Tony McNamaran käsikirjoittama elokuva The Favourite (2018) oli riemukkaasti jengoiltaan väännetty, oudon humoristinen hovihäröily, ja brittikirjoittaja on tuonut samaa vinoutta myös The Great -sarjaan.

Elle Fanning esittää nuorta Katariina Suurta, joka on tuotu Saksasta Venäjälle avioon Pietari III:n kanssa. Katariinalla on suuria, idealistisia suunnitelmia, mutta ikävä kyllä hänen aviomiehensä (roolissaan ansiokkaan sietämätön Nicholas Holt) osoittautuu umpiluupääksi. Väkivaltaista ja moraalitonta idioottia kuitenkin hännystellee koko hovin väki.

The Great on omalaatuinen sekoitus totta ja tarua (sarjan englanninkielinen alaotsikkokin on ”satunnaisesti tosi tarina”), komediaa ja draamaa, riemua ja epätoivoa. Vaikka 1700-luvun venäläinen palatsimiljöö (kuvattu Britanniassa) on loistokas ja puvut korskeita, feelgood-sarjaksi tai perinteiseksi pukudraamaksi tätä on turha kuvitella. Ihmisiä käytetään ja heitetään pois, kirosanat pölähtävät aatelisten suusta luontevasti, seksille on aina sijansa eikä väkivaltaa kaihdeta.

Paikoin raskaaksi käyvän mutta loppuun saakka kantavan sarjan suurin ilonaihe on Katariinaa esittävä Elle Fanning, 22, joka onnistuu roolissaan upeasti.

Italialaisen Guido Maria Breran kirjaan perustuva Devils sijoittuu rahantekemisen ja samalla talousrikosten maailmaan.

Lontooseen sijoittuvassa sarjassa sijoitusasiantuntija Massimo Ruggero (Allessandro Borghi) on lyönyt rahoiksi Kreikan finanssikriisillä, ja ylennys odottaa. Vaikka Massimo on pomonsa (Patrick Dempsey) suosiossa ja kaikki on avoinna, kollegan kuolema sotkee suunnitelmat ja kaikki Massimon saavuttama vaakalaudalla.

Kuusiosaisen, finanssi-ilmapiirinsä takia paikoin Billionsin mieleen tuovan sarjan juonessa riittää kiitettävästi käänteitä, ja kaikessa yksi-ilmeisyydessäänkin Massimosta löytyy yllättäviä inhimillisiä tasoja. Sivuhahmoista mainioin on rahamaailman vastavoimien takapiru, jossa Lars Mikkelsen yhdistää Uusi Sherlock -sarjassa esittämänsä miljardööripsykopaatin ja WikiLeaksin Julian Assangen.

Devils ei jää tv-historiaan omintakeisuutensa ansiosta, mutta ripeään tahtiin nautittavana jännitysviihteenä se toimii näppärästi.

Netflixin neliosainen dokumenttisarja Sikamaisen rikas ei kerro varsinaisesti mitään uutta amerikkalaisesta miljardööri Jeffrey Epsteinista: mies käytti vuosikymmenet hyväkseen alaikäisiä tyttöjä pääpaikkanaan Florida, teki heillä kauppaa ja rahojensa avulla ostettujen suhteiden ansiosta välttyi tuomioilta. Hänet pidätettiin lopulta New Yorkissa kesäkuussa 2019, ja elokuussa hänet löydettiin kuolleena sellistään.

Uutisia seuraavalle kaikki tämä on tuttua, mutta Sikamaisen rikas tekee sen tärkeimmän eli antaa uhreille äänen ja kasvot ja osoittaa, kuinka laajamittaista, pitkäkestoista ja säälimätöntä Epsteinin (ja hänen pitkäaikaisen kumppaninsa Ghislaine Maxwellin) toiminta oli. Epsteinin rikoksista kärsivät edelleen lukemattomat ihmiset. Dokumentti on suurelta osin hyvin tylyä katsottavaa.

Yksi toistaiseksi pinteestä päässyt on prinssi Andrew, joka valokuvista ja henkilötodistajista huolimatta väittää, ettei hän ole ollut seksisuhteessa tuolloin 17-vuotiaan tytön kanssa, ”en ole koskaan nähnytkään”. Miljardöörien ja kuninkaallisten totuus ja moraali on aivan omanlaisensa.