Apu

Syöpä piinaa Kaija Pohjolan perhettä – niinpä Kaija ei arkaile rakkaudessa: "Tässä iässä on turha odottaa"

Syöpä piinaa Kaija Pohjolan perhettä – niinpä Kaija ei arkaile rakkaudessa: "Tässä iässä on turha odottaa"
Tangokuningatar Kaija Pohjola kosi Matti Vartialaa vain kaksi ja puoli kuukautta ensikohtaamisen jälkeen. Rakkautta ehtivät välillä varjostaa syöpä ja masennus. – Meitä sisaruksia on viisi, ja neljällä on ollut syöpä, Kaija Pohjola kertoo.
Julkaistu: 11.3.2019

Vuoden 1991 tangokuningatar Kaija Pohjola, 67, ja hänen kihlattunsa, hieroja Matti Vartiala, 60, salamarakastuivat lokakuussa 2013.

Pariskunta vietti vuodenvaihteen 2013–14 Madeiran saarella, minne Matti oli varannut lomamatkan jo aiemmin.

Kaija halusi lähteä mukaan, ja niin kävi, että uudenvuoden ensimmäisenä päivänä vuonna 2014 Kaija kosi Mattia – vain kaksi ja puoli kuukautta ensikohtaamisen jälkeen.

– Miksi aikailla? Tässä iässä on turha odottaa. Menimme Funchalin rantaravintolaan lounaalle ja siinä samassa kihloihin. Kosintalounaamme venyi lukuisine maljoineen ja keskusteluineen lopulta niin pitkäksi, että henkilökunta kysyi, jäämmekö myös päivälliselle, Matti nauraa.

Onnea riitti puolitoista vuotta, ennen kuin elämä yllätti. Toukokuussa 2015 Kaijalta löytyi seulonnassa rintasyöpä. Sen myötä peruuntuivat Kaijan suvun serkkujuhliin kesällä 2016 suunnitellut yllätyshäät.

Matti joutui taas seuraamaan rakkaansa syöpätaistelua

Syöpädiagnoosi oli järkytys myös Matille, sillä hän joutui elämään ja läpikäymään uudelleen syöpäpainajaisen. Matin toinen vaimo oli menehtynyt maksasyöpään 2013. Liitto ehti kestää yhdeksän vuotta. Ensimmäisestä avioliitostaan Matilla on kolme aikuista poikaa.

– Olihan se tavattoman ikävää ja surullista, että jouduin jälleen seuraamaan oman rakkaani taistelua vakavaa sairautta vastaan. Minua lohdutti vain tieto, että rintasyöpä on nykyisin hyvin parannettavissa. Yritin olla Kaijan tukena kaikin keinoin, Matti sanoo ja koskettaa kultansa kämmenselkää.

– Matti oli minulle korvaamaton apu! Hän kuljetti minua Tampereen yliopistollisen keskussairaalan rintasyöpäklinikalle ja auttoi kaikessa mahdollisessa. En olisi ikinä selvinnyt ruljanssista ilman Mattia, sillä samaan syssyyn sattui tietenkin myös muutto, Kaija kiittää.

Kaija oli laittanut Tampereella Tahmelan kaupunginosassa sijaitsevan asuntonsa myyntiin, ja se menikin kaupaksi kohtuullisen nopeasti. Loppukesästä 2015, kun syöpäsairaalta Kaijalta alkoivat lähteä sädehoidon seurauksena hiukset, hän pakkasi tavaroitaan.

– Siirsin huonekaluni Matin autotalliin. Matilla oli Nokialla iso, ihana hirsitalo, 1920-luvulla Karjalasta tuoduista jykevistä hirsistä rakennettu. Ehdimme asua siellä yhdessä reilut pari vuotta, syövän kanssa ja ilman. Hiustenlähtö suretti, ja kun haivenia oli jäljellä vain siellä täällä, komensin kampaajani ajamaan loputkin pois, kaljuksi vaan. Aluksi yritin peitellä päätäni lippiksellä, huivilla, turbaanilla… sitten päätin, että mitä turhaa. Käytin peruukkia muutaman kerran.

Syöpä pakotti perumaan keikat

Syöpädiagnoosin saatuaan Kaija joutui perumaan kaikki keikkansa.

– Minulla oli se kesä myyty täyteen tanssikeikkaa Seinäjoen Tangomarkkinoita myöten. Peruin myös loppuvuoden esiintymiseni, sillä olin liian sairas lavalle. Minua harmitti, että samalla orkesterini menetti kaiken työnsä.

Kaija Pohjola muistelee, että selvisi rankoista säde- ja sytostaattihoidosta suhteellisen hyvin.

– Minulla ei ollut suurta pahoinvointia. Painoni putosi kuitenkin kymmenkunta kiloa ja uni jäi vähäiseksi. Olen onnellinen, että hoidot tehosivat. Syöpä saatiin kuriin, eikä se ollut ehtinyt levitä esimerkiksi imusolmukkeisiin. Tunnen yhä kipua rinnoissani ja syön vielä pari vuotta antiestrogeeniä.

Kaija kaipaa harmaata tukkaansa

Tangokuningattaren syöpä oli hormoniperäinen, kuten suurin osa rintasyövistä. Kaijan yhdeksän vuotta nuorempi sisar oli jo ehtinyt miettiä ja pelätä perinnöllisyyden mahdollisuutta.

– Meitä sisaruksia on viisi, ja neljällä on ollut syöpä. Yksi veljistäni sai imusolmukesyövän ja menehtyi, kun sairaalabakteeri iski maksaan. Kaksi isoveljeäni selvisivät eturauhassyövästä. En muuten ymmärrä, miksei miesten eturauhasia seulota samaan tapaan yhteiskunnan toimesta kuin naisten rintoja, Kaija ihmettelee.

Kaija sanoo, että oli ihanaa, kun tukka alkoi kasvaa takaisin.

– Ensin tullut tukka oli tasaisen harmaa. Upea! Nyt suurin osa harmaudesta on kadonnut ja maantienvärinen ruskea on vallannut hiukset. Pitää varmaan ruveta värjäämään harmaaksi, vaikka yleensähän sitä peitellään.

Syövän jälkeen iski masennus ja työtauko jatkui

Saatuaan syövästä puhtaat paperit Kaija luuli pääsevänsä kiinni entiseen elämään.

– Niin ei käynytkään. Yhtäkkiä mielialani putosi ja masennuin. Jouduin perumaan kaikki keikkani myös vuodelta 2017. Olen valmistunut apuhoitajaksi Kotkan sairaanhoito-oppilaitoksesta 1975, joten tajusin, että kärsin psykosomaattisista oireista. Romahdin vasta, kun kaikki oli ohi.

Kaija haki ammattiapua, ja hänellä todettiin lievä masennus.

– Nyt olen taas oma iloinen itseni. Elämän järjestys on kyllä mennyt uusiksi. Osaan nauttia arjesta ja sen pienistä iloista eri tavalla kuin ennen. Meillä on seitsemän lastenlasta, ja heidän kanssaan touhuaminen täyttää kalenterini.

Häät ehkä jo tulevana kesänä?

Kaija aikoo pikkuhiljaa palata keikkalavoille. Viime joulukuussa häneltä ilmestyi ensimmäinen joululaulu, Eija Hintikan sanoittama ja Jarkko Meretniemen säveltämä Joulu asuu sydämessä. Kokonainen joulu-cd on suunnitteilla loppuvuodeksi.

– Myös uusi iskelmä on jo levytetty. Se on tarina minusta ja Matista. Kävelimme Madeiralla rantabulevardia pitkin, kun iso aalto iski täydellä voimalla kivikkoon ja pärskäytti minut läpimäräksi. Matti sai hienon kuvan tapahtumasta ja näytin sitä kitaristilleni Toivolan Antille. Sanoin, että oli kuin seitsemäs aalto olisi minut kastellut. Siitä syntyi kappale ja nimi: 7. aalto.

Sinkku ilmestyi tammikuussa, jolloin Matti ja Kaija lomailivat jälleen Madeiralla. Se on paikka, minne molemmat voisivat harkita muuttavansa.

– Kärsin pahasta kaamosmasennuksesta. Vielä tosin pitäisi nelisen vuotta jaksaa töitä ennen eläkettä, kuusikymppinen Matti laskee.

Hän paiskoi pitkään hommia rakennusalalla, kunnes 2006 vaihtoi alaa ja kouluttautui hierojaksi. Matti on myös kalevalainen jäsenkorjaaja.

– Se on vanha hoitomuoto, joka toimii etenkin lihasperäisiin säteilykipuihin. Hoidettavia tulee pitkin Suomea. Työpäivät tahtovat venyä 10–12-tuntisiksi, Nokialla hierontayritystä pyörittävä Matti kertoo.

Kihlapari sanoo kuin yhdestä suusta, että vaikeudet ja kokemukset ovat muokanneet asioiden tärkeysjärjestystä.

– Jos minun tekee mieli istua Matin kainalossa ennemmin kuin siivota, sitten istun, Kaija nauraa.

Entä ne peruuntuneet häät?

– Hmm… serkkujuhlat ovat poikkeuksellisesti jo tulevana kesänä, Kaija vastaa arvoituksellisesti.

Kommentoi »