Kun Marja Heinosen kivut olivat pahimmillaan, hän pystyi kävelemään vain kymmeniä metrejä: ”Liikkuminen on minulle kaikki kaikessa”

Tammikuussa 2018 Marja Heinonen nautti häämatkansa viimeisistä päivistä Havaijilla. Hän kävi tuoreen puolisonsa Teron kanssa uimassa Waikikin rannalla Honolulussa ja meni sen jälkeen hotellin katolla sijaitsevalle aurinkoterassille tekemään askelkyykkyjä. Kesken treenin selkä alkoi kiukutella pahaenteisesti.

– Minulla oli ollut aiemmin välilevyn pullistumia, joten ajattelin, että kyse on niistä. Kipu kuitenkin paheni ja säteili voimakkaasti vasempaan jalkaan. Yhtäkkiä olin todella kipeä, oululainen Marja, 59, muistelee.

Vain muutama päivä aiemmin pariskunta oli elänyt todeksi muuttunutta unelmaa. Vihkipäivänä O’ahun saaren Makapuu Beach oli paistatellut 30 asteen lämmössä. Marja ja Tero seisoivat paljain jaloin Tyynen valtameren äärellä.

Lämmin hiekka tuntui ihanalta varpaiden välissä, ja turkoosinsininen merivesi kimalteli auringossa. Paikalla olivat vain pappi ja laulaja, joka säesti itseään ukulelella. Illalla tuore aviopari meni hienoon ravintolaan nauttimaan viiden ruokalajin menun viineineen.

Yli kahden viikon häämatkalla oli riittänyt dramatiikkaa jo ennen selkäkivun iskemistä. Kun Marja pesi wc:ssä käsiään, hän otti vihkisormuksensa pois. Hän oli tottunut tekemään niin, koska ei voinut käyttää sormuksia lainkaan fysioterapeutin työssään Oulun yliopistollisessa sairaalassa.

– Unohdin vihkisormukseni käsienpesualtaan reunalle. Sitä etsittiin kissain ja koirain kanssa, mutta ilmeisesti joku oli vienyt sen.

Seuraavana aamuna syöksyttiin jo maailmanlopun tunnelmiin. Marjan kännykkään ilmestyi noin aamukahdeksalta viranomaisviesti: Tämä on hälytys ballistisesta ohjuksesta. Hakeutukaa suojaan välittömästi. Viestissä korostettiin, ettei kyseessä ollut harjoitus. Varoituksia annettiin myös televisiossa, radiossa ja netissä.

– Sanoin Terolle, että en kuole ainakaan iso hätä housuissani ja kävelin vessaan. Tero kertoi myöhemmin, että hänen elämänsä pisimmät minuutit olivat ne, kun hän odotteli minua wc:stä. Hän kuitenkin odotti kiltisti. Muuten avioliitostamme olisi voinut tulla hyvin lyhyt!

Onneksi ohjushälytys osoittautui vääräksi. Sen aiheutti inhimillinen virhe, kun valvontajärjestelmän työntekijä painoi vahingossa väärää nappia.

Marja ajatteli tuolloin, että hän olisi kuollut ainakin onnellisena, jos isku olisi todella tapahtunut.

– Emmekä olisi olleet ensimmäiset ihmiset, jotka joutuvat katastrofin keskelle.

Todellista tuskaa tuotti kuitenkin kotimatka, joka kesti toista vuorokautta. Pari lensi ensi Havaijilta Los Angelesiin, sieltä Kööpenhaminaan ja lopulta Luulajan kautta Ouluun.

Marjan selkä oli niin kipeä, että parin oli ostettava paikat businessluokkaan. Tilavassa istuimessa Marja saattoi levätä makuuasennossa, mutta hän sinnitteli matkan ilman kipulääkkeitä. Tämä kertoo hyvin hänen elämänasenteestaan.

Kotikonnuilla Oulussa Marja meni lääkärin vastaanotolle. Siellä haluttiin ensin katsoa, menisivätkö selkävaivat itsestään ohi. Eivät menneet, joten Marja joutui olemaan usein sairaslomalla.

– Kun tuli huono jakso, pystyin kävelemään vain muutamia kymmeniä metrejä.

Kaupassa käydessään Marja nojasi ostoskärryyn. Kauppamatkalla oli välillä pysähdyttävä ja mentävä kyykkyyn. Nostaminen oli hankalaa, eikä hän saanut nukuttua kunnolla, koska sopivaa asentoa ei löytynyt.

Marja on ollut aina liikunnallinen ja huolehtinut kunnostaan. Kotitalo sijaitsee rauhallisella paikalla, josta on helppo lähteä luontoon. Kipuisena hän alkoi miettiä, mitä mieltä koko elämässä enää on.

– Liikkuminen on aina ollut minulle kaikki kaikessa. Rakastan kävelyä, sienestämistä ja luonnossa liikkumista, mutta en voinut tehdä mitään niistä.

Onneksi oli yksi puuha, johon Marja kykeni yhä tarttumaan. Hän on harrastanut keramiikan tekemistä jo kymmeniä vuosia.

– Ajattelin Vaahteramäen Eemeliä. Kun Eemeli laitetaan rangaistukseksi puuvajaan, hän alkaa vuolla puu-ukkoja selvitäkseen. Hän unohtaa kaiken ympärillään olevan. Ajattelin samalla tavoin, että unohdan kivun hetkeksi, kun keskityn johonkin kovasti.

Marjalla on keramiikka-ateljee kotinsa piharakennuksessa. Hän muotoilee savesta mielellään etenkin pyöreitä muotoja.

Aikaa kului, ennen kuin Marja pääsi selän magneettikuvaukseen. Tutkimuksessa löytyi vaikea spinaalistenoosi eli selkäydinkanavan ahtauma, joka on hermojen pinnetila. Lisäksi selässä näkyi hänen ikäiselleen tyypillisiä kulumia ja välilevyn pullistumia.

– Spinaalistenoosin oireet muistuttavat välilevyn pullistumaa, kun luiset rakenteet painavat hermoja, hän kuvailee.

Vuonna 2019 Marjan selkä päätettiin leikata. Tuolloin tehtiin niin sanottu hermojuurikompressio. Kahden vuoden kuluttua tarvittiin toinen leikkaus, keskikanavan ja hermojuurikanavien avarrus. Toimenpiteet onnistuivat, mutta hermokivut eivät kadonneet kokonaan.

– Hermosärky tuntuu samantapaiselta kuin iskiaskipu. Kipu vetää raajaan, milloin oikeaan, milloin vasempaan. Kipu on tuikkivaa. Tuntuu kuin polvien alapuolella jaloissa vipeltäisi muurahaisia.

Leikkausten ja kipujen vuoksi Marja oli määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä yli kolmen ja puolen vuoden ajan. Tosin eläkerupeaman alkuvaiheessa hän teki välillä töitäkin.

Kivuista huolimatta Marja uskaltautui myös kuntosalille. Kokeilemalla löytyivät sopivat laitteet ja liikkeet, joita hän pystyy tekemään. Hänen ilokseen myös aviomies Tero innostui salitreenistä, ja nyt siitä on tullut pariskunnan yhteinen harrastus.

Kotona Marja on jumpannut syviä lihaksia, niin sanottua korsetin aluetta eli lantionpohjalihaksia palleaan saakka sekä vatsan, selän ja kylkien alueen lihaksia.

Fysioterapeutin työstä on ollut kuntoutumisessa hyötyä. Ammattitaito on auttanut tunnistamaan, mitä pystyy tekemään ja mitä ei. Myös kollegoilta saa hyviä neuvoja. Lisäksi Marja katsoo Youtubesta fysiatri Jussi Timgrenin selkeitä videoita kehon symmetrian palautuksesta.

– Liikkeet ovat turvallisia, eikä niistä ole haittaa. Teen niitä mielelläni.

Kun kivut olivat pahimmillaan, Marja kokeili kaikki mahdolliset ”huumelääkkeet”. Ne kuitenkin auttoivat vain hieman, ja Marjasta tuntui kuin hän olisi ollut humalassa koko ajan. Niinpä hän lopetti lääkkeiden käytön.

– Piti vain opetella löytämään sopivia asentoja, joissa voi esimerkiksi istua sohvalla siten, ettei satu.

Lokakuussa 2022 kivut olivat niin hyvin aisoissa, että Marja aloitti kolmen kuukauden työkokeilun entisessä työpaikassaan. Seuraavan vuoden alussa hän pystyi palaamaan takaisin kokopäivätyöhön.

Marjan työtä on kuitenkin kevennetty niin, ettei hänen tarvitse tehdä esimerkiksi raskaita nostoja. Nykyisin hän antaa opastusta ja ohjausta pääasiassa sydänpotilaille.

– Töihin paluussa auttoivat sinnikkyys, ahkera jumppaus ja periksiantamattomuus. Pidän työstäni potilaiden parissa.

Nykyisin kipuja on paljon vähemmän kuin ennen. Marja pystyy elämään niiden kanssa lähes normaalisti. Hän on erityisen kiitollinen siitä, että hän voi taas kävellä pitempiä matkoja.

– Kipuihin tottuu jossain määrin. Välillä on myös lyhyitä aikoja, jolloin selkä ei ole kipeä. Tämä vaatii sitä, että teen tietyt liikkeet edelleen päivittäin. Niin kivut pysyvät hallinnassa.

Voimaa Marjan elämään tuovat aviomies Tero ja keramiikan tekeminen. Hän uskoo, että ilman näitä tukipilareita hän olisi vuosien kuluessa masentunut.

– Mieheni on kallioni ja tukeni, joka valaa uskoa minuun. Yhdeksänkymppinen äitini sanoi täällä käydessään, että hän olisi kateellinen, ellei Tero olisi juuri minun mieheni, Marja nauraa.

Hän sanoo, että antaa aviomiehen kantaa suosiolla kauppakassit.

– Minulla on koko ajan kipuja, joten en ala leikkiä asian kanssa. Siinä ei olisi mitään järkeä. Nyt pystyn kävelemään, mutta kumartelut ja raskaammat työt saavat selän edelleen kipeäksi. Marjastaa en voi ollenkaan, koska siinä pitää kyykistellä paljon.

Keramiikkaharrastus on vienyt Marjan niin mukanaan, että hänellä on nykyään piharakennuksessa oma ateljee polttouuneineen. Energian purkaminen luovaan työhön tekee hyvää.

– Voin näyttää reippaalta, mutta sisimmässäni olen herkkä ja vähän ujokin. Keramiikka on minulle rakas harrastus, jonka kautta voin ilmentää herkkää puoltani.

Marja tekee hauskoja hahmoja, koruja sekä isoja vateja ja maljakoita. Hän haluaa levittää töillään iloa ja julkaisee kuvia niistä @marjahei-tilillään Instagramissa.

– Aina kun saan savea muotoiltavakseni, tulee iloinen mieli, joka välittyy myös töihini. Ideat tulevat luonnosta ja tapahtumista ympärilläni. Pidän erityisesti pyöreistä muodoista. Rakastan käsillä muotoilua.

Eniten Marjaa viehättää perinteinen japanilainen rakukeramiikka. Hän tekee myös hevosenjouhirakua, jossa esineet koristellaan oikeilla hevosenjouhilla.

– Raku on yllätyksellistä, eikä käsin tehdyssä rakussa voi koskaan saada kahta samanlaista tuotosta.

Huhtikuun lopussa Marja jäi vuorotteluvapaalle työstään, joten hänellä on nyt entistä enemmän aikaa tehdä keramiikkaa, olla läheisten kanssa ja harrastaa liikuntaa.

– Toivoa on aina. Ei saa antaa periksi, vaan pitää tehdä jokaisesta päivästä niin hyvä kuin voi, Marja sanoo.