Venäjän hyökkäys ­Ukrainaan on virittänyt Nato-keskusteluun uuteen vauhtiin. Pääministeri Sanna Marin on vastikään linjannut, että Suomen on punnittava jäsenyyttä jo tänä keväänä.

Nato-jäse­nyyden hakemisesta päättäisivät ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhdessä johtavat presidentti ja hallitus. Kun mahdollista Natoon liittymistä ­aletaan valmistella, liittymissopimuksen hyväksymisestä äänestetään eduskunnassa. Valtiosääntöoikeuden dosentin Pauli Rautiaisen mukaan se on hyvin tyypillinen valtioiden välinen sopimus.

– Valtiosopimuksilla järjestetään yhteiskunnallista elämää varsin arki­päiväisesti. Tällaisia ovat ihmisoikeus­sopimukset ja vaikkapa sopimus radiotaajuuksista, Rautiainen kuvailee.

Mitään sinänsä erityistä Nato-valtiosopimuksessa ei siis ole, vaikka Naton jäsenyys on Suomelle poliittisesti ja historiallisesti monimutkainen kysymys.

– Kyseessä on tavanomaisen väritön valtiosopimus.

Sopimuksen hyväksymisen kannalta keskeistä on se, merkitseekö se Suomen täysivaltaisuuden kannalta toimivallan siirtoa Natolle vai ei. Jos toimivaltaa siirtyy, vaatii sopimus taakseen eduskunnan korotetun äänienemmistön. Jos ei siirry, yksinkertainen enemmistö riittää. Rautiaisen mukaan selvää käytäntöä ei ole. Joka tapauksessa tarvitaan perustuslakivaliokunnan kanta.

– Vaikka on aikaista spekuloida, aivan mahdollinen vaihtoehto on se, että hyväksymisestä voidaan säätää yksin­kertaisella enemmistöllä. Sopimuksen hyväksymisestä seuraa lakimuutoksia. Mullistuksia ei kuitenkaan olisi tiedossa, Rautiainen sanoo.

– Olemme jo vuosien ajan kohentaneet valmiuttamme liittyä Natoon, ja kumppanuussopimuksia on jo olemassa.