Apu

Sinuhe ja Kaisa Wallinheimo: Urheilun yhdistämät

Sinuhe ja Kaisa Wallinheimo: Urheilun yhdistämät

Kaisa ja Sinuhe Wallinheimo löysivät toisensa kuntosalilta. He perustivat perheen, asuivat pitkään ulkomailla, mutta nyt arki jakautuu kahteen kaupunkiin.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Kirsi Tuura
Mainos

Velipoika ja hänen kaverinsa hyppäsivät korkeutta, kiipeilivät puissa ja puolapuilla, roikkuivat renkaissa. Pieni Kaisa alkoi urheilla veljensä vanavedessä. Se oli helppoa, isä oli rakentanut kodin pihapiiriin Alavudelle monenlaisia liikuntapaikkoja. 

Ensimmäiset korkeushyppykisansa Kaisa hyppäsi 9-vuotiaana.

Kaisa Wallinheimon urheilu-ura jatkui yli kaksikymmentä vuotta, hän hyppäsi korkeutta ja kolmiloikkasi. Korkeushypyn ennätystuloksellaan 190 senttimetriä hän oli jaetulla kolmannella sijalla Suomen kaikkien aikojen tilastossa. Tulos syntyi Kalevan kisoissa vuonna 1995. Viimeiset kilpailut hän kisasi vuonna 1998 Kalevan kisoissa ja Ruotsi-ottelussa.

Elämänmittainen urheileminen alkoi niistä kotipihan urheiluleikeistä.

Samaan aikaan, kun Kaisa harrasti yleisurheilua, herkkä pikkupoika Jyväskylässä soitti viulua ja lauloi koulun kuorossa. Vasta kymmenvuotiaana poika alkoi pelata jääkiekkoa, mutta musiikki jäi osaksi elämää. Siitä todisteena on edelleen pystyssä oleva S.W. Heimon kädet -yhtye, jossa samainen poika on solistina. 

Vasenkätisenä Sinuhe Wallinheimosta tuli harvinainen vasurimaalivahti, ja ensimmäinen seura oli tietenkin JYP. Jääkiekko vei hänet nuorena miehenä maailmalle, pelaamaan ja opiskelemaan yliopistosarjoihin Yhdysvaltoihin, lopulta Ruotsiin, Saksaan ja Venäjälle.

Maailma opetti ja avarsi ajattelua, ja maailmalle Sinuhe Wallinheimo vei myöhemmin myös perheensä.

Tulevan vaimonsa Kaisan hän tapasi kuntosalilla Jyväskylässä. Hengenheimolaiset olivat löytäneet toisensa, vuosi oli 1997.

Sinuhe Wallinheimon työ kokoomuksen kansanedustajana pitää hänet osan viikosta pääkaupungissa, mutta tärkein löytyy Keski-Suomesta, Jyväskylästä. Koti ja perhe. 

– Kaisa kantaa niin suuren vastuu arjesta, etten valittele kotona väsymystä, kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo sanoo.

Eläintarhan kentällä Helsingissä riittää arki-iltana vilinää. Kun kaikenikäisiä lapsia ja nuoria kokoontuu yleisurheilutreeneihin, Kaisa ja Sinuhe Wallinheimo toteavat yhteen ääneen, että lapsena on tärkeää harrastaa monipuolisesti liikuntaa.

Terveystietoa ja liikuntaa Jyväskylän Cygnaeus-lukiossa opettava Kaisa Wallinheimo on nähnyt työssään parinkymmenen vuoden aikana, miten nuorten kunto on huonontunut.

– Selkä- ja nivelvaivat ovat lisääntyneet jatkuvan istumisen myötä, ja nuoret tottuvat huonoon kävelyyn ja siihen, että juokseminen sattuu. Syntyy negatiivinen kierre, kun ei pystytä liikkumaan kivutta. Teini-ikäisten tyttöjen ulkonäköpaineet, niistä johtuvat syömishäiriöt ja itsensä peilaaminen muihin ovat nykypäivän nuorten ongelmia. 

Sinuhe Wallinheimo sanoo suunnattomaksi ongelmaksi sen, että jo päiväkodeissa liikutaan liian vähän. Toisaalta lapset erikoistuvat yhteen lajiin liian nuo­rina.

– Lajikateus on yksi ongelma, toinen harrastamisen kalleus. Tosiasia on, että 25–50 prosenttia 11–13-vuotiaista tippuu ulos joukkueista monessa lajissa. Ne ovat hurjia drop out -lukuja. Jos urheileminen loppuu sen ikäisenä, siitä ei ole ehtinyt muodostua vielä elämäntapaa. Jos urheilee yli teini-iän, se on jo elämäntapa.

Wallinheimot tietävät omasta kokemuksestaan, että lasten kannustaminen urheilemaan on ennen kaikkea kiinni vanhemmista.

– Liikunnalliseen elämäntapaan opitaan kotona, jos opitaan. Tärkeää on myös rakentaa lisää liikuntapaikkoja kouluihin.  Suomalaiset liikkuvat tutkimusten mukaan koko läntisessä maailmassa vähiten, ja se maksaa yhteiskunnalle tällä hetkellä 1–2 miljardia euroa vuodessa. Hallitusohjelmaan onkin nyt kirjattu, että liikuntaa pitää lisätä kouluissa tunti per päivä, Sinuhe Wallinheimo sanoo ja viittaa Liikkuva koulu -hankkeeseen.

Hän siteeraa presidentti Urho Kekkosta.

 – Kekkonen totesi, että kaikki syyt, jotka estävät sinua säännöllisesti liikkumasta, ovat tekosyitä.

Kaisa Wallinheimo katsoo Eläintarhan kentällä juoksevia, hyppääviä ja loikkivia lapsia ja toteaa, että urheilukenttien pitäisi olla kaikille avoimia paikkoja.

– Ja urheilua pitää voida harrastaa myös ilman seurajäsenyyksiä, vailla suorituspaineita.

Wallinheimojen lapsista kaksi harrastaa urheilua: vuonna 2005 syntynyt Lukas jalkapalloa ja jääkiekkoa ja vuonna 2001 syntynyt Joanna telinevoimistelua ja yleisurheilua. Esikoinen, vuonna 1999 syntynyt Julius on taiteilijasielu, joka piirtää mieluummin kuin urheilee.

Voimakkaita elämyksiä, sellaisia flow-kokemuksia, joita Kaisa ja Sinuhe Wallinheimo saivat urheilu-urastaan, ei löydy kovin helposti arjesta. 

– Ei ollut mitenkään helppoa lopettaa kilpaurheilua ja siirtyä syrjään. Sinuhe pelasi kuitenkin vielä vuoteen 2009 asti, joten sain olla vielä hänen myötään mukana siinä maailmassa, Kaisa Wallinheimo sanoo.

Sinuhe Wallinheimo sanoo, että vaimon huippu-urheilun ymmärrys oli noinakin vuosina tarpeen.

– Hän teki minulle kunto-ohjelmia ja oli kaikin tavoin henkinen ja fyysinen tukeni. 

Tuki Kaisa Wallinheimo on nytkin, kun perhe on osan viikosta Jyväskylässä ilman isää. Sinuhe Wallinheimo on täysillä mukana perheensä elämässä ne päivät, jotka on kotona.

– Olen onneksi hyvässä fyysisessä kunnossa, ja se auttaa jaksamisessa. Olen päättänyt olla valittamatta kotona väsymystä, koska tiedän Kaisan olevan kovilla arjessa. Omasta kunnostani pidän huolta niin, että käyn viitenä päivänä viikossa kuntosalilla ja treenaan neljäkymmentä minuuttia kerrallaan.

Liikuntatieteen maisteri Kaisa Wallinheimo on parhaillaan opintovapaalla opettajan työstään ja paneutuu terveyskasvatuksen syventäviin opintoihin. Hänellä on tutkimustyön ohella Kunnonpysäkki-niminen yritys, jonka asiakkaiden ikähaitari on lavea, 20-vuotiaista yli seitsemänkymppisiin kuntoilijoihin. Kaisa Wallinheimo valmentaa myös nuoria yleisurheilijoita.

– Viime keväästä olen tutkinut painonhallintaa. Painonpudottaminen voi olla helppoa, mutta painonhallinta vaikeampaa. Se vaatii arkeen sopivia elämäntapamuutoksia, kokonaisvaltaista henkistä ja fyysistä asennoitumista. 

Ihmedieetteihin verrattuna painonhallinta on aivan eri asia. Siinä ihminen rakentaa omaa tarinaansa uudelleen ja oppii toisenlaisen elämäntavan kuin on tottunut.

Kaisa Wallinheimo sanoo, että kaikesta hankkimastaan tiedosta huolimatta hänellä on paljon opittavaa tieteenalastaan.

Syksyn kuuma urheilu-uutinen on Jääkiekkoliiton uuden puheenjohtajan vaali marraskuussa. Puheenjohtaja Kalervo Kummola on luopumassa vallastaan, ja seuraajaehdokkaiden nimiä spekuloidaan kiivaasti. Myös Sinuhe Wallinheimon nimi on vilahdellut julkisuudessa.

Mitä mies vastaa, hakemukset tehtävään on jätettävä syyskuun puoliväliin mennessä?

– Se olisi aikaa vievää hommaa. Ehkä kysyn sitä vaimolta tänä iltana, kun vietämme harvinaista kahdenkeskistä vapaailtaa ja esittelen hänelle Helsingin-yksiöni, Sinuhe Wallinheimo heittää.

Se, mitä kyseisenä iltana luvattiin, on vielä salaisuus syyskuun alkupäiviin saakka. 

Sinuhe Wallinheimo kertoo kuulostelleensa herkällä korvalla kentän tunnelmia.

– On tärkeää hahmottaa, mihin suuntaan suomalainen jääkiekko on menossa ja mitä tulevalta halutaan. Kale Kummolan aikana jääkiekko on ollut huippu-urheiluun painottamista, ja arjen kenttätyö on jäänyt vähemmälle huomiolle. Aluetoiminta, seurayhteistyö ja juniorityö olisi saatava vahvemmalle pohjalle.

Jääkiekkoliiton puheenjohtajuus olisi yksi vaikuttamisen väylä. Eduskunnassa vuodesta 2011 mukana ollut Sinuhe Wallinheimo sanoo suoraan, että vallan ytimessä on mielenkiintoista työskennellä.

Maailma ei muutu nopeasti, ja verkostot rakentuvat pienin askelin.

– Politiikassa on samanlaisia lainalaisuuksia, joita opin maalivahtina. Kurinalaisuutta ja määrätietoisuutta tarvitaan molemmissa. Julkisuuteen totuin jo jääkiekossa, jossa epäonnistuminenkin oli arkipäivää. En pelkää kritiikkiä ja totesin maalivahtina mokattuani, että tämä on vain jääkiekkoa.

Yhdysvalloissa hän näki, miten hyvin pelaaminen ja opiskelu sopivat yhteen. 

– Elin yhteensä yksitoista vuotta maailmalla ja opin paljon. Erilaiset kulttuurit avasivat maailmankuvaani ja muokkasivat arvojani toivottavasti hyvään suuntaan. 

Hän on seurannut huolestuneena mustavalkoiseksi kääntynyttä monikulttuurisuuskeskustelua.

– Alusta rasismille luodaan jo siinä, jos ihmiset eivät löydä paikkaansa yhteiskunnassa. Siksi työpaikkojen luominen on yksi ratkaiseva tekijä.

Kaisa Wallinheimo kuuntelee miestään ja jatkaa ajatusta:

– Aivan kuten urheilussa ja kuntoilumaailmassa niin yhteiskunnassakin ongelmat ratkeavat vain, jos pureudutaan syihin, eikä vain seurauksiin.  

Wallinheimoja yhdistää avara maailmankatsomus. Molemmat painottavat jatkuvan kehittymisen ja oppisen tärkeyttä.

– Täytyy muistaa, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen. ●

Teksti Liisa Talvitie, kuvat Kirsi Tuura

Julkaistu: 3.9.2015