Laihuuden ihannoinnin ja tradwife-ilmiön yhteys – Algoritmit houkuttelevat kevyellä materiaalilla ja altistavat katsojan vähitellen radikaalimmille näkemyksille

The Atlanticin alkuperäisen, englanninkielisen jutun voit lukea tästä linkistä.

Morsiamella oli vain yksi tehtävä jäljellä ennen alttarille astelemista. Hän naputteli viestin: “Olen hääpuvussani kylpyhuoneessa. Pyysin kaikilta muutaman minuutin rauhaa, jotta voin lähettää sinulle tämän.”

Oliko viesti tarkoitettu etäiseksi jääneelle ystävälle? Ehkä vanhalle rakastetulle, sille joka lipesi käsistä?

“Matkani alussa painoin 61 kiloa. Tavoitteeni oli pudottaa vain pari kiloa, mutta painoni romahti lopulta 50 kiloon. Itken tätä kirjoittaessani, koska en ole koskaan tuntenut oloani näin terveeksi ja itsevarmaksi. KIITOS!!!”

Viestin liitteenä oli kaksi kuvaa: ennen- ja jälkeen-otokset. Ensimmäisessä hoikka, arviolta koon 2 tai 4 nainen poseeraa kameralle. Toisessa luut puskevat ihon alta ja legginsit roikkuvat. Kaiken tämän morsian omisti Liv Schmidtille, 23-vuotiaalle vaikuttajalle, joka tunnetaan ankarasta, jopa tylystä tavastaan pysyä laihana. “Tunnen sinut kuin parhaan ystäväni ja siskoni”, morsian kirjoitti.

Schmidt jakoi viestin Instagramissa.

Schmidt on SkinnyTokin kuningatar. Se on netin nurkka, jossa laihat, enimmäkseen valkoiset naiset yrittävät “tehdä Amerikasta jälleen hoikan”. Hänen “Mitä syön päivässä pysyäkseni laihana” -videonsa nousivat viraaleiksi noin vuosi sitten.

Videoilla hän hörppii minttuteetä ennen ruokaa. Näin hän testaa, onko hänellä oikeasti nälkä vai onko hän vain tylsistynyt. Toisinaan hän tilaa valtavan jäätelöannoksen, syö siitä kolme lusikallista ja heittää loput pois.

Hänen viestinsä on selvä: laihuus säilyy, kun syö vähän. Moni pitää puhetta virkistävän rehellisenä, toiset syyttävät häntä syömishäiriöiden lietsomisesta.

Vaikuttajat ovat tuominneet Schmidtin, ja lehdet ovat julkaisseet murskaavia arvosteluja. Viime kuussa Meta esti häntä myymästä Instagramissa tilauksia – 20 dollaria kuussa pääsystä yksityiseen sisältöön ja Skinni Société -ryhmäkeskusteluun.

Tämän kuun alussa TikTok kielsi SkinnyTok-hashtagin maailmanlaajuisesti, koska se “liittyy epäterveisiin painonpudotussisältöihin”. Vastareaktiona oikeisto on ottanut Schmidtin omakseen. Hänet on “canceloitu”, mutta hän saattaa silti olla nyt vaikutusvaltaisempi kuin koskaan.

En aikonut liittyä SkinnyTokin nuorten naisten legioonaan. Niin kuitenkin kävi, eikä siinä kauan kestänyt.

Tykkäsin Instagramissa yhdestä reelistä, jossa esiteltiin ”helppo, runsasproteiininen ja vähäkalorinen aamupala”. Pian ruudulle alkoi ilmestyä sellaista, mitä en ollut pyytänyt. Muutamassa tunnissa Tutki-sivuni täyttyi videoista, joilla kauniit ja hoikat naiset toistivat samaa viestiä: lopeta syöminen.

Syötteessäni – ja kohta jo alitajunnassani – vilisivät lauseet kuten ”Et ole koira, älä palkitse itseäsi ruoalla” sekä Kate Mossin klassikko: ”Mikään ei maistu yhtä hyvältä kuin laihuus tuntuu.”

Eräänä lauantaina jätin lounassalaattini kesken ja kysyin ystävältäni:

– Tiedätkö Liv Schmidtin?

– Kolmen suupalan säännön? Tiedän. Hän on tavallaan nero.

Ymmärsin, etten ollut pudonnut tähän kaninkoloon yksin.

– Tiedän, etteivät näiden naisten neuvot ole terveellisiä, toinen ystävä sanoi. – Mutta kaiken, mitä haluan, saa laihana, ja nämä naiset johdattavat minut sinne.

– Pidän SkinnyTokista. Se auttaa olemaan syömättä sitä ylimääräistä, jota en tarvitse. Etkö tykkää? Älä seuraa.

– Tämä on sisäistettyä misogynististä aivopesua!

– Rakastan sitä laihaa narttua.

Mistä Liv Schmidt oli ilmestynyt, ja mitä oli tapahtunut kehopositiivisuusliikkeelle, jota vielä viime vuosikymmenellä hehkutettiin äänekkäästi?

Verkossa voi syntyä yhteisö mistä tahansa aiheesta. 2000-luvulla, jolloin olin lapsi, syömishäiriöiset teinit kokoontuivat ”thinspiration”-sivustoille ja vaihtoivat vinkkejä.

Lööppilehdet myivät irtonumeroita kehokommenteilla: yhtenä päivänä Britney Spears oli liian lihava, seuraavana Lindsay Lohan liian laiha. Me puolestamme kannoimme eväslaatikoissamme sadan kalorin Chips Ahoy! -keksipakkauksia.

Kun kasvoin teini-ikään, kehopositiivisuusliike astui esiin ja lupasi muuttaa kulttuurin. Plus-kokoiset mallit ilmestyivät mainoskampanjoihin. Aktivistien mukaan vika ei ollut naisten vartaloissa vaan siinä, että naiset kokivat kehonsa vääriksi.

Kun liike yritti pakottaa yhteiskunnan omaksumaan uudet kehonormit, yhteiskunta vastasi rajusti ja paljasti piilossa kyteneen vihan.

”Kehopositiivisuus ei puhutellut monia, koska se tuntui valheelta”, sanoo 25-vuotias TikTok-vaikuttaja Maalvika Bhat, joka tekee Northwesternin yliopistossa väitöskirjaa tietojenkäsittelytieteestä ja viestinnästä.

Monien mielestä liike kielsi ylipainon terveysriskit ja yliarvioi amerikkalaisten halun sivuuttaa syvään juurtunut lihavuusviha.

Ozempic-laihdutuslääke on kiihdyttänyt vastareaktiota. Monet kehopositiivisuuden plus-kokoluokan keulakuvat hiljenivät ja pienenivät, kun seuraajat huomasivat heidän käyttävän lääkettä. Ilmeisesti itseään ei tarvinnutkaan rakastaa sellaisena kuin on – eikä edes nähdä nälkää muutoksen vuoksi. Tarvittiin vain resepti ja rahaa.

Entä ne sitkeät viimeiset viisi kiloa – ero koon 6 ja koon 2 välillä? Osa normaalipainoisista naisista hankkii GLP-1-lääkkeitä kiertotietä ilman lääketieteellistä syytä, mutta useimmat eivät lähde siihen.

Miten pysyä mukana, kun laihuus on taas muodissa? Monille vastaus löytyy SkinnyTokista.

Äärimmäinen laihuus ei vaadi reseptiä. Tarvitaan vain ongelmallinen suhde ruokaan, jota tuntematon, hoikka nainen ruokkii toistamalla ivallisia iskulauseita. Lopulta kehopositiivisuuden pysyvä perintö saattaakin olla se, että se vahvisti viestin, jota se yritti kumota: laihempia kohdellaan paremmin.

Monien mielestä SkinnyTok sentään puhuu totta. Eräs vaikuttaja kiteytti asian näin: ”Älä kuorruta totuutta sokerilla – syöt sen kuitenkin.”

Kuuntelin SkinnyTok-videoita tarkemmin. Niissä ei puhuta vain itsekurista ja syömisen kieltämisestä, vaan myös tyylikkyydestä. Ne opastavat, miten ollaan lady – juuri sellainen oikea nainen, jonka perään miehet kuolaavat. Kaiken ytimessä on kuitenkin pienuus.

Yhdellä Schmidtin videoista mustaa autoa ajava mies pysähtyy kesken kuvausten. Kuvateksti kuuluu: ”Tällaista kohtelua Skinni tuo tullessaan. Kesken kuvauksen Rolls-Royce kurvasi viereen ja mies aneli numeroani kuin olisin ruokalistalla. Näki solisluun, auto nytkähti. Näki poskipäät, itsehillintä petti.

SkinnyTokin vaikuttajat eivät puhu politiikasta. He eivät saarnaa Donald Trumpista, abortista tai maahanmuutosta. Silti kaikki, mistä he puhuvat – tytöt, heidän käyttäytymisensä ja se, kuinka pieniä heidän kuuluu olla – on väistämättä poliittista.

Muutama päivä sen jälkeen, kun Instagram-syötteeni oli jäänyt SkinnyTokin valtaan, aloin nähdä tradwife-videoita. Kauniit naiset leipoivat leipää pellavamekoissa ja puhuivat jumalallisesta feminiinisyydestä.

He neuvoivat valitsemaan ”pehmeämmän elämän” ja ”luonnollisen roolin”. Yhtäkkiä mietin, pitäisikö minun, Manhattanilla asuvan parikymppisen sinkun, vaihtaa kaikki maatilaan Montanassa ja kymmeneen lapseen.

Kun katsoin tällaisia videoita lisää, algoritmi ohjasi minut rokotevastaisten äitien luo, Turning Point USA:n suosikki Alex Clarkin Cultural Apothecary -hyvinvointipodcastiin ja lopulta salaliittopitoiseen alt-right-universumiin.

Näin internet toimii. Tutkija Eviane Leidig, teoksen The Women of the Far Right: Social Media Influencers and Online Radicalization kirjoittaja, näkee SkinnyTokissa ja tradwife-ilmiössä yhteisen piirteen: ”erittäin vahvan naisellisuuden visuaalisen esittämisen”.

Tarkoituksella tai ei, sisältö on samaa sarjaa. Algoritmit houkuttelevat katsojan kevyellä, samaistuttavalla materiaalilla ja altistavat hänet vähitellen radikaalimmille näkemyksille. Leidigin mukaan alt-right osaa tuottaa houkuttelevaa ja näennäisen epäpoliittista materiaalia, joka sitouttaa yleisön.

”Tämä on tietoinen strategia. Konservatiivinen kenttä käyttää kulttuurisia teemoja porttina, joka radikalisoi yleisöä yhä äärimmäisempiin näkemyksiin.”

Muutama kuukausi sitten oikeistolainen Evie Magazine, joka liputtaa perinteisen naisellisuuden puolesta, julkaisi henkilökuvan Liv Schmidtistä otsikolla: ”Banned for Being Honest? Meet Liv Schmidt, the Girl Who Made ‘Skinny’ Go Viral.”

Lehden marraskuun numeron kannessa poseerasi eräs tunnetuimmista tradwife-vaikuttajista, Ballerina Farm -nimellä esiintyvä Hannah Neeleman. Schmidtistä kertova artikkeli keskittyi siihen, että hänet on ”canceloitu” ja kielletty useilla alustoilla, koska hän edistää laihuutta.

”En ole velkaa internetille mitään siloiteltua versiota itsestäni”, Schmidt totesi lehdelle. ”Jos minua isompi tyttö julkaisee videon päivän syömisistään, ketään ei kiinnosta. Kun minä teen saman, siitä tuleekin kohu. Miksi? Koska olen vaalea, laiha, nuori enkä pyydä anteeksi.”

Evie-lehti esitteli viime vuonna toisenkin SkinnyTok-tähden, Amanda Doblerin. Se kutsui häntä ”TikTokin laihuuskuningattareksi” ja kuvaili häntä ”sekä brutaalin rehelliseksi että yllättävän lempeäksi”.

Mitä ankarammin vasemmisto on hyökännyt Liv Schmidtiä vastaan, sitä innokkaammin oikeisto on tehnyt hänestä sankarin. Itseään edistykselliseksi kuvaileva Maalvika Bhat sanoi minulle:

”Vasemmisto on syvästi, syvästi poissulkeva. Oikealla puolella saat tehdä kymmeniä virheitä ilman, että sinut hylätään. He sanovat: ’Jos vasemmisto ei hyväksy sinua, me hyväksymme.’ Ja niin he tekevät.”

Instagram-seuraajista ei voi päätellä poliittista ohjelmaa, mutta mainittakoon, että Schmidt seuraa muun muassa RFK Jr.:ää, Candace Owensia ja Brett Cooperia. Kun Meta poisti häneltä mahdollisuuden myydä Instagram-tilauksia – AirMailin mukaan hän ansaitsi niillä lähes 130 000 dollaria kuukaudessa – Schmidt tägäsi asiasta kertovaan päivitykseensä Joe Roganin.

”Hän yrittää selvästi saada jalkaa oven väliin vaihtoehtokanavissa”, totesi SkinnyTokia kriittisesti tarkasteleva vaikuttaja Ali Ambrose. Ambrose on kertonut kamppailleensa syömishäiriön kanssa vuosia ja sanoo Schmidtin sisällön palauttaneen hänet epäterveisiin tapoihin.

Schmidtin vetovoima ylittää silti puoluerajat. Kun kyselin asiasta ystäviltäni, konservatiivisimmat heistä kertoivat rakastavansa SkinnyTokia. Useat edistyksellisetkin myönsivät pitävänsä siitä salaa – heidän mielestään asiasta ei vain sovi puhua ääneen.

Schmidt on kirjoittanut, ettei Skinni Société ole ”nälkiinnytys- tai ääridieettiryhmä”. Hän ei vastannut useisiin haastattelupyyntöihin, mutta juttelin toisen SkinnyTok-vaikuttajan, Amanda Doblerin, kanssa.

Dobler saa yhä julkaista TikTokissa, vaikka hänet on kahdesti suljettu väliaikaisesti Creator Rewards -ohjelman ulkopuolelle ”yhteisösääntöjen rikkomisesta”. Dobler on lähes kymmenen vuotta Schmidtiä vanhempi, joten hänen seuraajakuntansa on hieman toisenlainen. Kysyin, pitääkö hän itseään poliittisena tai kokeeko hän sisältönsä poliittisesti latautuneeksi.

”Ehdottomasti ei”, hän vastasi. ”Herään neljältä aamulla ja teen töitä niska limassa, joten sanoisin olevani tradwife-ideaalin vastakohta.” Jos ihmiset liittävät hänen sisältönsä oikealle tai vasemmalle, hän jatkoi, ”voin hallita vain rajallisesti sitä tarinaa, jonka muut rakentavat”.

Dobler tunnetaan suorapuheisuudestaan. Hän on somessa jopa ankarampi kuin Schmidt. Juuri ennen puheluamme selasin hänen TikTok-profiiliaan. Silmiini osui viesti: ”Tapat itsesi sillä paskalla, jota syöt. Se on ällöttävää. Ja sinun pitäisi hävetä.”

Hetken mietin, aistisiko hän epävarmuuteni jo puhelimen välityksellä. Keskustelussa Dobler osoittautui kuitenkin helposti lähestyttäväksi ja ystävälliseksi. Pidin hänestä heti. Kerroin avoimesti, mitä omassa kehossani haluaisin muuttaa. ”Ei ole mitään väärää siinä, että haluaa näyttää vähän paremmalta”, hän vastasi.

Toisin kuin monet vasta SkinnyTokiin tulleet vaikuttajat, Dobler on työskennellyt rasvanpoltto- ja mindset-valmentajana jo kuusi vuotta. Hän puhuu ravintoaineiden riittävästä saannista, ei pelkästä pidättäytymisestä. Hän korostaa myös säännöllistä treeniä, kun osa muista vaikuttajista painottaa askelmäärää ja kalorinkulutusta välttääkseen ”liian suuret” lihakset. SkinnyTok on kirjava kenttä.

Kysyin, miten hän suhtautuu väitteeseen, että SkinnyTok kannustaa nuoria haitallisiin syömiskäyttäytymisiin. Dobler totesi, ettei valmenna lapsia ja että suurin osa hänen asiakkaistaan on 30–50-vuotiaita.

”Ymmärrän huolen. Vanhempana on raskasta nähdä netissä kaikenlaista”, hän sanoi. ”Mutta netissä on pornoakin – kaikenlaista outoa roskaa. Sensuuria pitäisi mielestäni suunnata aivan muihin asioihin.”

Kun tiedustelin, miksi hän on videoissaan niin tyly, Dobler selitti: ”Se on juuri sellaista puhetta, jota minä itse tarvitsen. En ole ilkeä, olen suora.” Hän lisäsi: ”Olen ollut itse kaikissa niissä tilanteissa, joista puhun. En siis saarnaa ylhäältä käsin.”

Hänen kommenttinsa toistivat Maalvika Bhatin minulle esittämää ajatusta: SkinnyTokin armoton sävy tuntuu monista naisista todelta, koska he ovat valmiiksi yhtä ankaria itselleen.

Pettäisin itseäni, jos väittäisin, ettei naisen kehon koko vaikuta hänen mahdollisuuksiinsa seurustelussa tai työelämässä. Valehtelisin myös, jos sanoisin, etten toivoisi olevani hieman hoikempi – tunne, joka syntyi jo lapsena, kun näin äitini arvostelevan vartaloaan peilin edessä.

Epäröin myöntää, että olen laihtunut vajaat kaksi kiloa sen jälkeen, kun näin ensimmäisen SkinnyTok-videoni. En ole kävellyt 40 000 askelta päivässä enkä lopettanut syömistä kolmen suupalan jälkeen.

Olen vain lopettanut syömisen, kun olen kylläinen – ja niin typerältä kuin se kuulostaa, opin sen SkinnyTokista.

Silti on aika sulkea sovellus. Unelmien vartalo ei ole terveyteni arvoinen.

Minulla on kaksi veljentytärtä, kolme- ja kuusivuotiaat. Ajatus siitä, että joku kehottaisi heitä joskus kutistamaan itsensä, kauhistuttaa minua.

Heille uimapuku on lupaus iltapäivästä vesileikeissä sadettimen alla. He ovat täydellisiä. He haaveilevat olevansa isompia, nopeampia, vahvempia – eivät pienempiä.

©2025 The Atlantic Monthly Group. Kaikki oikeudet pidätetään. Jakelu: Tribune Content Agency, LLC.

Artikkeli on käännetty tekoälyn avulla.