Minulla menee ihanasti, kiitos kysymästä. Niin kauan, kun joko pysyn terveenä tai onnistun käymään yksityisellä lääkärillä, kaikki menee oikein kivasti. Siihen on toistaiseksi varaa, koska käyn lääkärissä tosi harvoin. Moni menisi varmaan useamminkin, mutta minä en niin lääkärikäynneistä innostu.

Tarpeeksi eläinlääkäreiden kanssa toimittuani olen ikään kuin päättänyt, että jospa minä olen sitten meistä se terve.

Vaan kas, paratiisissa piileskelee käärme. Eikö siellä aina? Käärme on byrokratia, ja se vaanii minua.

Olen tähän asti päässyt karkuun byrokratialta aika hyvin, mutta nyt alan olla satimessa. Olen äitini ainoa lapsi, ja hän alkaa tarvita apua asiassa jos toisessakin. Ja se, ystävät, se on byrokratian kuuminta ydintä.

Koska olen yksinkertainen ihminen, otan mielelläni vastaan yksinkertaisia ohjeita.

Niitä ei uusien hyvinvointialueiden ohjeistuksissa ole muistettu tehdä.

On unohtunut sellainen pikku asia, että me ihan tavalliset vessassa käyvät ja kotiruokaa syövät ihmiset emme ennen nukkumaanmenoa lue sängyssä uusien sotealueiden nokkelia keksintöjä ja käytänteitä. Me luemme viihdettä. Siihen on syynsä.

Viihteen lukeminen menee jakeluun, me ymmärrämme tekstin. Sotealueiden ohjeistuksia emme ymmärrä, ja jos ymmärrämmekin, tulee itku. Itku ei ole kiva juuri ennen nukkumaanmenoa.

Joku kaverini keksi neuvoa, että on sellainen kuin seniori-info. No niinpä onkin, tämäpä on kiva! Apu on seuraavanlainen: sieltä löytyy linkkejä ohjeisiin, joista löytyy linkkejä ohjeisiin, joista löytyy kaavake, jonka voi täyttää verkossa pankkitunnuksilla, joita ei ole, koska äitini näkö ei piisaa sellaisen hallintaan. Ja takaisin alkuun. Tässä vaiheessa alkaa väri nousta terveesti poskille.

Kysyn apua ystäviltä Facebookista. Miten autan äitiäni hankkimaan esimerkiksi taksiseteleitä?

Käy ilmi, että en mitenkään, sillä äidilläni on omaisuutta, ja sitä ei saa olla, paitsi jos on myös vammainen, joka taas pitää tutkia ja arvioida, ja sitten päätetään. Ja sitä paitsi uudessa sote-systeemissä ei ole mitään taksiseteleitä, vaan kaupunkikortti, tietenkin. Ja mistä se haetaan, no se on ihan helppo, tässä linkki, jossa linkki, jossa linkki. Muista liittää hakemukseen myös liitteet x, y, z ja se yksi.

Eräs kaverini, entinen sosiaalityöntekijä, laittoi minulle yksityisviestin, että Suomessa ei kannata olla vanha. Suomessa kannattaa olla vammainen. Ne palvelut pelaavat edes jotenkin.

Nyt kysynkin: onko Suomessa niin paljon 83-vuotiaita rikkaita huijarivanhuksia, että meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa ihan vain jaella niitä pirun kaupunkikortteja jokaiselle muutama?

Onko nyt tosiaan niin, että siihen tämä hyvinvointivaltio kaatuu, ja ostoskeskukset ovat yhtäkkiä täynnä ökyileviä yhdeksänkymppisiä, jotka häiritsevät ostovoimaisempia kuluttajia, koska ovat päässeet taksilla kauppaan?

Uskaltaisin ottaa riskin. Saattaisin jopa liittyä porukoihin.