Hirmumyrsky tappoi ihmisiä ja upotti laivoja Helsingissä 1890 – Tällaista oli jälki – Seuraavaa samanlaista myräkkää saatiin odottaa 134 vuotta
Suomessa on varmuudella myllertänyt vain kaksi hirmumyrskyä. Ensimmäinen niistä runteli Helsinkiä elokuussa 1890. Suomen myrskyilmasto ei ole muuttunut 135 vuodessa, mutta tämän vuoden kaltaiset ukkoskesät ovat yleistymässä.
Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai tekstin lopussa olevalla lomakkeella.
Miltä tuntuisi, kun hirmumyrskyksi yltynyt tuuli iskisi aivan Helsingin keskustaan? Mitä tapahtuisi, millaisia olisivat seuraukset? Tuuli voidaan määrittää hirmumyrskyksi, kun sen nopeus kymmenen minuutin keskiarvona on vähintään 33 metriä sekunnissa.
Sellainen on jo niin harvinaisen kova tuuli, että Helsingin kadut muuttuisivat äärimmäisen vaarallisiksi.
Puita luonnollisesti kaatuisi, kaikenlaista irtaimistoa lentelisi, kattoja irtoaisi, laitureihin kiinnitettyjä veneitä löytyisi hajonneena ja uponneena, rakennustelineitä sortuisi ja turvallisen tuntuisetkin kahvilahetket saisivat äkillisiä käänteitä, kun heiveröisimpiä ikkunoita pamahtelisi tuulen voimasta rikki.
Kaikkialla näyttäisi kuin pommin jäljiltä, ja joku mahdollisesti kuolisikin, kun näin iso asutuskeskus ja läheiset merialueet kohtaisivat harvinaisesti hirmumyrskyn.
Kaikki nämä esimerkit ovat tositapahtumia vuoden 1890 elokuulta, kun hirmumyrsky edellisen kerran osui Helsinkiin, silloin vauhdilla kasvaneeseen 61 000 asukkaan kaupunkiin.
”Hietalahden satamassa oli kaikki vaatteensa riisunut mies yrittänyt jopa upottaa venettään ennen kuin se rikkoutuisi osuessaan rantaan.”
Myrskytarinat täyttivät helsinkiläisen Päivälehden hirmumyrskypäivän jälkeisten lehtien sivut. Helsinki oli kokenut 28. elokuuta kiirastulensa.
Höyrylaiva pyöri merellä myrskyn voimasta, ja monia muita aluksia löytyi myrskyn jäljiltä karilta. Hietalahden satamassa oli kaikki vaatteensa riisunut mies yrittänyt jopa upottaa venettään ennen kuin se rikkoutuisi osuessaan rantaan.
Keskustassa täyttyi ilma katoilta pudonneiden rautapeltien äänestä. Puita oli ympäri kaupunkia kaatunut tuhansia. Edes Tuomiokirkon kellotaulun numeroiden lasit eivät säästyneet tuhoilta. Ne olivat painuneet tuulen voimasta sisään.
Kuolonuhreihin lukeutui Helsingissä muun muassa 52-vuotias räätäli, joka oli jäänyt sortuneen tiiliseinän alle Ludviginkadulla. Kahden ihmisen kerrottiin myös hukkuneen.
Mukaan mahtui keveämpiäkin tarinoita. Esimerkiksi omistajiaan etsineistä kadulla lennelleistä hatuista ja huiveista. Tai siitä, miten myrskytuuli oli heittänyt ”lihavanalaisen akan” Bulevardilla ilmalennolle, joka oli päättynyt kuperkeikkaan.
”Norja ottaa ne ensimmäisenä vastaan, kun ne useimmiten tulevat lännestä. Sitten seuraavana tulee Ruotsi ja lopulta Suomi.”
Yksin Kaisaniemen puistossa kaatui elokuun 1890 hirmumyrskyn voimasta lähes tuhat puuta. Kaatuneiden puiden määrä aiheutti Päivälehden mukaan tuhot nähneille kauhun huudahduksia, kuin ”ruumiillisesta kivusta”. Näkyä verrattiin sotakenttään ja ”tappotantereeseen”, jossa ”vanhat partasuu-ukot lepäilivät verissään”.
Puita kaatui niin paljon, että jos maan etelärannikolla tulee vastaan 1890-luvulla rakennettuja puutaloja, niin rakennusmateriaalina on todennäköisesti käytetty sen hirmumyrskyn kaatamia puita.
Myrskyn voimakkuudesta pystyttiin tarjoamaan vain arvioita. Kaisaniemessä sijainnut tuulimittari mittasi tuulen nopeudeksi 45 metriä sekunnissa, mutta se oli hajonnut ennen kovimpia puhureita.
Juuri kaatuneet puut ovat jälkikäteen olleet olennaisessa roolissa, kun 135 vuoden takainen kammomyräkkä on pystytty valokuvien perusteella määrittämään hirmumyrskyksi.
– Mitä suurempia puita ja suuremmalta alueelta on kaatunut, niin siitä pystyy päättelemään, että ei tämä puu voi kaatua, ellei ole näin pitkään ollut näin kovaa tuulta, Ilmatieteen laitoksen tutkija Antti Mäkelä kertoo.
Laajemminkin Etelä-Suomessa tuhoa aiheuttanut vuoden 1890 hirmumyrsky oli pitkään ainoa tiedetty suomalainen hirmumyrsky. Seuraavaa jouduttiin odottamaan peräti 134 vuotta, kunnes Rauman edustalla sijaitsevalla Kylmäpihlajan sääasemalla mitattiin viime vuoden marraskuussa hirmumyrskylukemat.
Lyly-myrskyssä keskituulen nopeudeksi mitattiin Raumalla 33,5 metriä sekunnissa. Se aiheutti tuhoja länsirannikolla, erityisesti Uudenkaupungin ja Porin välillä.
Ilmatieteen laitoksen Antti Mäkelän mukaan saattaa paraikaakin jossain Pohjois-Atlantilla tai Jäämerellä riehua hirmumyrsky, mutta ne yltävät näin harvoin isojen voimakkuuksien tuulina Suomeen asti.
– Norja ottaa ne ensimmäisenä vastaan, kun ne useimmiten tulevat lännestä. Sitten seuraavana tulee Ruotsi ja lopulta Suomi. Me saamme ne keskimäärin vähän jo heikentyneinä, Mäkelä sanoo.
Maa-alueiden läpi kulkiessaan maasto nimittäin hiljentää tuulta.
– Siksi meillä hirmumyrskyt ovat epätodennäköisempiä ja harvinaisempia.
”Huomattava osa lähes jokakesäisistä ukkosmyräköistä eivät ole virallisilta määritelmiltään myrskyjä.”
Myrskylukemiinkin päästään Suomessa harvemmin kuin oletetaan. Huomattava osa lähes jokakesäisistä ukkosmyräköistä eivät ole virallisilta määritelmiltään myrskyjä, vaan rajuilmoja. Myrskyn edellytyksenä on Suomessa se, että keskituulennopeuden on oltava yli 21 metriä sekunnissa kymmenen minuutin ajalta.
– Koska kymmenen minuuttia on tuollaiselle noin kovalle tuulen nopeudelle aika pitkä aika, niin ukkoset eivät käytännössä ikinä täytä sitä määritelmää, Mäkelä sanoo.
Vaikka sekä myrskyt että ukkoset tuottavat voimakkaita tuulia, niissä on selkeä ero. Kun voimakkaisiin matalapaineisiin liittyvät myrskytuulet puhaltavat pitkiäkin aikoja vaakasuoraan, niin ukkospuuskat tulevat aluksi kovalla vauhdilla ukkospilvestä alaspäin ja törmätessään maahan kääntyvät vaakasuoraan ja aiheuttavat tuhoa.
Myrskyn aikana siis tuulee yleisesti kovaa laajalla alueella, kun taas ukkonen tuottaa dynamiikallaan itse puuskaisen tuhovoimansa.
– Esimerkiksi Paula-rajuilman puuskat 2021 tuhosivat yli miljoona kuutiota metsää yhdessä hujauksessa. Metsää oli laonnut totaalisesti kuin viljaa rankkasateen jälkeen, Mäkelä kertoo.
”Jos ajattelee Suomen rajuimpia ukkosia, niin ne esiintyvät käytännössä todella helteisten jaksojen jälkeen. Ilmastonmuutoksen takia näitä jaksoja esiintyy yhä enemmän.”
Kahden edellisen suomalaisen hirmumyrskyn välissä, 134 vuoden aikaikkunassa vuodesta 1890 vuoteen 2024, on suomalainen sää muuttunut Antti Mäkelän mukaan paljon. Lämpötilat ovat nousseet huomattavan paljon, etenkin 1980-luvulta alkaen. Se nousu on ollut systemaattista – ja ihmisen aiheuttamaa.
– Talvet ovat kutistuneet molemmista päistä. Syksy venyy keskimäärin pidemmälle ja keväät alkavat keskimäärin aikaisemmin. Siinä on selvä, merkittävä tilastollinen trendi, Mäkelä sanoo tutkijan näkökulmasta.
Myrskyt eivät ole kuitenkaan Mäkelän mukaan merkittävästi lisääntyneet, eivätkä vähentyneet. Suomalaisia säätrendejä määrittää ääri-ilmojen osalta edelleen valtava vuosien välinen heittely.
Miltä suomalaisten äärisäiden tulevaisuus sitten näyttää sellaisen suuren hirviön kuin ilmastonmuutoksen edessä? Tarkoittaako lämpötilojen nousu kasvavaa määrää myrskyjä ja rajuilmoja?
Mäkelän mukaan ei voida automaattisesti sanoa, että Suomessa koettaisiin tästä eteenpäin joka vuosi enemmän ja entistä rajumpia sääilmiöitä. On kuitenkin melko todennäköistä, että voimakkaampien myrskyjen esiintymistiheys kasvaa, sillä olosuhteet ovat sellaisille entistä otollisempia.
– Sen voi päätellä maalaisjärjelläkin. Eli mitä lämpimämpiä ilmakehä ja meri ovat, niin sitä enemmän energiaa on sääilmiöiden käytössä. Mutta myrskyt ja rajuilmat eivät synny pelkästään lämpötilasta, vaan siinä pitää ilmakehässä muidenkin asioiden loksahtaa kohdalleen, Mäkelä avaa.
Kesä 2025 alkoi ailahtelevasti, mutta toi sitten mukanaan pitkän hellejakson – ja sen myötä ukkosia. Juuri tällaiset kesät yleistyvät.
– Jos ajattelee Suomen rajuimpia ukkosia, niin ne esiintyvät käytännössä todella helteisten jaksojen jälkeen. Ilmastonmuutoksen takia näitä jaksoja esiintyy yhä enemmän. ●
Päivitys 16.9.2025: Artikkelin otsikkoa muutettu. Sarja kertoi ikimuistoisista Suomeen iskeneistä kesämyrskyistä ja päättyy tähän.
