Viisikymmentä vuotta sitten ravitsemustieteilijät Ancel Keys ja John Yudkin kiistelivät, mikä ruokavaliossa aiheuttaa sepelvaltimotautia. Ensin mainitusta vaarallisinta oli tyydyttynyt rasva ja toisesta sakkaroosi eli sokeri. Väittelyn voitti Keys. Siitä saakka sydänsairauksien ehkäisyn ydin on ollut kovien rasvojen välttäminen.
Viimeaikaiset seurantatutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että sokerilla on selvä yhteys sydänsairauksien syntyyn. Sen on todettu aiheuttavan epäedullisia muutoksia rasva-aineenvaihdunnassa, lisäävän maksan rasvoittumista, suurentavan veren glukoosi- ja insuliinipitoisuutta sekä olevan vyötärölihavuuden ja siihen liittyvän metabolisen oireyhtymän tärkeä syy. Kaikki tämä lisää riskiä sairastua sydäntauteihin.
Myös maailman terveysjärjestö WHO on ilmaissut huolensa sokerin kulutuksen kasvusta. Se valmistelee uusia suosituksia, joiden mukaan päivän kalorimäärästä alle viiden prosentin tulisi olla peräisin sokerista.
Aiempi suositus on enintään 10 prosenttia. Tämä tarkoittaa 40–60 grammaa.
Mitä sanovat suomalaiset asiantuntijat, vähähiilihydraattisen ruokavalion puolestapuhuja, lääkäri Antti Heikkilä ja ravitsemusasiantuntija Patrik Borg? Voiko sokeri todella sairastuttaa ja tappaa meidät?
– Kyllä, sokeri tappaa, sillä sokeri vaurioittaa valtimoiden sisäpintaa, ja tämä on verisuonisairauksien perussyy, aloittaa Antti Heikkilä.
– Jo Yudkinin tutkimukset osoittivat, että niillä, joilla sokerin kulutus on 120 grammaa tai yli päivässä, on kymmenen kertaa suurempi riski kuolla sydänkohtaukseen kuin niillä, jotka eivät syö sokeria. Sokeri aiheuttaa myös diabetesta, ja diabetes lisää syöpäriskiä. Syöpä elää sokerista. Nämä eivät ole uusia asioita, vaan sokerin haitat ovat olleet tiedossa siitä lähtien, kun näitä ravintotutkimuksia on tehty, Heikkilä sanoo.
Myös Patrik Borg myöntää, että sokerin haitat on tiedetty pitkään, mutta tieto, kuten yhteys sydäntauteihin, on täsmentynyt vuosien myötä.
– Minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa sokerista. Se on tyhjää energiaa, jolla ei ole suojaavia komponentteja. Liiallisena se lihottaa ja johtaa maksan rasvoittumiseen ja näiden kautta muihin isoihin haittoihin.
Heikkilän mielestä ihminen pärjää ilman sokeria.
– Maksa valmistaa kaiken sen sokerin, jonka tietyt solut tarvitsevat. Leipäkulttuurissa aivojen peruspolttoaine on kuitenkin sokeri, mutta aivot voivat käyttää polttoaineena myös ketoaineita. Niitä syntyy, kun elimistö pääsee polttamaan omia rasvavarastojaan. Ketoaineet ovat 25 prosenttia tehokkaampia energialähteitä kuin sokeri.
Borgista sokerinsyöntisuosituksen taso on valintaa terveyden ja realismin välillä. Terveyden kannalta suosituksen tulisi olla nolla prosenttia, mutta hänestä nollatasoon ei ole varsinaista tarvetta pyrkiä.
– Määrä tekee myrkyn. Nykyinen alle 10 prosenttia energiasta on suosituksena ok, mutta tosiasia on kuitenkin, että suomalaiset syövät yli 10 prosenttia energiasta sokereina. Sen vähentäminen nykysuosituksen alle on osoittautunut hankalaksi.
Erityisen haitallista terveydelle näyttäisi olevan sokerin sisältämä fruktoosi. Sen vaikutus elimistössä kohdistuu maksaan, jossa se kiihdyttää uusien rasvojen muodostusta. Tämän seurauksena verenkierrossa kiertävien rasvojen, triglyseridien, määrä lisääntyy ja hyvän eli HDL-kolesterolin määrä laskee. Fruktoosiin liittyy myös insuliiniresistenssi.
– Hedelmät ja marjat sisältävät luonnostaan pieniä määriä fruktoosia, mutta niitä ei tarvitse varoa, koska niissä on myös suojaravintoaineita, antioksidantteja ja kuituja. Tutkimuksissa hedelmät yhdistyvät terveyshyötyihin systemaattisesti.
Heikkilästä hedelmätkin kannattaisi jättää kauppaan, sillä hänen mukaansa ne on jalostettu sokeripommeiksi.
– Sokeri on sokeria missä muodossa tahansa. Elimistön kannalta ratkaisevinta on sokerin määrä, ei se, mistä se on peräisin.
Hedelmä- tai marjamehut molemmat miehet julistavat pannaan, koska niissä on paljon lisättyä sokeria. Täysmehuja voi Borgin mielestä juoda lasillisen päivässä huomioiden sen, että parissa desilitrassa täysmehua on noin 20 grammaa sokeria eli noin 6 sokeripalaa.
– Suositeltavia janojuomia ovat kuitenkin vain vesi, kivennäisvedet ja maito.
Tilastojen mukaan juomme vastoin suosituksia: mehujen lisäksi limsoja, joissa on runsaasti sokeria. Esimerkiksi puolessa litrassa sokeroitua virvoitusjuomaa on noin 50 g sokeria eli 15 sokeripalaa. Lisättyä sokeria on myös esimerkiksi maitotuotteissa.
– Yhdessä desilitrassa hedelmäjogurttia on 10 grammaa lisättyä puhdasta sokeria, eli saman verran kuin yhdessä desilitrassa Coca-Colaa, kertoo Heikkilä.
Borgin mielestä ongelma maitovalmisteiden kohdalla on se, että kuluttaja ei miellä niitä sokerisiksi. Näin ollen sokerimääriä ei tarkisteta tuoteselosteesta.
– Tosiasia on kuitenkin, että viiden prosentin sokerikiintiö tulisi helposti täyteen yhdestä isosta jogurtista.
Kevyttuotteissakin on monesti sokeria. Tämä johtuu Heikkilän mukaan siitä, että sokeri korvaa rasvan.
– Hyvin moniin tuotteisiin lisätään sokeria ilman erillistä mainintaa, pelkästään maun takia.
Entä mitä tuumaavat herrat siitä, että sokerista puhutaan aikamme vaarallisimpana huumeena?
– Sokeri vaikuttaa samoissa aivojen osissa kuin heroiini. Mutta kaikki eivät jää koukkuun heroiiniin, ja sama koskee sokeria, Heikkilä sanoo.
Borgista sokeri itsessään ei aiheuta riippuvuutta, vaan liikakäytön taustalla olevat syömisen ongelmat.
– Makeanhimo on usein kombinaatio syömisen puutteita, syömiseen ladattuja tunteita ja muuta elämänhallintaa. Siitä eroon pääseminen ei ole helppoa, muttei mahdottoman vaikeatakaan, kunhan ratkaisut ulotetaan syömiseen ja muuhun elämään eikä pohdita vain karkkiratkaisuja.
Sokerin haitat ovat samat ikään katsomatta. Pienestäkin muutoksesta pienempään suuntaan olisi hyötyä.
– En ymmärrä etenkään sitä, että tässä maassa lapset saavat mässätä vapaasti roskaruoalla, jonka perusaineet ovat transrasvat ja sokeri. Vastuu on vanhempien, Antti Heikkilä sanoo.
– Meillä voitaisiin tehdä sama, mitä USA:ssa ollaan tekemässä, eli tuotteeseen merkitään lisätyn sokerin määrä. Lisätty sokeri on se pahis, joka on aiheuttanut ongelmat. Lihavuusepidemia alkoi kevyttuotteiden tullessa markkinoille 1980-luvulla, jolloin rasva korvattiin sokerilla. Hyvin harva syö puhdasta sokeria sellaisenaan niin paljon kuin sitä on kevyttuotteissa.
Myös Borgista vastuu lasten syömisestä on pääosin vanhemmilla. Hänestä on turha syyttää kouluruokailua tai elintarviketeollisuutta, sillä elintarviketeollisuus tekee juuri sitä, mitä me ostamme. Mutta…
– Minua ei haittaisi, jos lapsille suunnatuissa tuotteissa olisi lakisääteisiä sokerivaroituksia ja -rajoituksia. Niistä voisi olla hyötyä. Toivoisin myös tolkkua markkinointiin. Hyvä esimerkki tästä on videovuokraamon mainos, jossa luvataan leffat kaupan päälle, kun ostaa kilon irtokarkkeja.
*****
Suositusten ylärajoilla
Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan suomalaiset työikäiset miehet saavat sakkaroosia 9,2 prosenttia ja työikäiset naiset 10,0 prosenttia kokonaisenergiamäärästä.
Eniten sakkaroosia saadaan juomista, sokerista ja makeisista, hedelmistä ja marjoista, viljavalmisteista sekä maitotuotteista.
Elintarviketuotteiden sokeripitoisuuden ei pitäisi olla kuluttajalle yllätys, sillä elintarvikeyritykset ilmoittavat pakkausmerkintöjä koskevan lainsäädännön mukaisesti tuotteen ravintosisällön. Ravintosisällössä ilmoitetaan hiilihydraattien määrä ja kokonaissokerimäärä.
Kevyttuotteen pakkauksessa on tuotava esiin, minkä ominaisuuksien suhteen tuote on kevyt, eli sisältääkö se vähemmän rasvaa vai vähemmän sokeria.
– Maitotuotteiden kohdalla on tärkeää huomioida, että maidon luontainen sokeri merkitään ravintosisältötiedoissa hiilihydraattien määrään sekä sokereihin. Esimerkiksi vähemmän sokeria sisältävässä jogurtissa hiilihydraattien määrä (10g/100g) koostuu sakkaroosista (5g/100g) ja maidon ja marjojen luontaisista sokereista (5g/100g). Pakkausmerkinnöissä voidaan kuitenkin ilmoittaa vain kokonaissokerimäärä, kertoo ravitsemusasiantuntija Teija Keso Valiosta.
Valion tuotekehittelyyn vaikuttavat kuluttajien mieltymykset, ruokatrendit ja myös ravitsemussuositukset.
– Monet kuluttajat toivovat, että tuotteissa ei käytettäisi keinotekoisia makeutusaineita, vaan mieluummin maltillinen määrä sokeria. Ne, jotka haluavat tuotteen, jossa ei ole lisättyä sokeria, valitsevat kokonaan maustamattoman vaihtoehdon, jonka he maustavat itse mieleisekseen tai syövät sellaisenaan.
Lopuksi Keso muistuttaa, että ravitsemussuositukset antaa valtion ravitsemusneuvottelukunta, ja viranomaiset ottavat kantaa koko elintarvikealaa koskeviin ohjeistuksiin, eivät yksittäiset elintarvikeyritykset.
Teksti: Maarit Vuoristo
Kuva: Timo Pyykkö
