Profiili ja asetukset
Tili
Hallinnoi tiliä
Kirjaudu ulos
Perhe

Serkku ymmärtää omituisuuksiasi ja voi olla täydellinen liittolainen, mutta meneillään on suuri serkkukato

Serkuilla on perheissä outo mutta tärkeä roolinsa.

2.3.2024 | Päivitetty 28.5.2024 | The Atlantic

Alkuperäisen The Atlanticin englanninkielisen jutun voit lukea tästä linkistä.

Kuten ehkä tiedätkin, amerikkalaiset saavat keskimäärin aiempaa vähemmän lapsia. Tämä on herättänyt huolta joissakin ihmisissä. Tulevaisuudessa vanhuksia voi olla enemmän kuin nuoria, jolloin meillä ei ole riittävästi työvoimaa maksamaan veroja ja täyttämään työpaikkoja. Lapsilla on jo nyt vähemmän sisaruksia, joiden seurassa kasvaa, ja vanhemmilla on vähemmän lapsia, jotka voisivat hoitaa heitä heidän ikääntyessään.

Niin, ja ihmisillä on myös vähemmän serkkuja. Mutta kuka siitä nyt välittää?

Monissa perheissä – ja olen pahoillani, että sanon näin – serkuille on varattu jokseenkin omituinen rooli. Joillakin on erittäin läheiset suhteet serkkuihinsa, kun taas toiset pitävät heitä ventovieraina. Jotkut serkut asuvat melkein naapurissa; toiset maapallon toisella puolella. Tämä kaikki voi päteä mihin tahansa sukulaisuussuhteeseen, mutta mitä serkuksiin tulee, suhteiden kirjo on erityisen laaja. Vaikka serkukset ovat keskenään verisukulaisia ja kuuluvat yleensä samaan sukupolveen, heillä saattaa olla täysin erilainen kasvatus, luokkatausta, arvot ja kiinnostuksen kohteet. Silti heitä yhdistää eräs harvinainen ja korvaamaton asia: he tietävät, millaista on kuulua tiettyyn sukuun.

Tulevaisuudessa tämä erikoinen asema on varattu yhä harvemmalle joukolle. Serkkujen keskimääräinen lukumäärä on laskussa Yhdysvalloissa ja suuressa osassa Eurooppaa, ja saman suuntauksen ennustetaan leviävän myös muualle maailmaan tulevien vuosikymmenten aikana. Perhekoko pienenee Yhdysvalloissa muutenkin, mutta serkkujen kohdalla pudotus on erityisen dramaattinen.

Väestötieteilijä Sha Jiang Kalifornian yliopiston Berkeleyn kampukselta havainnollistaa asiaa näin: Jos kaikki hankkisivat hypoteettisesti viiden lapsen sijasta vain neljä, se tarkoittaisi yhtä sisarusta vähemmän jokaista lasta kohden. Muutos johtaisi kuitenkin paljon suurempaan pudotukseen serkkujen lukumäärässä: sen sijaan, että lapsella olisi neljä tätiä tai setää, joilla kullakin olisi viisi lasta, eli yhteensä 20 serkkua, hänellä olisikin kolme tätiä tai setää, joilla jokaisella olisi neljä lasta, eli yhteensä 12 serkkua.

Tämä ei ehkä kuulosta kovin hälyttävältä ottaen huomioon, kuinka oudon määrittelemätön rooli serkuilla usein on. Mutta suhteet serkkuihin voivat olla ihania, koska ne kehittyvät sillä oudolla harmaalla alueella tuttuuden ja vierauden välissä eivätkä ne noudata mitään tiukkoja sääntöjä. Tämä epämääräisyys tarkoittaa toisaalta sitä, että suhteita serkkuihin on vaalittava tietoisesti, etenkin aikuisena. Serkusten välille muodostuvaa sidettä ei välttämättä ole helppo korvata.

Serkuilla on historian saatossa ollut keskeinen rooli suvussa. Jiang huomauttaa, että satojen vuosien ajan saman suvun jäsenillä oli tapana luottaa toistensa apuun esimerkiksi maatilan tai liiketoiminnan hoidossa tai tiedon välittämisessä. Mutta yleinen sukukäsitys on nyt murroksessa. Joidenkin tutkijoiden mielestä amerikkalaiset sukupuut ovat muuttumassa korkeiksi ja kapeiksi kuin pavunvarret. Ihmisillä on yhä useammin moneen eri sukupolveen kuuluvia sukulaisia elossa samanaikaisesti (pidemmän elinajanodotteen vuoksi), mutta vähemmän ”poikittaisia” suhteita saman sukupolven edustajiin, kuten serkkuihin ja sisaruksiin (alhaisemman hedelmällisyyden vuoksi). Vaikka poikittaisten sukulaisuussuhteiden keskimääräinen lukumäärä vaihtelee Yhdysvalloissa etnisyyden ja luokan mukaan, serkkukato on käynnistymässä tai jo käynnissä kaikissa väestöryhmissä.

”Pystysuuntaiset”, eli sukupolvien väliset suhteet voivat olla tiiviitä ja äärimmäisen merkityksellisiä, mutta niihin liittyy yleensä myös hoivavastuuta sekä selkeä hierarkia: esimerkiksi isovanhempi, joka hoitaa lapsensa taaperoa, tai aikuinen, joka huolehtii ikääntyvästä vanhemmastaan. Toisaalta sisarusten välinen dynamiikka kärsii herkästi erityisen läheisen suhteen vuoksi: lapsena sisarukset saattavat riidellä leluista ja aikuisena taas perinnöstä tai iäkkäiden vanhempien hoidosta.

Klassinen serkkusuhde on tähän verrattuna hämmästyttävän suoraviivainen. Serkusten väliset ikäerot ovat yleensä suurempia kuin sisarusten, vaikka he kuuluisivat samaan sukupolveen. Serkusten välillä on yleensä myös pidempi välimatka; vähävaraisemmissa suvuissa asutaan yleensä lähempänä muita sukulaisia kuin hyvätuloisissa suvuissa, mutta joka tapauksessa kodin jakaminen serkun kanssa ei ole mitenkään yleistä. Serkuille ei ole myöskään tapana antaa samanlaista aineellista apua, kuten taloudellista tukea, kuin omille perheenjäsenille, sanoo Emoryn yliopiston sosiologi Megan N. Reed.

Yhteiskunta ei myöskään aseta juuri mitään odotuksia sen suhteen, miltä serkusten välisen dynamiikan kuuluisi näyttää. Populaarikulttuuri on täynnä tyypillisiä sisarussuhteita: riitelyä, kepposia, toisen puolustamista koulussa. Tarjolla on vähemmän malleja sille, millaista serkkujen yhteydenpidon kuuluisi olla.

Koska selkeää vastausta ei ole, osa serkuista vain… ei juuri pidä yhteyttä toisiinsa. Yhdysvalloissa vain noin kuusi prosenttia aikuisista serkuksista asuu samalla väestönlaskenta-alueella (eli suunnilleen saman kaupunginosan sisällä); loput asuvat keskimäärin 381 kilometrin päässä toisistaan.

Pennsylvanian osavaltionyliopiston sosiologi Jonathan Daw kertoo, että serkulleen munuaisen luovuttaneiden aikuisten osuus on melko pieni. Elävistä munuaisen luovuttajista 25 prosenttia on sisaruksia, kun taas serkkujen osuus on alle neljä prosenttia. Tämä ei todennäköisesti johdu siitä, että serkut kieltäytyisivät luovuttamasta tarvittaessa munuaista toisilleen, vaan siitä, että useimmat ihmiset eivät edes pyytäisi serkulta niin isoa asiaa. Daw’n mukaan elinluovutusten kohdalla herää kysymys: ”Mitä me olemme velkaa toisillemme?” Serkkujen kohdalla vastaus saattaa olla: ”Emme juuri mitään.”

Mutta vaikka suhteeseen ei liity suuria velvollisuuksia, se ei välttämättä ole heikko. Tutkijoiden mukaan serkut voivat olla erittäin tärkeitä, kenties nimenomaan mahdollisen etäisyyden takia, ei siitä huolimatta.

Sisaruksiin verrattuna serkusten välillä on yleensä suurempia eroja sosioekonomisessa asemassa, ja he saattavat kasvaa hyvinkin erilaisissa kodeissa. Tämä voi tehdä heistä hyviä roolimalleja lapsena: serkut ovat luultavasti erilaisia kuin sinä ja sisaruksesi, mikä voi tarjota uusia oivalluksia. Aikuisiässä moni ystävystyy muiden samanmielisten ihmisten kanssa, ja tällöin sukulaiset voivat tarjota harvinaisia tilaisuuksia kyseenalaistaa omia mielipiteitä, sanoo Diego Alburez-Gutierrez, joka tutkii sukulaisuusdynamiikkaa Max Planckin väestötutkimuksen instituutissa Saksassa. Serkukset ovat pohjimmiltaan ikätovereita, joilla on kyky haastaa oletuksiamme – eikä suhteen päättymistä tarvitse pelätä, mikäli keskustelu äityisi riidaksi.

Serkuilla saattaa myös olla erityinen rooli laajemmassa tukiverkostossa (vaikka heiltä ei välttämättä kehtaa pyytää munuaista). Eräässä tutkimuksessa Reed kollegoineen havaitsi, että syksyllä 2020, kun ihmiset eristäytyivät koteihinsa pandemian vuoksi, noin 14 prosenttia tutkituista kertoi yhteydenpidon lisääntyneen ainakin yhden serkun kanssa. Hänen mukaansa suhde näytti ”aktivoituvan kriisin aikana”. Hän arvelee, että serkkuja pidetään sopivina lohdun tarjoajina erityisesti sen vuoksi, että he eivät yleensä ole riippuvaisia toistensa aineellisesta avusta. Tämä voi olla erityisen tärkeää, jos suvussa ilmenee jotain ongelmia; serkku saattaa olla yksi harvoista ihmisistä, joka ymmärtää muiden suvun jäsenten omituisuuksia, hyviä puolia ja rooleja klaanissa. Verdery myös huomauttaa, että vanhemman kuoleman yhteydessä moni kääntyy serkkujensa puoleen, jotka tajuavat, paremmin kuin kukaan muu, mistä on kyse.

Se juuri tekeekin suhteesta niin oudon: kaikilla muilla elämän osa-alueilla serkukset eivät välttämättä muistuta toisiaan lainkaan. Mutta perhesiteiden kaikkien kiemuroiden tunteminen vuosikymmenten altistumisen kautta – vaikka se olisi kuinka satunnaista – on jo itsessään yksi läheisyyden muoto. Suhteen panokset ovat pienet, mikä voi tehdä serkuksista täydellisiä liittolaisia, mutta vieraantumisen vaara merkitsee sitä, että suhteen eteen on tehtävä töitä. Serkukset voivat siis olla tietoisesti mukana toistensa elämässä tai hiipua siitä vähitellen pois.

Vieraantuminen voi tapahtua hyvin luonnollisesti. Moni saattaa lapsena juoksennella serkkujen kanssa suvun juhlissa – ja olla sitten näkemättä heitä kuukausiin. Jossain vaiheessa heille valkenee, että heidän suhteensa on jossain määrin sattumanvarainen; he muuttuvat vähemmän merkityksellisiksi toisilleen, yhä vaivaantuneemmiksi toistensa seurassa. On kuitenkin hyvä muistaa, että keski-iässä ja sen jälkeen koko suvun yhtenäisyys saattaa riippua serkkujen välisistä suhteista. Sisarusten ohella juuri serkukset järjestävät suvun yhteisiä tapaamisia ja kiitospäivän aterioita. Lapsuusvuosien hieman hassuista yövieraista tuleekin aikuisina sukusiteiden vaalijoita – aivan kuten sinustakin.

Serkkujen väheneminen tulevaisuudessa voi siis olla suurempi menetys kuin moni edes ymmärtää. Samalla suhteen merkitys voi korostua: kun serkuksia on vähemmän, jokainen heistä joutuu tukeutumaan toisiinsa enemmän. Suvut pienenevät, mutta se ei tarkoita, että niiden pitäisi hajota.

©2023 The Atlantic Monthly Group. Kaikki oikeudet pidätetään. Jakelu: Tribune Content Agency, LLC.

Käännös: Apropos lingua.

Kommentit
Ei kommentteja vielä
Katso myös nämä
Uusimmat
Tilaa uutiskirje tästä

Tulossa vain kiinnostavia, hauskoja ja tärkeitä viestejä.

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt