Somen ihmiskoe on kestänyt jo riittävän pitkään – Suomessakin tarvitaan nopeasti ”presidentin ohjeet” ruutuajasta
Ruutuaikasuositukset pitäisi jakaa jo neuvolassa. Mobiililaitteet vaikuttavat ihmisen hyvinvointiin enemmän kuin soseiden aloitusajankohta, sisältöpäällikkö Eeva Sederholm kirjoittaa.
Alakoulun opettaja laittoi pari viikkoa sitten meidät vanhemmat keskustelemaan keskenään lastemme ruutuajoista. Kävi juuri niin kuin saattoi odottaa. "Kaikki muut saavat" -väittämä osoittautui perättömäksi. Muissa perheissä ei tosiaankaan tarjottu mahdollisuutta käyttää yötä päivää rajatonta määrää mobiilisovelluksia .
Kouluissa, mediassa ja kahvipöydissä aihe on puhuttanut jo pitkään. Siitä huolimatta isot kysymysmerkit näyttivät leijuvan meidän vanhempien päiden päällä. Mitä meidän nyt ihan konkreettisesti kuuluu tehdä, jotta jälkikasvumme pysyy tolkuissaan?
Emme me kasvattajat ole ainoina hukassa. Samat kysymykset tuntuvat leijuvan päättäjien ja viranomaisten päiden päällä vastaustaan etsien.
Enää näin ei pitäisi olla. Yhtä maapallollista koskeva ihmiskoe on kestänyt jo riittävän kauan. Nyt on viimeinen hetki tehdä johtopäätöksiä ja toimia. Suomi on tässä jäljessä. Muissa Pohjoismaissa on jo annettu suositukset eri ikäisten ruutuajoista.
”Teknologiayhtiöiden ensisijainen motiivi ei ole parantaa ihmisten hyvinvointia.”
Syyskuun alussa Ruotsin terveysviranomainen ohjeisti, että alle kaksivuotiaalle mobiililaite on tarpeeton. 2–5-vuotiaille terveellinen käyttö on korkeintaan tunti päivässä, 6–12-vuotiailla yhdestä kahteen tuntia päivässä ja 13–18-vuotiailla enintään 2–3 tuntia päivässä. Lisäksi yöt on syytä rauhoittaa kaikilta ja säilyttää älylaitteet ihan muualla kuin missä nukkuu.
Näitä ohjeita ruotsalaiset vanhemmat nyt vievät kuulemma jälkikasvulle ”kuninkaan ohjeina”, joita on syytä kunnioittaa.
Liiallisen mobiilikäytön seurauksista meillä on jo paljon tutkimustietoa. Ruotsin viranomainen lupasi Helsingin Sanomien jutussa hövelisti jakaa sitä Suomeen, jos täällä vielä tarvitaan etsimisessä jeesiä.
Ihan yleisesti on uutisoitu äskettäin muun muassa näistä: masennuslääkkeiden käyttö Suomessa lähti selvään kasvuun siinä kohtaa, kun sosiaalisesta mediasta tuli koko kansan ajanviettotapa; Suomessa on jo lapsia, jotka kommunikoivat ensisanoinaan Youtube-englannilla; Amerikassa teinityttöjen ahdistuneisuus ja itsetuhoisuus alkoivat yhtäkkiä kasvaa 2010-luvulla samaan aikaan, kun mobiililaitteet kasvoivat ihmisten käsiin; paljolla ruudun tuijottamisella on yhteys ylipainoon ja perustaitojen kehityksen viivästymiseen.
”Kännykkä ei taida olla kovin hyvä unilelu.”
Suomi on auktoriteettiuskovainen maa. Nyt ei kuitenkaan ole kyse kaipuusta siihen, että joku holhoaisi meitä omaa elämäämme koskevissa asioissa. Kyse on siitä, että kukin meistä on yrittänyt viime vuodet suunnistaa digitaalisen maailman syövereissä ilman kunnollista kompassia.
On syytä muistaa, että teknologiayhtiöiden ensisijainen motiivi ei ole parantaa ihmisten hyvinvointia. Yritysten tavoite on, että ihmiset käyttävät heidän palveluitaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman usein. Tässä ne ovatkin onnistuneet mainiosti. Maailman parhaat sovelluskehittäjät ovat tehneet maailman koukuttavimpia palveluita. Ohi tässä taidossa menevät suurin piirtein huumekauppiaat.
Monesti aikuisten teknologiataidot eivät ole riittäneet ymmärtämään edes sitä, millaisia sovelluksia on tarjolla tai mitkä niistä pitäisi kieltää.
Ne jotka tietävät, kieltävät. Tiktokin autoritäärisessä kehittäjämaassa Kiinassa lasten ruutuaikaa säädellään kovalla kädellä. Yksi jos toinenkin teknologiafirman pomo taas on kertonut evänneensä älykännykät omilta lapsiltaan.
Samaan aikaan tavallinen talliainen ei voi laittaa päätään pensaaseen ja palata faksiaikaan. Moni asia hoituu vain sovelluksella eikä koulukaan ole kännyköistä vapaata aluetta. Jos välipalalippu ostetaan sovelluksella, vaikea sitä kännykkää on kotiinkaan jättää.
Toivoa sopii, että Suomeen saataisiin samanlaiset selkeät suositukset kuin länsinaapurissa. Niitä voisi sitten neuvolassa jakaa "presidentin ohjeina". Tällä tiedolla luulisi olevan vähintään yhtä paljon merkitystä kuin vaikka sillä, minkäikäisenä aletaan maistella soseita.
Toinen asia on aikuisten ihmisten tilanne. Ne ruutuaikasuositukset puuttuvat Ruotsinkin työkalupakista.
Peruskansalaisohjeena ehdotan aikuisillekin sopivaa ensimmäistä rautalankasääntöä, josta laajempia kansanterveysohjeita voisi lähteä laajentamaan: jos yöpöydältä puuttuu tavallinen herätyskello, se kannattaa hankkia.
Kännykkä ei taida olla kovin hyvä unilelu.
