman säännöllistä ja normaalia arkea. Joskus käyn hoitajan kanssa kaupungilla, hiljattain käytiin Ideaparkissa, Suvi-Sofia kirjoittaa.

Toive kotiin pääsystä on kova ja se on tavoite, jonka Suvi-Sofia aikoo saavuttaa. Se edellyttää kotiin esteettömät tilat ja hoitoringin.

Makuuhuoneen seinällä on Suvi-Sofian ystävän maalaama taulu, jossa on kaksi naishahmoa.

Toinen makaa maassa, toinen on noussut seisomaan. Molemmat kuvastavat Suvi-Sofiaa. Tällainen on hänen elämäntarinansa: Myrskytuulet puhaltavat, välillä hän kaatuu, ei katkea, vaan nousee yhä uudelleen ylös.

– Mä yritän selvitä, Suvi-Sofia kirjoittaa.

Suvi-Sofia (Sussu) Kalstela

  • Syntynyt: 1979 Seinäjoella.

  • Asuu: palvelutalossa Seinä­joella.

  • Perhe: aviomies ja kaksi lasta, joista vanhempi on Suvi-Sofian ensimmäisestä avioliitosta.

  • Tilanne: Oli koomassa sydänpysähdyksen jälkeen noin kolme kuukautta, ja sairaalahoidossa puolitoista vuotta ennen palvelu­taloon siirtymistään. Odottaa kotiin pääsyä.

4 kommenttia