Apu

Susanna Laine, 40, oppi terapiassa tunteiden käsittelyä: ”Olemme sodassa traumatisoituneiden isovanhempien jälkeläisiä”

Susanna Laine, 40, oppi terapiassa tunteiden käsittelyä: ”Olemme sodassa traumatisoituneiden isovanhempien jälkeläisiä”
Susanna Laine on viettänyt värikästä elämää ja on edelleen niin säpäkkä käänteissään, että suihkukin hoituu viidessätoista sekunnissa. Yksi viime vuosien oivalluksista onkin ollut ottaa vähän hitaammin.
Julkaistu: 18.8.2021

Päivitetty 1.9. – Ilmestynyt 18.8.2021

Susanna Laine on saanut työkaluja elämään ja arkeen terapiasta, jossa hän kävi muutama vuosi sitten säännöllisesti.

– Terapiasta olisi varmasti hyötyä jokaiselle. Ajattelen, että se on yhtä tärkeää kuin hierojalla tai kasvohoidossa käyminen.

Susanna katsoo, että mieli on oleellinen osa ihmisen hyvinvointia, ja hänestä tuntuu hullulta ajatella, että meiltä saattaa puuttua tarpeellisia työkaluja esimerkiksi tunteiden käsittelemiseen – ja jopa niiden tunnistamiseen.

– Toki olemme sodassa traumatisoituneiden isovanhempien jälkeläisiä, ja vasta meidän sukupolvellemme alkaa olla tavallista puhua tunteista ja hakea omiin vaikeuksiin ulkopuolista apua.

Terapiassa Susanna oppi tunteiden käsittelyä.

– Ja kun tekee tällaista työtä, on myös tärkeää osata vetää rajoja.

Susanna ei pidä työhön liittyviä ulkonäköpaineita raskaina, sillä hän on elänyt mallin arkea nuorempana.

Maisema, jossa sielu lepää

Silloin, kun silmä ei pökkää mihinkään. Sellainen on Seinäjoella kasvaneesta Susanna Laineesta mieluisa maisema, ja sellainen on nähtävissä hänen heinäkuisessa Instagram-postauksessaan. Siinä Susanna kävelee kukkamekossa hiekkatietä pitkät vaaleat hiukset hulmuten.

Vaikka Susanna itse ei ole kasvanut maatilalla, hänen molemmat vanhempansa ovat. Ja ne aakeat laakeat, niistä tulee vuosien varrella osa sielunmaisemaa.

– Olen sen verran maalta kotoisin, että lypsämistä on tullut kokeiltua. Ja talikko pysyy kädessä, vaikka en mikään maalaisemäntä olekaan. Maaseudulla on silti valtava vaikutus ihmiseen, Susanna pohtii.

Kun tämä haastattelu ilmestyy, Susanna on juontamassa Farmi-ohjelman uutta kautta. Kuvauspaikalla Hankasalmella Keski-Suomessa on kilpailemassa julkisuudesta tuttuja henkilöitä.

– Olen viettänyt paljon aikaa maalla, ja eläimet tuovat merkityksentunnetta elämään. Käyn usein vanhempieni luona Seinäjoella.

Nykyään maaseutu merkitsee Susannalle entistä enemmän.

– Huomasin muutoksen joskus kolmenkympin kulmalla. Silloin tajusin, että pakko päästä Seinäjoelle muutoinkin kuin vain jouluna ja juhannuksena. Uskon, että se on sama tunne kaikilla, joilla on juuret jossakin omalla kotiseudulla. Tulee turvallinen olo, ja sielu lepää.

Neljänkympin kriisi meni jo

Syyskuun ensimmäisenä päivänä 40 vuotta täyttäneellä Susannalla on takanaan muutosten vuosi. Pitkän pohdinnan jälkeen hän hyppäsi viime syksynä pois turvallisesta vakityöstä suositusta Puoli seitsemän -ohjelmasta. Sen jälkeen hän on juontanut muun muassa Suomi Lovea ja Yle Olohuonetta ja debytoinut näyttelijänä Salatut elämät -saippuasarjassa.

– En osannut edes kuvitella, mitä kaikkea pääsen tekemään, luotin vain siihen, että keksin aina jotakin. Olen saanut paljon työtarjouksia, osasta olen kieltäytynytkin. Pitää olla tyytyväinen, koska tv-ala on niin häilyväistä. Mihinkään ei voi tuudittautua, vaan olet yhtä hyvä kuin edellinen työsi.

Neljänkympin kriisin Susanna kävi läpi jo pari vuotta sitten.

– Tajusin, että teen liikaa töitä, ja aloin pohtia, mitä oikeasti haluan elämältä. Elämä ei ole loputonta, vaan pitäisi elää tässä ja nyt. Ajan rajallisuus sai ymmärtämään, että minun pitää elää sen näköistä elämää kuin oikeasti haluan. Vaikka se on klisee, meillä on voimakkaita yhteiskunnasta kumpuavia odotuksia siitä, mitä pitäisi olla saavutettuna milloinkin. On mahdotonta olla vertailematta itseään muihin. Etenkin nuorempana on vaikeampi erottaa omia halujaan toisten haluista.

Kaksikymppisen elämä oli Susanna muistin mukaan kaoottista.

– Se on niin epävarmaa aikaa. Käyt ehkä koulussa, töitä ei ole kovin paljon. Et tiedä, missä haluat asua ja kenen kanssa. Koko elämä on vielä auki. Ja jos ei löydä omaa paikkaansa, se voi olla tosi pelottavaakin aikaa. Toisaalta nautin nuoruuden mahdollisuuksista, nyt ei voi enää ryhtyä huippu-urheilijaksi, Susanna nauraa.

Neljänkympin lähestyessä Susanna huomasi, että palautumiseen pitää varata aikaa.

Oivallus n:o 1: Jos viihtyy yksin, se on ihan ok

– Kun tajusin elämän rajallisuuden, iski vähän hätä. Vaikka nythän vasta alkaa paras aika. Silti on totta, että nuoruuden aika on päättynyt.

Kaksi vuotta sitten Susanna tajusi haluavansa tehdä vähemmän töitä ja elää vähän erilaista elämää.

Vaikka Puoli seitsemän on todella suosittu ohjelma, jonka juontajia ihaillaan Turusta Ivaloon, suorat lähetykset alkoivat ottaa veronsa. Mieli kävi ylikerroksilla lähetysten adrenaliinipiikin jälkeen, ja viikonloput eivät enää riittäneet palautumiseen.

– Olin väsynyt, mutta kun tekee työtä, josta tykkää, jaksamista on vaikea säännöstellä.

Tänä kesänä Susanna piti ensimmäistä kertaa moneen vuoteen viiden viikon mittaisen kesäloman. Aikaisempina vuosina hän on ottanut usein kesäteatteriprojektin vapaiden ajaksi, koska myös näytteleminen on lähellä hänen sydäntään.

– Halusin kokea esimerkiksi Danny-musikaalissa Armin roolin, ja minun on edelleen vaikea luopua projekteista tai tehdä valintoja. Olen muutenkin aina ollut kova tekemään töitä.

Työnteon perinne on tullut Susannalle äidinmaidosta.

– Minussa on myös perinteistä pohjalaista yrittäjähenkeä, johon ei kuulu laiskottelu. Siellä tehdään koko ajan. Myös lapsuudenystäväni ovat samantyylisiä ihmisiä, joilla on useitakin yrityksiä.

”Tuntuu siltä, että lapsien hankkimiseenkin tulee naisille usein ulkopuolista painetta, vaikka itse olisi tyytyväinen muutenkin. Toisaalta, koska minulla ei ole omia lapsia, en ylipäänsä tiedä, mistä jään paitsi.”

Susanna Laine

Lapsiasiaakin Susannan on ollut pakko pohtia viime vuosina.

– Mutta se ei ole koskaan ollut minulle mikään jättisuuri unelma. En ole koskaan haaveillut lapsista, olen ajatellut vain, että ehkä sitten joskus.

Kolmekymppisenä Susanna havahtui siihen, että ihmiset tosiaan tekevät lapsia.

– Tuntuu siltä, että lapsien hankkimiseenkin tulee naisille usein ulkopuolista painetta, vaikka itse olisi tyytyväinen muutenkin. Toisaalta, koska minulla ei ole omia lapsia, en ylipäänsä tiedä, mistä jään paitsi.

Oivallus n:o 2: Ota hitaammin

Värikäs elämä. Sellaista Susanna tuntee eläneensä.

– Minulla ei ole ollut tylsää 15 vuoteen, ei hyvässä eikä pahassa. Paljon on tapahtunut hyviä asioita, mutta myös kurjia. Olen ihminen, joka sinkoilee päätä pahkaa juttuihin mukaan. Olen impulsiivinen ja helskutin nopea, joten tänä kesänä olen yrittänyt opetella tekemään asioita hitaasti.

Jopa suihkussa Susanna käy ”noin viidessätoista sekunnissa”.

– Olen jotenkin oppinut siihen, vaikka eihän elämässä ole mihinkään kiire. Yritän nykyään tehdä kerralla yhtä asiaa kolmen sijasta. Sellainen jatkuva multitaskaus on aivoillekin vahingollista.

Mindfulness tuli neljä vuotta sitten osaksi Susannan arkea. Hän alkoi silloin käydä asiaan perehdyttäviä kursseja.

– Se on vähän kuin meditointia eli hetkeen pysähtymistä, tähän hetkeen keskittymistä. Jotkut osaavat luonnollisesti keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, minä en.

Pysähtyminen hetkeen voi Susannan mielestä olla yllättävänkin haastavaa.

– Siihen voi keskittyä konkreettisesti harjoituksessa, tai sitten sen voi tehdä vaikkapa metsässä kävellessä tai tiskatessa.

– Ei kukaan punnitse minua ennen kuin menen juontamaan. Totta kai pidän silti itsestäni hyvää huolta, tämä on ala, jossa ollaan näkyvillä. Pyrin syömään ja elämään terveellisesti.

Oivallus n:o 3: Opettele selviämään takaiskuista

– Me kaikki koemme elämän aikana menetyksiä, suruja ja pettymyksiä. Se on se lihas, jota minunkin on pitänyt vahvistaa.

– Myötätunto itseä kohtaan on usein meillä suomalaisilla vähissä, me olemme kovia rankaisemaan itseämme. Menin juuri papiljotit päässä Seinäjoella kauppaan ja mietin, kuinka paljon pohdimme sitä, mitä muut ihmiset meistä ajattelevat.

Tosiasiassa ihmiset miettivät yleisesti ottaen ensimmäiseksi itseään.

– Muistan, kun minulla oli Uudessa Iloisessa Teatterissa ensi-ilta ja jännitin maailman eniten. Esiintyminen siellä oli ollut minulle niin monen vuoden unelma, halusin jo lapsena näyttelijäksi. Minua jännitti niin paljon, että en uskonut voivani ollenkaan laulaa tai tanssia.

Yhtäkkiä Susanna oivalsi, että ihmiset miettivät yleensä itseään – ihan aina.

– Tajusin, että yleisö katsoo, kuka teki minkä hyvin tai minkä huonosti – ja sen jälkeen he unohtavat koko homman. Meillä jää tosi paljon asioita tekemättä, kun jännitämme, mitä muut meistä ajattelevat.

Silti mokaaminen tuntuu Susannasta edelleen pahalta, vaikka hän on tehnyt tv-työtä jo monien vuosien ajan.

– On kamalaa tunaroida vaikka suorassa lähetyksessä. Olen tehnyt senkin, ja siitä selviää. On sanonta, että moka on lahja. No, ei se siltä tunnu, kun puoli miljoonaa silmäparia tuijottaa. Onnistuminen on kyllä paljon kivempaa.

Toisaalta Susanna myöntää, että tunarointi ja virheiden tekeminen karaisee ja että sitä mahtuu väkisinkin uralle, kun tekee paljon suoria lähetyksiä.

– Ei niitä kukaan muu muista kuin sinä itse, Susanna huokaisee.

– Joskus mietin kyllä, mitä elämässäni olisi mahtanut tapahtua, jos en olisikaan osallistunut missikisoihin vuonna 2005. Päätin ihan viime hetkellä mennä kokeilemaan, eli misseys ei ollut minulle mikään haave tai päämäärä, vaan ennemminkin päähänpisto. Se oli ihan pienestä kiinni.

Oivallus n:o 4: Jaa energiaa oikeisiin asioihin

– Kun voitin Vuoden positiivisin helsinkiläinen -tittelin, mietin erityisesti, olenko tosiaan niin positiivinen. En ole mikään kova fatalisti, ennemminkin olen realisti.

– Sattumia tapahtuu, ja ajattelen, että hyville ihmisille sattuu hyviä asioita, mutta olen myös huomannut, että ei aina. Kyllä useiden ihmisten kohdalle osuu tosi pahojakin menetyksiä, tai tulee muita kärsimyksiä.

Susanna sanoo, että hän itse ei ole katunut elämässään mitään.

– Toisaalta ihminen väärän valinnan tehtyään kääntää ajan kuluessa sen helposti mielessään hyväksi. Niin ainakin oma mieleni toimii. Joskus mietin kyllä, mitä elämässäni olisi mahtanut tapahtua, jos en olisikaan osallistunut missikisoihin vuonna 2005. Päätin ihan viime hetkellä mennä kokeilemaan, eli misseys ei ollut minulle mikään haave tai päämäärä, vaan ennemminkin päähänpisto. Se oli ihan pienestä kiinni.

Vaikka Susanna on jo 40-vuotias, hän ei ajattele, että hän joutuisi luopumaan joistakin asioista ikänsä vuoksi.

– Voin ihan hyvin lähteä vielä vaikkapa vuodeksi au pairiksi ulkomaille, jos niin haluan.

Susanna Laine

Susannan meikki: Katja Arolinna.
  • Syntyi: 1. syyskuuta 1981 Seinäjoella.

  • Harrastaa: teatteria, laulamista ja kuntosalilla käymistä.

  • Asuu: Helsingissä.

  • Ajankohtaista: Farmi-ohjelman juontajana Nelosella ensi keväänä, Salatut elämät arkisin MTV3-kanavalla.

Päivitetty 1.9. – Ilmestynyt 18.8.2021

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
Kommentoi »