Hoitolaitoksissa liikkuu uudenlainen superbakteeri, THL tekee riskiarviota – ”Meidän täytyy valmistautua pysäyttämään niitä”

Ihmisen elimistö kuhisee bakteereja, viruksia ja sieniä. Hyvät bakteerit auttavat vaikkapa sulattamaan ruokaa, huonot saattavat toisinaan sairastuttaa.

Yksi suolistossa tavallisesti majaileva laji on sauvabakteereihin kuuluva Klebsiella pneumoniae. Perusterveille siitä ei yleensä koidu riesaa.

Nyt Euroopan tautivirasto ECDC on kuitenkin Klebsiellasta erityisen huolissaan.

Suoliston normaaliflooraan kuuluvasta pieneliöstä on kehittynyt vakavia infektioita aiheuttava muoto, johon useimmat antibiootit eivät enää tepsi.

Mitä oikein tapahtui?

Maailmalla leviää hiljainen pandemia: mikrobilääkeresistenssi. EU on nimennyt sen yhdeksi kolmesta merkittävimmästä terveysuhasta.

Taudinaiheuttajien kyky vastustaa lääkkeitä kasvaa, minkä vuoksi sairauksia on vaikeampi hoitaa.

Antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien aiheuttamat infektiot ovat viime vuosina yleistyneet ympäri maailmaa. Niihin kuolee vuosittain jo yli miljoona ihmistä. Jos nykymeno jatkuu, ne tappavat vuonna 2050 yleisemmin kuin syöpä.

Euroopassa resistenssi aiheuttaa väestötason mallinnusten perusteella yli 35 000 kuolemaa vuosittain, Suomessakin noin 90.

Bakteerien lisäksi myös virukset, sienet ja alkueläimet voivat muuttua lääkkeille vastustuskykyisiksi. Siksi puhutaan laajemmin mikrobilääkeresistenssistä.

Bakteeri voi olla resistentti joko tietylle tai useammalle antibiootille. Vakavin ongelma ovat moniresistentit bakteerit, sillä niitä vastaan keinot käyvät vähiin.

Isoimmassa vaarassa ovat ne, joiden immuunipuolustus on heikentynyt esimerkiksi keskosuuden, syöpähoitojen tai jonkin sairauden vuoksi.

Mutta ilman toimivia antibiootteja tavanomaisten leikkaustenkin riskit kasvavat.

– Jos mikrobilääkeresistenssi menee oikein pahaksi, se vaikeuttaa paljon ihan perinteistä, muuten tehokasta lääketiedettä, sanoo THL:n johtava asiantuntija Jari Jalava.

Maailman terveysjärjestö WHO on varoittanut paluusta aikaan, jolloin pienikin haava tai tulehdus saattoi pahimmillaan viedä hengen.

Uhka on ollut tiedossa vuosikymmenten ajan. Suomessa sen torjuntaan alettiin panostaa 1990-luvun alussa. Meillä, kuten muissakin Pohjoismaissa, tilanne on siksi verrattain hyvä.

– Se ei ole sattumaa tai tuuria, Jalava painottaa.

Antibioottien käyttö on meillä koko 2000-luvun ajan vähentynyt. Rokotuksilla on ollut siinä merkittävä osa: kun ihmiset eivät sairastu ja saa jälkitauteja, ei tarvita niin paljon lääkkeitäkään.

Aika hyvin myös ymmärretään, ettei antibiootteja pidä käyttää turhaan. Useimmat flunssat ovat virusperäisiä, eivätkä antibiootit edes tepsi niihin. Korvatulehdus taas menee yleensä ohi itsestäänkin, kivunhoito riittää.

Suuressa osassa maailmaa antibiootteja on kuitenkin käytetty huolettomasti. Monissa maissa niitä saa ilman reseptiä vaivaan kuin vaivaan.

Mitä enemmän ja holtittomammin antibiootteja käytetään, sitä todennäköisemmin kehittyy uusia vastustuskykyisiä bakteerikantoja.

Siihen ajaa luonnonvalinta.

Bakteerit lisääntyvät nopeasti, ja niiden perimässä tapahtuu kaiken aikaa mutaatiota. Parhaiten sopeutuvat – ne, joita kohdattu lääke ei nujerra – jäävät henkiin ja jatkavat jakautumistaan.

Bakteerit voivat myös saada resistenssigeenejä toisiltaan. Näin ilmeisesti kävi Klebsiella pneumoniaelle.

Yksi tunnettu Klebsiella-kanta oli jo pitkään kiertänyt maailmalla vanhainkoteja ja sairaaloita. Hoitolaitoksissa käytetään paljon antibiootteja, joten sille oli kehittynyt laaja vastustuskyky. Se ei onneksi sairastuttanut kovin tehokkaasti.

Toinen kanta eleli ihmisjoukoissa laitosten ulkopuolella, lähinnä Aasiassa. Siellä se aiheutti perusterveillekin silloin tällöin vakavia infektioita. Keuhkokuumeita, maksapaiseita, aivokalvontulehduksia. Se oli hyper- virulentti, ärhäkkä taudinaiheuttaja, mutta talttui karbapeneemi-antibiooteilla.

Ihmiset ja bakteerit liikkuvat, ja ajan myötä hypervirulenttia versiota alkoi ilmaantua sairaaloihinkin.

Kohdattuaan bakteerit vaihtoivat geenejä: sairaalakannat luovuttivat virulenteille kannoille karbapeneemiresistenssin ja saivat vastalahjaksi niiden taudin- aiheuttamiskyvyn.

Syntyi superbakteeri, jolla on molempien pahimmat puolet.

Nyt uudenlainen Klebsiella liikkuu Euroopassa. Irlannissa se on torjuntayrityksistä huolimatta päässyt leviämään useiden hoitolaitosten välillä. Todennäköisesti samaa linjaa on löytynyt myös Ranskasta, Latviasta ja Liettuasta.

Suomessakin on havaittu jo vuosina 2019 ja 2021 bakteerikantaa, joka on mahdollisesti hypervirulentti, mutta ei vielä pahinta laatua.

THL tekee parhaillaan alustavaa riskiarviota.

– Kun ihmiset liikkuvat pandemian jälkeen paljon, on aivan selvää, että mikrobikannat liikkuvat heidän mukanaan. On kohtalaisen todennäköistä, että tällaisia kantoja tulee Suomestakin löytymään. Meidän täytyy valmistautua pysäyttämään niitä, Jalava sanoo.

Hän uskoo, että hoitolaitoksissa epidemiat pystytään estämään, kunhan varaudutaan. Avainasia on tarkka hygienia.

Laitosten ulkopuolella torjunta on vaikeampaa. Bakteerit leviävät monia reittejä tiiviissä ihmiskontakteissa, ehkä elintarvikkeidenkin kautta.

– Voimme kehottaa ihmisiä huolehtimaan käsihygieniasta ja ruoanlaittohygieniasta, mutta paljon muuta emme.

Yleisimmin sairastuttava resistentti bakteeri Suomessa on 2000-luvun ajan ollut tavallisen suolistobakteerin E. colin vastustuskykyinen muoto. Seuraavana tulee yleisesti ”sairaalabakteerina” tunnettu MRSA, kolmannessa joukossa muun muassa erilaiset Klebsiellat.

Lähes kaikki on tuontitavaraa. Todennäköisyys tuoda resistentti bakteeri maailmalta mukanaan onkin suuri.

Tutkimusten perusteella hygieniatasoltaan heikommista maista, kuten Intiasta, palaavista turisteista suurin osa kantaa monialaisia bakteereja.

Resistentti kanta häviää suolistosta yleensä ajan myötä, viikoissa tai kuukausissa. Infektioita bakteerit aiheuttavat vain pienelle osalle – mutta jos niin käy, hoito voi olla hankalaa. Virtsatieinfektioon ei tepsikään ensisijainen vaihtoehto, vaan tulehdus pitkittyy ja tarvitaan muita, usein kalliimpia lääkkeitä.

Vaikka ei itse sairastuisi, bakteeria voi levittää.

Riski kasvaa, jos on käyttänyt ulkomailla terveyspalveluja ja joutuu Suomessa hoitoon. Maiden välisten sairaalasiirtojen yhteydessä tähän tiedetäänkin varautua.

– Jos joutuu palattuaan terveydenhuollon kanssa tekemisiin, kannattaa kertoa, että on matkustanut ulkomailla. Siitä on hyötyä itselle ja yhteisölle, Jalava neuvoo.

Matkailija voi välttää resistenttejä mikrobeja samoin kuin turistiripulia: pesemällä käsiä ja katsomalla, mitä syö ja juo, käyttämällä lääkkeitä ohjeiden mukaisesti.

Bakteerit eivät matkusta vain ihmisturistien suolistoissa. Vajaa vuosikymmen sitten kotimaisesta broilerinlihasta löytyi jonkin aikaa huomattavia määriä useille antibiooteille resistenttejä E. coli -bakteereja, vaikka broilereita ei lääkitty antibiooteilla.

Broilerintuotannon emolinnut tuodaan untuvikkoina Suomeen. Kun tuottajat saivat tietää ongelmasta, tilanne korjaantui.

– Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten tärkeää seuranta on. Näin saadaan nopeasti kiinni ongelma, jonka ratkaisu ei ole omissa käsissämme vaan jossain muualla tuotantoketjussa, ylitarkastaja Saija Kalenius Ruokavirastosta sanoo.

Jos resistenttiä bakteeria kantava broileri päätyy kaupasta keittiöön ja kotikokki kypsentää sen huonosti – tai pilkkoo samalla laudalla salaattiainekset – bakteeri voi siirtyä uuteen isäntälajiin.

Bakteerit kulkeutuvat ihmisten ja muiden eläinten välillä suorassa kontaktissa, elintarvikkeiden välityksellä ja ympäristön kautta. Kaikkia vuorovaikutusketjuja ei vielä täysin tunneta.

Antibioottiresistenssiä esiintyy toki luonnossa ilmankin ihmistä. Sienet ovat ikiajat osanneet tuottaa mikrobeja tappavia yhdisteitä. Penisilliini eristettiin aikoinaan homeesta. Ja jos maaperässä on antibioottia, sen kohdanneet bakteerit alkavat kehittää vastustuskykyä.

Ihminen kiihdyttää ilmiötä käyttämällä lääkkeitä ennennäkemättömän paljon.

Eikä siis vain itse. Valtaosa koko maailman antibiooteista syötetään tuotantoeläimille. Se taas vaikuttaa ihmisten resistenssitilanteeseen ja toisin päin.

– Siksi joka sektorilla täytyy tehdä parhaansa. Painetaan käyttöä niin alas kuin pystytään, ja mitä enemmän pärjätään vanhimmilla ja kapeakirjoisimmilla antibiooteilla, sen parempi, Kalenius sanoo.

Eläintiloillakin hygienia vaikuttaa leviämisriskiin. Paljonko bakteereita ylipäätään joutuu tuotantoympäristöstä ihmiseen? Päätyykö ihmisten jätteitä kotieläinten rehuketjuun tai eläinten lantaa elintarvikeketjuun?

Olennaista on sairauksien ehkäisy: rokotusohjelmat, diagnostiikka, hyvä terveydenhuolto.

Suomen eläintiloilla antibioottien käyttö on hyvällä pohjoismaisella tasolla, joskin esimerkiksi sioille suolistoinfektioita aiheuttavissa E. coli -bakteereissa resistenssiä on ollut huolestuttavassa määrin. Ilmiselvät yli- ja väärinkäyttöongelmat on Kaleniuksen mukaan isolta osin ratkaistu tai alun perinkin vältetty. Eläinten antibiootteja ei ole saanut ilman reseptiä, eikä niitä saa käyttää kasvun edistämiseen kuten joissain maissa tehdään.

Viimeisimpien, vuoden 2022 seurantatietojen mukaan kokonaiskäyttö laski yhä 13 prosenttia.

Lemmikkien, tuotantoeläinten ja elintarvikkeiden resistenssitilannekin on Suomessa suhteellisen hyvä.

Jatkuva valppaus on tarpeen.

– Jos laiskistumme ja tuotanto-olosuhteet alkavat suosia resistenttejä bakteerikantoja, kyllä niitä on tänne koko ajan tulossa, Kalenius muistuttaa.

Saadakseen esimakua uhkista ei tarvitse mennä Etelä-Eurooppaa kauemmas.

Esimerkiksi Italiassa eläinten massalääkintä on pitkään ollut yleistä, ja resistenssitilanne on Euroopan karuimpia. Sen on arveltu osaltaan pahentaneen myös koronapandemian aiheuttamia vahinkoja.

Eräässä tutkimusotoksessa lähes 90 prosentilla sairaalassa kuolleista koronapotilaista oli ollut moniresistenttien bakteerien tai sienten aiheuttamia infektioita. Yli kolmanneksella ne oli merkitty osasyyksi kuolemaan.

Tulevaisuuden pandemioissa voikin olla itse virustautia pelottavampaa joutua superbakteereja kuhisevaan, ylikuormittuneeseen sairaalaan.

Karbapeneemit ovat viime linjan antibiootteja. Niille vastustuskykyisiä Klebsielloja ja muita bakteereja vastaan toimii käytännössä enää lääke tai pari.

Entä sen jälkeen?

Täysin uudenlaisia antibiootteja ei ole tullut markkinoille vuosikymmeniin.

Suuret lääkeyhtiöt ovat käytännössä vetäytyneet hommasta, koska bisnes ei kannata. Resistenssi lääkkeisiin syntyy nopeasti, ja uudet innovaatiot varattaisiin vain pahimpiin hätätilanteisiin, ei laajaan käyttöön.

WHO:n arvion mukaan tutkimusta on aivan liian vähän, ja nyt kehitteillä olevista antibiooteistakin vain harva kohdistuu sen listaamiin kriittisiin taudinaiheuttajiin.

Kokonaan uudenlaisiakin keinoja etsitään, mutta se vie aikaa.

Eikä resistenssi ole vain lääketieteellinen, vaan yhteiskunnallinen ongelma.

Kehittyvien maiden sairaaloissa hygieniatilanne on usein kehno. Infektiot leviävät, kun perustarvikkeistakin on pulaa. Kolmasosalla maailman väestöstä ei ole edes vessaa. Myös tietoa ja koulutusta puuttuu, osin poliittista tahtoakin.

Voimme vaikuttaa kansainvälisen yhteistyön kautta siihen, mitä muualla tapahtuu, mutta rajallisesti.

– Siihen voimme vaikuttaa suoraan, miten itse käyttäydymme ulkomailla ja mitä tuomme sieltä mukanamme. Ja siihen, miten torjumme resistenttejä bakteereja, kun niitä tulee, Jari Jalava tiivistää.