Ruotsista palautettujen pääkallojen yllätyskäänne: Museo säilyttää tuntemattomat pääkallot toistaiseksi, kunnes tutkimukset on tehty

Voiko Ruotsista palautetut pääkallot haudata Suomessa ennen kuin niiden alkuperä on tieteellisesti selvitetty?

Karoliininen instituutti palautti elokuussa Suomeen 82 pääkalloa, joista noin 20:n alkuperä oli täysin tuntematon. Apu360 kertoi elokuun jutussaan, että valtio oli kiirehtimässä näiden kallojen hautaamista ennen niiden tutkimista, kun taas tutkijat halusivat saada lisää aikaa selvitystyöhön. Tässä jutussa kerrotaan, kuinka näille pääkalloille kävi.

8. syyskuuta 42* suomalaisen vainajan pääkalloa haudattiin siunaustilaisuudessa Pälkäneen vanhan rauniokirkon maille. Suurin osa kalloista oli päätynyt Ruotsiin anatomian tutkija Gustaf Retziuksen retkikunnan matkan jäljiltä vuonna 1873. Kalloja kerättiin 1800-luvulla sen toivossa, että kalloja mittaamalla saataisiin jaoteltua ihmiset eri luokkiin. Nykyään tiedetään, että niin kutsuttu kraniologia ei ollut varsinaista tiedettä.

Kerroimme elokuussa, että tarkkaa tietoa suomalaisten vainajien alkuperästä on vaikea vahvistaa oikeastaan mistään pääkallosta ilman tieteellisiä tutkimuksia. Kuitenkin suurin epävarmuus koski niitä vähän yli 20:a pääkalloa, jotka olivat tulleet Ruotsiin muuta kautta kun Retziuksen matkan jäljiltä. Näistä kalloista ei ole olemassa muuta tietoa kuin se, että ne ovat lähtöisin Suomesta. Näin ollen ei vielä ole tiedossa, mille paikkakunnalle ne kuuluisi haudata.

Kalloja tutkittiin vajaan kolmen viikon ajan elo–syyskuun vaihteessa Pälkäneen kirkolla.

Tutkijat ottivat näytteitä muinais-DNA:ta ja radiohiiliajoitusta varten sekä keräsivät näytteitä isotooppi- ja proteiinianalyyseihin.

Apu360:n elokuun jutussa avoimeksi kysymykseksi jäi, tuleeko valtio antamaan tutkijoille työrauhan ja tarpeeksi aikaa selvittää toistaiseksi tuntemattomien vainajien alkuperää. Tutkimustuloksia joudutaan odottamaan vielä vuosia muun muassa siksi, että tutkimusryhmällä ei vielä ole kasassa rahoitusta tutkimusten jatkamiseen.

Nyt tutkijat ovat saamassa kaipaamansa työrauhan selvittää pääkallojen taustoja ilman pelkoa siitä, että ne haudataan ennenaikaisesti ilman perusteellisia analyyseja.

Syyskuun toisella viikolla opetusministeriö teki sopimuksen Pirkanmaan maakuntamuseon kanssa siitä, että ne 40 pääkalloa, joita ei haudattu Pälkäneelle 8. syyskuuta, voidaan toistaiseksi säilyttää museon tiloissa Tampereella. Näiden joukossa on 13 pääkalloa, jotka oli kaivettu ylös Retziuksen matkalla. Ne ovat historiallisten lähdetietojen perusteella peräisin Pielavedeltä, Enosta ja Rautalammilta.

Muutoin kuin Retziuksen matkalta Ruotsiin päätyneistä kalloista kuuden vainajan kohdalla on Karoliinisen instituutin palautusdokumentissa merkitty yksittäinen paikkakunta. Pirkanmaan maakuntamuseo on nyt yhteydessä muihin alueellisiin maakuntamuseoihin, jotta pääkallot, jotka on merkitty olevan peräisin Halikosta, Helsingistä, Paltamosta, Porista, Turusta ja Ulvilasta, voitaisiin haudata näiden kuntien seurakuntien maille.

– Pääkallot säilytetään museossa asianmukaisissa tiloissa, Pirkanmaan maakuntamuseon ja Vapriikin viestintäasiantuntija Tähtitalvikki Poikajärvi sanoo.

Pääkallot eivät ole julkisesti näytillä, vaan ne odottavat tutkimusta, jonka avulla mahdollisesti saadaan lisätietoa vainajien alkuperästä ja paikkakunnasta, jonne vainajat voitaisiin haudata.

Seuraavaksi tutkijoiden pitää odottaa, myöntääkö joku heidän arkeologiselle tutkimustyölleen rahoitusta. Toistaiseksi rahaa analyysien tekemiseen ei ole.

*Karoliinisen instituutin arkistotietojen mukaan 41 pääkalloa olivat alkuperältään pälkäneläisiä. Elo-syyskuun ajan työskennellyt tutkijoiden ryhmä sai selvitettyä, että vielä yksi pääkallo oli Pälkäneeltä.