Suvaitsemattomuus sateenkaari-ihmisiä kohtaan on lisääntynyt – Suomessa on tutkitusti tapahtunut muutos yleisessä ilmapiirissä
2020-luvulla ei ole enää niin suuri ero siinä, asuuko Suomessa vai Ruotsissa. Osa tapaamistani ihmisistä otti puheeksi aivan toisen huolen. Tunne siitä, että kehitys johtaa johonkin parempaan, oli kadonnut, kirjoittaa Antti Järvi.
Naapurimaamme Ruotsin talous kehittyi viime vuosisadan alkupuolella ravakasti. Tehtaita perustettiin, lukuisat keksinnöt siivittivät vientiä, ja työttömyys oli verrattain vähäistä jopa 1930-luvulla, kun muu maailma kärvisteli lamassa.
Kun maailma ajautui taas sotaan, Ruotsi oli niitä harvoja Euroopan maita, jotka eivät joutuneet siihen mukaan. Se oli virallisesti puolueeton ja pystyi myymään raaka-aineita ja tavaroita niin natsi-Saksalle kuin liittoutuneille. Sodan jälkeen se tarjosi tuotteitaan jälleenrakennukseen.
Ruotsilla oli siis varaa ja halua suunnitella hyvinvointiyhteiskuntaa, lyhyempiä työpäiviä ja pidempiä lomia. Mutta siihen se tarvitsi työvoimaa, mikä tunnetusti tarjosi mahdollisuuksia suomalaisille. Seuraavina vuosikymmeninä puoli miljoonaa suomalaista muutti Ruotsiin paremman elintason perässä, töihin tehtaisiin ja hoiva-alalle.
Vähemmän tunnettua on se, että osalle ihmisistä muutto tarjosi myös pakopaikan. Erään suomalaisen lesbonaisen sanoin:
”Kukaan Ruotsissa ei tiennyt sinusta mitään. Pääsit pois sukulaisten luota ja saatoit elää omaa elämääsi, vaikka olitkin homoseksuaali. Ei tarvinnut enää pelätä.”
”Suomalainen mies kuvasi muutosta: Suomessa hän oli koko ajan kontrolloinut, miten liikkui ja käyttäytyi, ettei vain tulisi leimatuksi homoksi.”
Tein parin vuoden ajan töitä projektissa, jossa haastateltiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia siirtolaisia Itämeren alueella. Teemasta syntyi myös näyttely Helsingin kaupunginmuseoon.
Tapasin lukuisia Suomesta Ruotsiin tai Tanskaan muuttaneita henkilöitä. Heillä oli useita, vaihtelevia syitä muuttopäätöksiinsä, mutta monen puheessa korostui, kuinka uudessa ympäristössä pystyi olemaan vapaammin oma itsensä. Yksi haastateltava arveli, että mahdollisuus päästä Ruotsiin tekemään töitä jopa pelasti ihmishenkiä.
Suomessa homoseksuaaliset teot olivat rikos vuoteen 1971 asti, kun taas Ruotsissa ne poistettiin rikoslaista jo 1944. Myös maiden asenneilmapiirissä oli paljon eroa.
Eräs suomalainen mies kuvasi muutosta fyysisesti. Suomessa hän oli koko ajan kontrolloinut, miten hän liikkui ja käyttäytyi, ettei vain tulisi leimatuksi homoksi. Ruotsissa hän alkoi lopulta rentoutua, käyttäytyä ja puhua eri tavalla.
On valtava helpotus, kun voi karistaa pelon kiinnijäämisestä ja havaita, että ihmiset hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet. Monella kaapista ulos tulleella on siitä kokemusta.
”Tunne siitä, että kehitys johtaa johonkin parempaan, oli kadonnut.”
2020-luvulla ei ole enää niin suuri ero siinä, asuuko Suomessa vai Ruotsissa. Osa tapaamistani ihmisistä otti puheeksi aivan toisen huolen.
He olivat koko elämänsä ajan voineet seurata, kuinka asiat muuttuvat oikeaan suuntaan, oikeudet paranevat ja epäluulo hellittää. Nyt tunne siitä, että kehitys johtaa johonkin parempaan, oli kadonnut.
Esimerkiksi Suomessa on tutkitusti tapahtunut muutos yleisessä ilmapiirissä ja suvaitsemattomuus sateenkaari-ihmisiä kohtaan on lisääntynyt.
Vaikka pakopaikkaa ei enää tarvita, vapauden ja oikeuksien puolustamisessa riittää töitä.
