Turvallisuustilanne Ukrainassa on heikentynyt. Venäjä on keskittänyt joukkojaan maan rajan taa ja Euroopassa ollaan varpaillaan. Suomessa keskustelu sotilasliitto Naton mahdollisesta jäsenyydestä on taas kiihtynyt.

Julkisessa keskustelussa korostuu se, millaista kannatusta jäsenyydelle löytyisi, miten jäsenhakemuksesta pitäisi Suomessa päättää, ja miten Venäjä siihen suhtautuisi.

Mutta jos Suomi tavalla tai toisella päätyisi Nato-jäsenyyttä hakemaan, kyseessä olisi vasta ensimmäinen askel matkalla sotilasliiton jäseneksi. Yksikin nykyinen Nato-maa kun kykenee halutessaan jarruttamaan uusien jäsenmaiden liittymistä Natoon tai jopa estämään sen.

– Suomi ja Ruotsi olisivat sellaisia jäsenehdokkaita, että Naton kannalta on vaikea keksiä parempia, sanoo tutkimusjohtaja Hanna Ojanen Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelmasta. Ojanen on perehtynyt muun muassa Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.

Koska Suomi on jo nyt niin lähellä Natoa ja täyttää kaikki muodolliset jäsenyyskriteerit, mahdolliset viivytykset jäsenhakemuksen käsittelyssä johtuisivat jostain muusta kuin Suomesta. Käytännössä siis Naton omasta päätöksenteosta.

Kun Nato ottaa uusia jäsenmaita, päätöksen on oltava yksimielinen. Jokaisen jäsenmaan on siis hyväksyttävä hakijamaan jäsenyys. Natossa on nyt 30 jäsenmaata.

– Laajentuminen on tällaiselle järjestölle aina myös riski. Uudella jäsenmaalla ei saisi olla esimerkiksi pahoja turvallisuusongelmia, jotka velvoittavat jäsenmaat heti auttamaan sitä. Jäseneksi ei myöskään haluta maita, jotka saattavatkin jarruttaa järjestön kehitystä. Nämä ovat niin tärkeitä kysymyksiä, että laajentuminen on haluttu pitää jäsenmaiden päätäntävallassa, aivan kuten EU:ssakin, Ojanen kertoo.

Jokainen Naton jäsenmaa saa itse päättää, miten se käsittelee uuden jäsenmaan hakemuksen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tarvitaan kaksi kolmasosaa senaatista puoltamaan hakemusta. Koska käsittelytavat eroavat, eroavat myös käsittelyajat eri maissa.

Naton laajenemiset ovat olleet monesti hitaita prosesseja. Entisistä Varsovan liiton maista moni ilmaisi toiveensa Nato-jäsenyydestä heti kylmän sodan päätyttyä. Kuitenkin Puola, Tshekki ja Unkari pääsivät sotilasliittoon vasta vuonna 1999 ja esimerkiksi Baltian maat viisi vuotta myöhemmin.

Ojasen mukaan prosessit ovat olleet pitkiä ja neuvottelut monivaiheisia, sillä Natossa on haluttu varmistua siitä, että uudet jäsenmaat toimivat sotilasliiton toivomalla tavalla. Lisäksi uusien jäsenmaiden on pitänyt omalta osaltaan pystyä vastaamaan omasta turvallisuudestaan ja lisäämään Nato-maiden turvallisuutta, ei vähentämään sitä.

Jos Suomi tai Ruotsi päättäisi hakea Naton jäsenyyttä, tällaiseen pitkään neuvotteluprosessiin ei olisi tarvetta, sillä maiden turvallisuustilanne on vakaa ja armeijat suurelta osin Nato-yhteensopivia.

Taattua ei silti olisi, että Naton sisällä päätöksenteko olisi jouhevaa. Joskus jäsenyydelle asetetaan yllättäviäkin ehtoja. Viimeisenä Natoon liittynyt Pohjois-Makedonia oli ennen Nato-jäsenyyttä vielä Makedonia. Nato-maa Kreikka kuitenkin vaati, että Makedonian on vaihdettava nimensä Pohjois-Makedoniaksi, muuten sotilasliittoon ei ole asiaa.

Makedoniassa asiasta järjestettiin kansanäänestys ja lopputuloksena maasta tuli Pohjois-Makedonia ja Naton jäsen.

Kreikan ja Makedonian nimikiista alkoi jo Makedonian itsenäistyttyä 1991. Suomella ei ole vastaavaa riitaa minkään Nato-maan kanssa. Mutta voisiko kansainvälinen politiikka katkaista Suomen tai jonkun muun Naton jäseneksi pyrkivän tien?

Unkari on Naton jäsenmaa ja Unkaria itsevaltaisesti johtava Viktor Orbán on hyvissä väleissä Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa. Venäjä taas vastustaa Naton laajenemista. Voisiko Orban luvata Putinille, ettei hän anna Naton laajentua?

– Kai se teoriassa olisi mahdollista, kuten Pohjois-Makedonian esimerkki osoittaa, Ojanen pohtii.

Mutta käytännössä sellainen politikointi ajaisi Unkarin – tai minkä tahansa Nato-maan – nurkkaan diplomaattisesti.

– Voisiko Unkari hallita niin suurta riskiä, miten se pallottelisi siinä tilanteessa? Maan omat suhteet Natoon olisivat siinä vaarassa, joten ei tunnu todennäköiseltä, että niin kävisi.

– Olisi aika outoa, että yksittäinen maa pitkittäisi asiaa vain oman etunsa vuoksi. Eri asia on, jos kehittyisi laajemmin sellainen mielipide, ettei Naton kannattaisi vähään aikaan laajentua lainkaan. Ja tätä käytettäisiin sitten syynä pitkittää mahdollisia jäsenyysprosesseja.

Naton jäsenmaat ovat myös sitoutuneet liiton perustamissopimuksen mukaan siihen, että kaikki jäsenkriteerit täyttävät valtiot voivat hakea Naton jäsenyyttä. Tämä politiikka on vahvistettu viimeksi viime kesän huippukokouksessa.

Sinänsä Suomi on vielä kaukana Naton ovilta. Tammikuussa sekä MTV3 että Helsingin Sanomat teettivät mielipidetiedustelun Nato-kannatuksesta. Molempien mukaan noin 30 prosenttia kansalaisista kannattaa jäsenyyttä sotilasliitossa. Vastustajia on yli 40 prosenttia. Ei myöskään ole selvää, miten Suomessa päätettäisiin jäsenyyshakemuksesta.