Viidakkoa, kolibreja ja maailman makeimpia ananaksia – Orivedeltä kotoisin oleva Freia Luminka asuu EU:n erikoisimmassa kolkassa

Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai artikkelin lopussa olevalla lomakkeella.

Maailmanmatkaaja ja psykologi Freia Luminka asuu Euroopan unionin alueella, mutta vähän omanlaisin maustein. Katukuvan ranskalaiset kauppaketjut, autot ja leipomot viittaavat Ranskaan, mutta kodin vierestä alkaa oikea viidakko. Kotipuutarhastaan Luminka voi hakea jättimäisiä, oikein kermaisia avokadoja ja ”maailman makeimpia” ananaksia.

Orivedeltä lähtöisin oleva Luminka, 45, asuu ranskalaisen kumppaninsa Axelin kanssa Karibialla sijaitsevalla Guadeloupella, joka on Ranskan merentakainen departementti. EU:n alueella asuminen auttaa arkisissa asioissa – ja päälle tulee Karibian parhaimpia puolia.

– Alkoi kehkeytyä haaveeksi, että voisimme asua paikassa, jossa voimme saada omasta maasta ruokaa ympäri vuoden, Luminka avaa.

Nyt se haave toteutuu jo osittain. Puutarhassa voi tosin kuumuuden takia puuhastella vain aikaisin aamusta tai loppuiltapäivästä, joten siinä välissä Luminka tekee etätöitä verkkopsykologina ja pakertaa kirjoitushommiensa parissa. Töidensä lomassa Luminka säpsähtää välillä terassillaan sille, mitä ympärillä on.

– Siitä levittäytyy viidakko, vuorijono näkyy horisontissa ja kolibreja lentelee, hän kertoo.

Luminka ja hänen kumppaninsa saapuivat Guadeloupelle helmikuussa 2020. He eivät alun perin suunnitelleet jäävänsä sinne näin pitkäksi aikaa. Viisivuotissuunnitelmat eivät kuulu heidän ajatteluunsa, sillä he ovat elämänfilosofialtaan nomadeja. Elämäntyyliin kuuluu ajatus, ettei ole sidottuna mihinkään.

– Se sisältää jonkinlaisen kokemuksen maailmankansalaisuudesta. Sellainen liikkuvuus ja vapaus, Luminka sanoo.

Ajatuksena oli kierrellä Karibialla, ja Guadeloupe sattui vain olemaan pariskunnan ensimmäinen kohde. Sinne he olivat sopineet kahden viikon työjaksosta eläkeläispariskunnan luona. He rakentaisivat pariskunnan puutarhaa ja saisivat palkaksi ruoan ja katon pään päälle.

He ystävystyivät nopeasti ja syvästi uuden Guadeloupen-perheensä kanssa – ja sitten alkoi koronapandemia. Luminka jäi kumppaninsa kanssa Guadeloupelle ja päätyi lopulta vuokraamaan eläkeläispariskunnan paritalon toisen puolen. Nyt he jo omistavat sen.

– Täällä on paljon sellaista, mistä on tullut kotoisaa. Lämpöä on ympäri vuoden. Tänne on voinut rakentaa sellaisen elämänrytmin, mikä tuntuu vähemmän kuormittavalta kuin monessa paikassa. Ja on ollut sydämellisiä ihmiskohtaamisia, Luminka listaa.

Petit-Bourgin kaupungin laitamilla asuva Luminka ei silti koe tarvetta romantisoida Guadeloupea. Alueen oma karibialaisen ja ranskalaisen kulttuurin yhdistelmä ei ole Luminkan mukaan aina helpoin mahdollinen. Välillä asiat eivät yksinkertaisesti toimi. Voi tulla lakkoja tai vesi- ja sähkökatkoja.

– On siinä ollut sopeutumista myös ranskalaiselle kumppanilleni. Mentaliteetissa ja rytmissä eniten. Ranskalaiset ovat kovia paperinpyörittäjiä, mutta täällä siihen tulee vielä karibialainen hitaus päälle, Luminka hymähtää.

Saarelle asettuminen on vaatinut myös täyden kielikylvyn ranskan kieleen sekä ajokortin ja auton hankkimisen. Ilman niitä ei pärjäisi.

Luminka julkaisi elokuussa ensimmäisen kirjansa Lupa olla enemmän – matkalla omaan voimaan (Bazar Kustannus). Kirja kiteyttää Luminkan kiertolaisvuosia ja päättyy Guadeloupelle lähtöön. Luminka on matkoillaan vieraillut jo yli 50 maassa. Varsinainen seikkailu alkoi vuonna 2002 muutosta Irlantiin.

– Aloin siellä tutustua maailmanmatkaajaihmisiin, hän kertoo.

Kirjassa Luminka käy läpi hänelle tärkeitä teemoja omaan voimaan astumisesta – esimerkiksi intuition seuraamisesta ja väistettyjen tunteiden ja ylisukupolvisen häpeän kohtaamisesta. Viitekehys on nomadipsykologin matkakertomuksissa.

– Olennaisin matka on sisäinen kasvumatka. Minulle se on tapahtunut kulkemalla 50 maan halki, mutta sitä voi tehdä pysymällä yhdessä osoitteessa.

Luminka ei matkustanut lapsena perheensä kanssa kertaakaan ulkomaille, mutta sisäinen nomadi on hänessä asunut aina. Niin hän kokee. Luminka loi lapsena siskojensa kanssa jopa mielikuvitusystävät, Hellen ja Mämmän, jotka olivat maailmanmatkaajia.

– Ja sitten siskojeni kanssa puhuttiin, että missä he ovat tällä hetkellä? Yksi tiesi kertoa, että he ovat Italiassa. Sitten kuvittelimme, millaista heillä on siellä Italiassa, Luminka kertoo.

Guadeloupella Helle ja Mämmä eivät sentään koskaan käyneet. ●