Puheet synnytystalkoista voisi jo unohtaa – Tutkija nostaa esiin vähälle huomiolle jääneen tavan edistää syntyvyyttä

1. Miksi syntyvyyden seuraaminen on tärkeää?

Suomi on maailman ikääntyneimpiä maita. Meillä 65 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä on siis suhteellisen suuri, ja matala syntyvyys kiihdyttää väestön ikääntymistä. Yhteiskunnan taloudellisen kestävyyden kannalta syntyvyys on olennaista: syntyykö riittävästi tulevia työikäisiä työvoimaksi ja veroja maksamaan, riittävätkö verovarat eläkkeiden maksuun ja vanhusten hoivan tarpeen kustannuksiin.

Tutkimuksesta tiedetään, että toivotut lapsiluvut eivät juuri ole muuttuneet. Ihmiset toivovat saavansa yhtä paljon lapsia kuin aikaisemminkin, keskimäärin kaksi, mutta ihmisten toteutuneet lapsiluvut ovat jääneet yhä pienemmiksi. Monella yksilöllä ja pariskunnalla haave biologisista lapsista ei siis täyty. Toivotut lapsiluvut ovat samanlaiset miehillä ja naisilla.

2. Miten syntyvyyden taso on muuttunut 1900-luvulla?

Kokonaishedelmällisyys kertoo, kuinka monta lasta nainen saa keskimäärin elinaikanaan. Vielä 1800-luvun Suomessa naiset saivat keskimäärin viisi lasta. Poikkeusvuosina, kun oli sotia tai nälänhätiä, nähtiin tilapäisiä romahduksia. Väestö muuntuu, kun yhteiskunta modernisoituu. Kuolleisuus alenee eli ihmiset elävät pidempään. Myös syntyvyys alenee pienellä viipeellä. Suomessa syntyvyys alkoi vajota 1900-luvun alussa kohti väestön uusiutumistasoa eli keskimäärin kahta lasta. Uusiutumistasolla uusi, syntyvä sukupolvi korvaa määrällisesti aiemman sukupolven. Suurin poikkeus vajoamisessa oli, kun viime sotien jälkeen syntyvyys kasvoi voimakkaasti. Nämä suuret ikäluokat näkyvät yhä väestörakenteessamme.

Pohjoismaissa syntyvyys pysyi suhteellisen korkealla muihin Euroopan maihin verrattuna 1900-luvun loppupuoliskolla. Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot tukivat perheitä hoivavastuussa ja työn ja perheen yhteensovittamisessa. Meillä naiset osallistuivat merkittävästi työvoimaan ja syntyvyys oli tästä huolimatta korkealla.

3. Miten paljon syntyvyys on laskenut 2010-luvulta?

Syntyvyys on vajonnut kolmanneksella 13 vuodessa. Se on valtava pudotus. 35-vuotiaista miehistä puolet on lapsettomia, naisistakin 35 prosenttia. Ylipäätään melkein kaikissa ikä- ja koulutustasoryhmissä syntyvyys on laskenut.

Kyse ei ole ainoastaan siitä, että naisen keskimääräinen lapsiluku jää monella pieneksi, vaan myös siitä, että moni ei saa lainkaan lapsia. Suomessa kokonaan lapsettomaksi jäävien osuus on maailman korkeimpia. Suurin osa viimeaikaisesta syntyvyyden laskusta liittyy siihen, että nimenomaan esikoisia on syntynyt vähemmän. Myös toisia, kolmansia ja myöhempiä lapsia on syntynyt vähemmän, mutta esikoisten kohdalla muutos on suurin. Jos ihmisten lapsitoiveet toteutuisivat, syntyvyys olisi mallillaan.

Syntyvyys on laskenut selvästi väestön uusiutumistason alapuolelle. Niin sanottu luonnollinen väestönkasvu on jo negatiivista: ihmisiä kuolee enemmän kuin syntyy. Väestö kasvaa edelleen positiivisen nettosiirtolaisuuden ansiosta. Suomeen siis muuttaa enemmän ihmisiä ulkomailta kuin täältä pois.

Synnyttäjien ikä nousee

Kokonaishedelmällisyysluku laskee

4. Jotkut poliitikot ovat puhuneet synnytystalkoista. Mitä siitä pitäisi ajatella?

Antti Rinteen (sd) erittäin epäonnistuneesta sanavalinnasta on kulunut yli viisi vuotta, ja mielestäni sen voisi jo unohtaa. Jos siihen ei palattaisi vähän väliä, keskustelut pysyisivät paremmin asiassa ja rakentavina. En usko, että Suomessa kukaan olisi patistamassa vastentahtoisia saamaan lapsia, ja tutkijan näkökulmasta on vieras ajatus, että ihmiset saisivat lapsia yhteiskunnan takia.

Vaikutelma patistamisesta voi loukata, jos ei halua biologisia lapsia tai ei voi niitä saada, vaikka toivoisi. Lasten saamisessa risteävät asiat, jotka ovat hyvin henkilökohtaisia mutta samalla yhteiskunnallisesti merkittäviä. Kunnioittava ja tilanteiden moninaisuuden huomioiva suhtautuminen on viisasta.

5. Mitä yksilöllisiä syitä syntyvyyden laskuun on?

Joidenkin toivottu lapsiluku on nolla. Joillakin toive muuttuu myöhemmin, joillakin taas ei. Oikeus olla saamatta lapsia on tärkeä lisääntymisoikeus, jota muiden tulee kunnioittaa. Vapaaehtoisesti lapsettomien osuus ei kuitenkaan ole väestössämme kovin suuri, vain kymmenisen prosenttia, eikä osuus ole merkittävästi kasvanut viime vuosina.

Lapsitoiveiden toteutumattomuus on sen sijaan suuri ongelma. Biologisen lapsen saaminen voi olla vaikeaa terveyssyistä tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.

Lapsitoiveen toteutuminen voi myös lykkääntyä opiskelujen, sopivan kumppanin puuttumisen tai taloudellisen epävarmuuden vuoksi. Psykologien mukaan nuorilla aikuisilla identiteetin muodostus on mutkistunut. Heidän on yhä vaikeampaa tehdä elämänvalintoja ja sitoutua niihin. Perheen perustamisen normit ovat ylipäänsä murtuneet. Aihe on herkempi olosuhteille, pohdinnalle ja valinnoille.

On tutkittu, että lapsia syntyy eniten avioliitoissa. Yksi syy syntyvyyden laskussa voi olla siinä, että parisuhteet päättyvät ennen vakiintumista ja lapsitoiveiden toteuttamiseen ryhtymistä. Toisaalta myös parisuhteissa olevilla syntyvyys on laskenut.

Monet lasta toivovista ovat hedelmällisyyden ja iän yhteydestä tuskallisen tietoisia, mutta joillakin on epärealistisia käsityksiä aikaikkunasta, jolloin lapsia voi saada. Iän merkitys korostuu raskautta tavoittelevilla naisilla mutta tämä koskee myös miehiä. Sperman laatu heikkenee iän myötä. Lisäksi lapsia saavien parien ikäero on yleensä vain pari vuotta. Valloilla on myös ajatus, että miehet voisivat saada lapsia koska vain, mutta miehistä, jotka ovat tulleet ensimmäistä kertaa isäksi, vain alle prosentti on 45 vuotta täyttäneitä.

6. Entä yhteiskunnallisia syitä?

Yhtä suurta kertomusta syntyvyyden laskun syistä ei ole. Yhteiskunnan tuki ei ole merkittävästi heikentynyt. Moni asia on nuorilla aikuisilla paremmalla tolalla kuin aiempina vuosikymmeninä: esimerkiksi työllisyys on aivan hyvällä tasolla. Jos vertaan omaan nuoruuteeni, elimme aikuisuuden alkua syvän laman keskellä ja lapsia saatiin silti keskimäärin melkein kaksi.

Lastensaantia suunnitellaan aiempaa tarkemmin. Suomessa on tarjolla tehokas raskaudenehkäisy, jolloin raskautta edeltää yleensä tietoinen päätös jättää ehkäisy tauolle. Pääsääntöisesti lapsenhankintasuunnitelmia syntyy, kun on taloudellisesti hyvät näkymät, joten taloudellisilla olosuhteillakin on vaikutusta.

Työllisyys tukee perheen perustamista kaikissa vaiheissa. Pitkäaikaistyöttömän todennäköisyys muuttaa yhteen ja avioitua kumppanin kanssa on pienempi, lapsia heille syntyy vähän ja eroriski on suuri. On tutkittu, että koulutusaloilla, joissa on enemmän työttömyyttä, syntyvyys on laskenut enemmän.

Sperman laatu heikkenee

7. Miten syntyvyyttä voidaan edistää?

En usko, että on mitään politiikkatoimia, joilla syntyvyyttä voitaisiin kasvattaa ainakaan runsaasti ja pysyvämmin. Kaikki poliittisen päätöksenteon osa-alueet ovat kuitenkin relevantteja perheiden ja lasta toivovien hyvinvoinnin kannalta. Jos halutaan tukea perheellistymistä ja etenkin sen ensimmäisen lapsen saamista, ei riitä, että tuetaan nykyisiä lapsiperheitä.

Yksi tapa voisi olla edistää entisestään hedelmällisyystietoisuutta. Kouluissa hedelmällisyydestä puhutaan lähinnä ehkäisyn yhteydessä. Ehkäisy on tärkeää, mutta nykynuoret hyötyisivät seksuaalikasvatuksesta, joka on sisällöiltään tällä vuosituhannella.

Työn ja perheen yhteensovittamisen muodot edistävät perheellistymistä. Tällöin valinnanvapaus olisi todellista eivätkä naiset kokisi, että jokainen lapsi tarkoittaa monen vuoden katkosta työurassa. Hoivavastuun jakaminen vanhempien välillä on tutkitusti naisten työllisyyttä tukevaa. Edelleen pitkiä perhevapaita pitävät pääasiassa äidit, ja Suomessa ajatellaan usein, että äidin on oltava joko kotona tai kokopäivätyössä. Isien kannattaisi pitää enemmän perhevapaita. Sillä olisi positiivisia vaikutuksia moneen, ehkä myös syntyvyyteen.

8. Miten tähän kaikkeen sopeudutaan?

Yhteiskunnan tarve sopeutua matalaan syntyvyyteen on valtava. On edistettävä työperäistä maahanmuuttoa, uudistettava eläkejärjestelmää, ja tuettava sitä, että ihmiset voisivat perustaa toivomiaan perheitä. Ongelmassa kyse on ennen kaikkea siitä, että lapsitoiveet jäävät todella monelta täyttymättä. Usein käy niin, että elinikäinen lapsettomuus tarkoittaa myös perheettömyyttä. Monelle perhe tuo paljon tarkoitusta ja merkitystä elämään. Perhedynamiikka toimii myös yhtenä mekanismina huono-osaisuuden kasautumissa ihmisten elämänkuluissa. Tästä syystä syntyvyys on myös sosiaalisen kestävyyden kannalta olennainen kysymys.

Kun lapsia syntyy vähemmän, huomion on oltava siinä, miten taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä pidetään yllä. Väestön hyvinvointi on avainkysymys. On investoitava koulutukseen, koska se on yhteydessä lähes kaikkiin hyvinvointia edistäviin elämänalueisiin. Mitä enemmän koulutusta, sitä helpommin työllistyy, sitä parempi taloudellinen asema, sitä todennäköisempi on vakaa parisuhde ja todennäköisempää on lasten saaminen.