Aito perhemyönteisyys on jotain aivan muuta kuin firman tuo lapsi töihin -päivä
Syntyvyyden laskuun on olemassa ratkaisuja, mutta huomio kiinnittyy vääriin asioihin, kirjoittaa tuottaja Laura Myllymäki.
Vauvakato piinaa Suomea. Tänne ei synny tarpeeksi ihmisiä, ja siksi huoltosuhde sakkaa. Niinpä valtioneuvosto julkaisi lokakuun alussa Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirchin toimittaman selvityksen.
Rotkirch esitti kannustinta nuorille naisille. Heille voisi maksaa 10 000–30 000 euron arvoisen kertapotin, jos naiset vain synnyttäisivät esikoisensa ennen kuin täyttävät 30 vuotta.
Ehdotus kuulosti Disney-sadun väestöpoliittiselta versiolta. Kuten yleensä näissä asioissa, vastuuta vieritettiin nuorten naisten harteille.
Ajankuva on kieltämättä karu. Suomessa on paljon lapsettomia ihmisiä, ja vain pieni osa heistä on lapseton vapaaehtoisesti. Väestöliiton vuoden 2021 tilaston mukaan noin joka viides 44–55-vuotias nainen ja noin joka neljäs vastaavan ikäinen mies on lapseton. Verrokkimaihin nähden olemme kärkisijoilla. Mikä traagisinta, suurin osa lapsettomista ihmisistä olisi toivonut lasta: 44-vuotiaista miehistä 64 prosenttia ja naisista 63.
Kaikki ei ole aina kiinni sopivasta kumppanista, vaikka sellaisenkin käsityksen julkisesta keskustelusta voi saada. Esimerkiksi Oskari Nivalalle ja hänen puolisolleen lapsen saaminen – jos kaikki menee hyvin – maksaa noin 10 000 euroa. Kahden isän perheet ovat hyvin harvinaisia, ja monissa perheissä lapsen saamisen tiellä on rakenteellisia esteitä, kuten Nivala kirjoittaa.
Myöskään ajoitus ei ole koskaan oikea, sen tietävät varsinkin synnyttävät naiset. Syyskuussa valtioneuvosto julkaisi Tilastokeskuksen tekemän selvityksen, jonka mukaan joka neljäs raskaana oleva kokee raskaussyrjintää. Kun päälle lisätään muut kielteiset kokemukset, kuten pelko aseman vaarantumisesta töissä, kokemuksia oli lähes puolella raskaana olleista.
Aito perhemyönteisyys ei tarkoita firman tuo lapsi töihin -päivää (hyvänen aika, kuka silloin edes pystyy keskittymään töihin), vaan ymmärrystä ja tarvittaessa soviteltavia joustoja.
Syntyvyyspaniikissa vähemmälle huomiolle jäivät Rotkirchin selvityksen muut ehdotukset.
Niissä kehotettiin esimerkiksi kuulemaan nuoria ja heidän toiveitaan perheen perustamisesta, peräänkuulutettiin keskustelua keinoista tukea lapsitoiveiden toteutumista, haluttiin lisätä hedelmällisyystietoisuuden opetusta kouluissa sekä nostaa väestön koulutus- ja työllisyystasoa.
Ne ovat kenties vähemmän raflaavia kuin vauvaraha mutta sittenkin varmempia keinoja.
