Sumua, suunnitelmia ja scouttaamista – ”Tätä on valmentajan elämä Veikkausliigassa”
Eero Laurila avaa, miten Tuomas Iisalon esimerkki on vaikuttanut hänen tapaansa valmistaa joukkue otteluun. Laurila on jalkapallovalmentaja sekä Aition yksi uusista jalkapallokirjoittajista ja -asiantuntijoista.
”- - mutta silloin pitää jo tietää, miten seuraava vastustaja voitetaan.”
Siinä on jotain, kun saa idean kolmelta sunnuntaina aamuyöllä.
Istumme bussissa. Takana on pitkä viikonloppu. Aikainen herätys perjantaina, aamuharjoitukset kotikentällä, pahviin pakattu lounas käteen ja matkaan. Pelaamme lauantaina illalla. Päivä on mennyt lähinnä hotellissa, odotellessa. Aika kuluu hitaasti. Ottelun jälkeen lähdemme kotimatkalle.
Tätä on valmentajan arki Veikkausliigassa. Matsivideo kannattaa katsoa kotimatkalla, jos seuraavana päivänä haluaa pitää lyhyeksi jääneiden unien jälkeen hieman vapaata. Perata läpi, mikä onnistui, ja mikä meni pieleen. Tehdä klippejä.
Kun peli on purettu, on aika siirtyä eteenpäin. Maanantaina harjoittelemme kevyesti. Rasittuneet pelaajat saattavat huilata vielä. Tiistaina mennään jo vähän kovempaa. Keskiviikkona tai torstaina on vapaa, mutta silloin pitää jo tietää, miten seuraava vastustaja voitetaan.
Tätä pohdimme silloin kolmelta aamuyöllä bussissa. Katsoimme, miten tuleva vastustaja pelasi viikonloppuna, rullasimme läpi parikin viime ysikymppistä. Tutkimme tilastoja. Saimme idean.
”Tutkimme iisalomaisesti, mihin vastapuolen päävalmentaja oikein ajattelunsa perustaa, mihin hänen ratkaisut tiukassa paikassa juontavat juurensa.”
Viime vuoden työtehtäväni pystyi tiivistämään simppelisti. Pidin huolen, että Gnistan prässää tulevanakin viikonloppuna vastustajaa. Suunnittelin ja vedin harjoitteita. Ehdotin päävalmentajalle ottelusuunnitelmaa, joka toimitettiin joka kerta valmennustiimille hyvissä ajoin kirjallisena ääniviestin kera. Kamppailun aikana tarkkailin, pitääkö jotain muuttaa, onnistuimmeko niin kutsussa plänissämme.
Emme tyytyneet vähään. Käänsimme jokaisen kiven. Ajatteluamme muutti, kun luimme, miten koripallovalmentaja Tuomas Iisalo tutkii vastustajat. NBA-valmentaja Iisalo ei tyydy perinteiseen scouttaamiseen, vaan halua päästä syvemmälle, vastustajan ihon alle. Tutkimme iisalomaisesti, mihin vastapuolen päävalmentaja oikein ajattelunsa perustaa, mihin hänen ratkaisut tiukassa paikassa juontavat juurensa. Mikä on hänen historiansa.
Pääsimme pintaa syvemmälle, taktiikkaa, muotoja ja periaatteita raskaammalle alustalle. Saatoimme vetää otteluun valmistavissa harjoituksissa yksittäisiä harjoitteita, esimerkiksi rondoja, joita vastustajan päävalmentaja käyttää. Näin pelaajamme prässikäyttäytyminen muovautui vastustajan pallolliseen pelaamiseen.
Iisalomaisella ajattelulla voi voittaa aikaa. Veikkausliigassa jaetaan usein potkuja, joten vastustajan uutta päävalmentajaa ei aina tunneta hyvin. Saatoimme löytää tiedon, että tämä tuore kaveri pohjustaa ajatteluaan Johan Cruyffin perinnölle. Loimme pelisuunnitelmamme tuhoamaan cruyffilaista totaalijalkapalloa – ja tämä toimi.
Sulavaa toimintatapaamme avitti, että olemme päävalmentaja Jussi Leppälahden kanssa valmentaneet jalkapalloa yhteensä lähes 40 vuotta.
Jalkapallo noudattaa aina tiettyä peruskaavaa. Mitä enemmän valmentaa, sitä enemmän yleensä ymmärtää. Huippuluokan koutsit pystyvät poimimaan lajin historiasta, kehityskulusta ja jossain häämöttävästä tulevaisuudesta oleellisen ja viemään kokonaisuuden käytäntöön. Valmentaja toimii suodattimena pelin ja pelaajien välillä.
Olen elämäni varrella valmentanut pelaajia kolmevuotiaista aikuisiin. Veikkausliiga eroaa esimerkiksi huippuluokan juniorijoukkueiden valmentamisesta tietyllä tapaa merkittävästi, vaikkakin jokapäiväisessä työssä on todella paljon samaakin.
Suurin ero on kentän ulkopuolella. Veikkausliigassa valmentajasopimukset tehdään lyhyinä ja puretaan helposti. Tuntuu, että tämä liigakupla on täysin irrallinen pala maailman onnellisinta maata. Ammattiyhdistyspampuilla riittää tällä saralla hommia.
”Saimme riistoja hyökkäyskolmanneksella koko Veikkausliigassa eniten, keräsimme sarjanousijana 37 pistettä.”
Ammattivalmentajuus on Suomessa edelleenkin raakaa puuhaa. Syvemmin marinoituneissa jalkapallokulttuureissa jopa juniorivalmentajia kutsutaan sukunimellä. Suomessa päästään jo pitkälle, jos pelaaja tervehtii ja katsoo silmiin. Arvostus on totta kai ansaittava. Turhan usein kuoppaa kaivaa juuri valmentaja.
Veikkausliigassa on aiempaa enemmän rahaa, mutta se valuu herkästi pelaajiin. Sir Alex Ferguson linjasi aikoinaan Manchester Unitedissa, että päävalmentaja on Old Traffordilla pukukopin korkeapalkkaisin henkilö. Vain tällä tapaa Ferguson piti homman näpeissään.
Aseman hauraus johtaa varovaisuuteen. Veikkausliigassa pelataan hieman yleistäen hyvin seisovaa ja varovaista jalkapalloa. Väitettä tukee vertailu muihin pääsarjoihin, suomalaisen pelaajamyynnin sakkaaminen, ihan puhtaasti menestys kansainvälisillä kentillä.
Ajattelimme viime kaudella hieman ravistella. Hyväksyimme ajattelussamme, että ottelu voi hyvinkin päättyä luvuin 6-4. Pelaajamme joutuivat jatkuviin 1v1-tilanteisiin, kun prässäsimme muoto vastaan muoto ja etenimme heti mahdollisuuden tullen. Tämä näkyi kasvaneina pelitekoina. Saimme riistoja hyökkäyskolmanneksella koko Veikkausliigassa eniten, keräsimme sarjanousijana 37 pistettä. Yleisölle tarjottiin viihdettä.
”Mennyttä ei ehdi murehtia, vaan aina on yritettävä löytää jokin keino, jolla ottelu voitetaan. Kannattaa keskittyä peliin ja unohtaa ympäröivä paine.”
Ammattivalmentajan suurin haaste on kehittyä ja kehittää jatkuvassa aikapaineessa. Aika on koko ajan vähissä. Viikko on jatkuvaa menneen pohtimista ja tulevaan valmistautumista.
Veikkausliiga ei tee tällä saralla poikkeusta, vaikkakin pitkä talvi ja viiden kuukauden tauko on todellista taistelua tylsistymistä vastaan. Huhtikuusta lokakuuhun mennään eikä meinataan.
Tämä aika menee aikamoisessa sumussa. En juuri muista yksittäisiä pelejä tai tapahtumia. Kaikki keskittyminen menee hetkessä elämiseen. Hassu juttu on, että edes yleisön pauhu ei jää juuri mieleen. Matsin aikana keskittyy vain peliin, iPadiin ja seuraaviin liikkeisiin. Mennyttä ei ehdi murehtia, vaan aina on yritettävä löytää jokin keino, jolla ottelu voitetaan. Kannattaa keskittyä peliin ja unohtaa ympäröivä paine. Mielessä on hyvä myös pitää, että jalkapallossa voi tapahtua ihan mitä vain ja kaikkea kentällä liikkuvaa ei voi hallita.
Kaikki valmistautuminen perustuu totta kai kovaan työhön. Kauden avausottelussa kohtasimme Interin. Katsoin talvella jokaisen Interin harjoitusottelun ja piirsin käsin heidän pelaajien liikkeet. Otteluruuhkassa joutuu usein turvautumaan lyhyempään valmistautumiseen ja esimerkiksi Wyscoutin dataan, mutta kauden ensimmäiseen peliin halusin luoda parhaan mahdollisen, luomumaisen, prässisuunnitelman, johon pystyimme liittämään esimerkiksi valmistavat harjoitteet.
Yksi yksinkertainen keino on esimerkiksi luoda harjoituksissa riittävästi tilanteita, joissa on mahdollista joko riistää pallo tai katkaista syöttö ja tehdä heti perään maali. Voitimme 2-1. Teimme voitto-osuman hyökkäysalueen riistosta. Tappioasemassa Inter vaihtoi muotoon, jota ei löytynyt muistiinpanoistani. Tiesin, että olemme vahvoilla.
”Tätä aikaa osaa arvostaa, vaikka se kesti tällä kertaa vain yhden kauden.”
Aloitimme kesällä vahvan nousun. Stadionimme paloi ja lähes kaikki meni uusiksi. Harjoittelimme yhtäkkiä Pallokentällä kaupungin kentillä, joilla valmensimme viitisentoista vuotta sitten junioreita iltamyöhään Leppälahden kanssa.
Tämä tausta auttoi haastavassa tilanteessa. Jalkapallovalmentaja tarvitsee tötsät, liivit ja kasan palloja. Viitisentoista vuotta sitten Bolliksen vahtimestarit piti vielä lahjoa jouluisella Koskenkorva-pullolla. Veikkausliigajoukkue sai pukukopin ilmankin.
Juuri päivittäinen jalkapalloelämä on se suola Veikkausliigassa. Aloitin valmentamisen vuosituhannen alussa yhdeksänvuotiaiden kanssa Johanneksen hiekkakentällä ilman merkittävää pelaajakokemusta tai vauhtia antavia suhteita. Pienin askelin aukesi ovi lopulta korkeimmalla portaalle. Tätä aikaa osaa arvostaa, vaikka se kesti tällä kertaa vain yhden kauden.
