Eläkkeelle jäävä maalaislääkäri Kiminkinen ylistää erektiolääkkeitä: ”Seksistä on oikeus nauttia joka iällä”

Tämän on tarkoitus olla haastattelu eläkkeelle jäämisestä. Se kuitenkin keskeytyy koko ajan, koska maalaislääkäri Tapani Kiminkisen puhelin soi. Puhelu tulee hoivakodista. Kiminkinen on sopinut paikan nykyisen lääkärin kanssa, että hänelle saa pakottavissa tilanteissa soittaa joulukuun ensimmäiseen päivään asti, jolloin hän jää virallisesti eläkkeelle. Sen jälkeenkin Kiminkinen, 68, on saanut luvan päivystää ainakin kevääseen saakka.

Yli 42 vuoden uran Saarijärvellä tehneestä, sittemmin myös valtakunnanjulkisuuteen ponnahtaneesta Kiminkisestä juuri näin on hyvä. Työt saavat yhä osittain jatkua.

– Mistä on tullut se ajatus, että eläkkeelle jääminen olisi autuutta? Ei se ole. Kun tapaa pari vuotta aikaisemmin eläkkeelle jääneitä, usein he ovat rupsahtaneet. Elämän merkityksellisyys on jäänyt pois ja on voitu luovuttaa, suorasukaisuudestaan tunnettu lääkäri sanoo.

Ihminen tarvitsee merkityksellisyyttä

Kiminkisen mielestä myös ikääntyvä ihminen tarvitsee elämäänsä sekä merkityksellisyyttä että toisaalta yhteisöä voidakseen hyvin. Eläkkeelle jääminen on iso muutos, joka vaarantaa molemmat.

– Haluan kysyä, onko eläkkeelle jääminen loppujen lopuksi niin iloinen asia, jos ajatellaan, että työ on merkinnyt meidän sukupolvellemme paljon ja jos työyhteisökin on ollut miellyttävä.

Oman eläkkeelle jäämisensä Kiminkinen on pyrkinyt järjestämään parhain päin, vaikka kaikilta elämänvaiheen hankalilta puolilta ei lääkärikään ole turvassa.

Tv-ohjelmista ja kirjoistaan Suomen kansan tietoisuuteen noussut Kiminkinen olisi voinut jäädä eläkkeelle jo neljä vuotta sitten. Silloin kuitenkin tuntui siltä, että jotain jäisi kesken. Opittuna oli kaikki, mitä vuosikymmenten monipuolinen ura voi antaa. Tuntui, että olisi väärä ratkaisu olla enää hyödyntämättä sitä muiden ihmisten hyväksi.

– Tuli paljon mukavaa, kun en jäänyt eläkkeelle vielä silloin, Kiminkinen viittaa esimerkiksi yhteistyöhön Apu-lehden kanssa.

Oma hyvinvointi on olennaista. Kiminkinenkin on huomannut, ettei ikä kuitenkaan ihan pelkkä numero ole.

Viime keväänä hän jätti ”pitkin hampain” pois ajan- varausvastaanoton sen takia, että kertyneitä lomia piti saada pidettyä pois jollain tavalla. Sen jälkeen hän on hoitanut hoivakoteja ja ehkäisy- ja äitiysneuvolaa, soitellut potilailleen ja päivystänyt viikonvaihteissa.

– Tämä oli hyvä ratkaisu, sillä ei sitä enää jaksa niin kuin nuorempana. Vaikka kyllähän minä lähes joka päivä kuitenkin menen työpaikalle.

Kunnan terveyskeskuksessa kuulee kansan arjen ja elämänkohtalot

Pienen paikkakunnan terveyskeskuslääkärinä Kiminkinen on päässyt nauttimaan työnsä hedelmistä ehkä vielä enemmän kuin moni muu.

Hän on ollut lääkärinä osa terveyskeskuksen, mutta myös koko kunnan arkea. Kun on hoitanut saarijärveläisiä vauvasta vanhuuteen ja ollut paikalla syntymästä kuolemaan, moni soittaa hänelle suoraan.

Jos he eivät saa kiinni lääkäriä itseään, he soittavat hänen puolisolleen Ulla Kiminkiselle.

Molempien mielestä niin saa olla. On tärkeää olla osa omaa perhettä isompaa kokonaisuutta.

– Kun autan ihmisiä ja olen läsnä, minua autetaan toisaalla, Kiminkinen kertoo ja kuvailee ammattilaisten läheistä ja joustavaa keskinäistä yhteistyötä.

Hän kuulee muiden ihmisten elämäntarinoita ja kohtaloita koko ajan. Osa käsittelee sitäkin, minkälaista on ollut jäädä eläkkeelle, kun yhtäkkiä aikatauluja ja suuntaa ei enää ole, eikä kukaan soita. Kiminkinen pohtii, voisiko Suomessa miettiä laajemminkin sitä, miten työyhteisöt voisivat pitää yhteyttä myös eläkkeelle jääneisiin.

Erityisen paljon yksinäisyys voi koetella heitä, joilla ei toiveistaan huolimatta ole puolisoa.

– Itse en olisi tässä ilman Ullaa. En voisi kuvitella elämääni ilman häntä.

Ulla iski Tapaniin kuin salama

Psykoosi. Niin Kiminkinen kuvailee rakastumistaan. Häneen se iski kuin salamana lukiolaispoikana, kun hän huomasi samanikäisen brunetin menevän taululle tehtäviä rustaamaan.

Kiminkinen pitää onnenkantamoisena sitä, että hänen hullaantumisensa sattui kohdistumaan naiseen, joka on ollut paitsi kaunis ja ihana, myös tasapainoinen ja viisas.

– Minulla on ollut omat ongelmani ainoan lapsen oireyhtymästä. Olin äitini kultamuna. On ollut älyttömän hyvä onni, että satuin rakastumaan Ullaan, naiseen, joka on ymmärtänyt ongelmiani elämän varrella.

Myös hyvään pitkään suhteeseen kuuluu kuitenkin väistämättä toisenlaisia aikoja. Nuoruudesta Kiminkinen katuu sitä, kuinka paljon hän teki töitä vastavalmistuneena lääkärinä. Puoliso joutui ottamaan liikaa yksin vastuuta parin kahdesta ensimmäisestä tyttärestä.

– Ulla joutui liian koville. Kolmannen tyttären syntymän jälkeen pyrin olemaan enemmän kotona. Nykyään sanon kaikille, että käytä aikaa perheeseen, kun lapsi syntyy.

Myös eläkkeelle jääminen voi olla rakkaudelle kriisi, etenkin jos toinen jää eläkkeelle aiemmin. Ulla Kiminkinen toimi loppu-uransa hoivakodin esimiehenä kaksi vuotta virallisen eläkeiän yli ja jäi pois töistä vuonna 2020. Parin yhteiselämää auttoi pandemia, sillä puhujakeikoilla muuten käyvä Tapani oli silloin enemmän kotona.

Pari on pystynyt viime vuosina viettämään jo hieman enemmän aikaa kahdestaan ja läheisten kanssa kuin ennen. Miehen nyt vähentäessä töitään yhteinen aika lisääntyy entisestään. Arjessa he tykkäävät katsoa iltaisin yhdessä tv-sarjoja ja elokuvia. Molemmat tukevat toista töissä ja muissa omissa menoissa.

Kiminkinen ei lähetä eteenpäin yhtään tärkeää tekstiä ilman, että myös puoliso on sen lukenut. Itse hän on auttanut ryhmäliikuntaa ohjannutta vaimoaan esimerkiksi esitysten järjestelyissä.

– Yhteinen elämä tässä elämänvaiheessa on mukavaa. Mitä pidempään olemme olleet yhdessä, sitä paremmalta on tuntunut.

"Surullista, että nuorillakin jää seksi suhteesta pois – meillä ei jää"

Paremmalta tuntuu, sehän pitää sisällään myös fyysisen läheisyyden. Ja siitäkin Kiminkinen on valmis kertomaan kaartelematta.

Läheisyydestä ja seksistä on oikeus nauttia joka iällä, niin hänkin tekee. Hän soisi muidenkin ikääntyneiden nauttivan myös seksistä.

Se on niin tärkeä osa ihmisen hyvinvointia, ettei siitä kannattaisi luopua vain siksi, että ikää tulee eikä kroppa pelitä kuten nuorempana.

Kiminkinen myöntää auliisti käyttävänsä itsekin erektiolääkettä.

– Ne ovat nykyään fantastisia! Minua ei haittaa olla avoin omista kokemuksistani, jotta voin auttaa muita. Olen surullinen siitä, kun aika nuorellakin iällä ihmisillä jää parisuhteessa seksi pois.

Kiminkinen korostaa, että myös ikääntyvän naisten kannattaa pitää huoli seksuaaliterveydestään. Mahdollisiin ongelmiin on olemassa apua.

Joskus senioripari tarvitsee vielä lääkkeitäkin enemmän yhteistä keskustelua siitä, minkälaista hyvä seksielämä tässä elämäntilanteessa kummankin mielestä on ja voiko toista kohdata kompromissilla.

– Rakkauteen kuuluu myös seksielämä. Se on rakkauden palkinto, sanoo Kiminkinen.

Rakkauden hedelmiä taas ovat omat lapset ja lasten­lapset. Tapani Kiminkinen näkee työnteon vähentämisen yhtenä hyvänä puolena sen, että perheelle on enemmän aikaa. Onhan se ihmisen eri yhteisöistä tärkein.

Savusaunan viereen on juuri rakennettu palju, jotta kolmen lapsenlapsen olisi entistä mukavampi tulla isovanhempiensa luokse.

Kiminkinen kuvailee perheyhteisöään tiiviiksi. Arjessa nuorempikin väki on kiireistä, mutta tärkeä yhteinen perinne on esimerkiksi kerran kesässä tehtävä lomamatka Kreikkaan.

– Siellä jokainen saa tehdä mitä huvittaa, mutta iltaisin kokoonnumme yhteisen pöydän ääreen. Minulle on tärkeää tehdä töitä sen eteen, että voimme Ullan kanssa kustantaa sen matkan kaikille.

Eläkeläisen työt jatkuvat päivytysvuoroilla ainakin maaliskuulle asti

Työnteko siis jatkuu niin oman mielen, muiden auttamisen, työyhteisön kuin vähän taloudellistenkin syiden takia. Haastattelupäivänä Kimin­kinen on saanut Tammelta soiton tulevasta kirjaprojektista. Hän jatkaa Apu-lehden lääkäripalstalla ja paikallislehden kolumnistina. Kirjoittamista hän ei maaseudun kasvattina oikein tosin edes pidä työnä.

– Kun saan ilmaistua itseäni hyvällä virkkeellä, niin sehän on orgastista. Se, että saan käyttää aivojani, ei tunnu työltä.

Kaikki työt ja niiden mukana tulleet yhteisöt ovat tärkeitä, mutta kaikkein merkityksellisintä on kuitenkin ollut lääkärin työ Saarijärvellä. Se jatkuu päivystämällä ainakin maaliskuulle saakka.

– Päivystän esimerkiksi uudenvuodenaaton. On hienoa olla paikalla, kun vanha järjestelmä loppuu.

Vuoden alussa Suomessa aloittavat uudet hyvinvointialueet, joiden kontolla on sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestäminen.

Lääkärinä muutos on Kiminkiselle sydämen asia.

Esimerkiksi hänen kotikunnassaan Saarijärvellä ei vielä tiedetä, miten päivystys tulevaisuudessa järjestetään.

– Toivon, että päivystykset säilyvät joltain osin myös haja-asutusalueella. On järjetön ralli, jos esimerkiksi hoivakodeista lähdetään kuskaamaan vanhuksia Jyväskylään.

Kiminkisen mielestä pienten kuntien ihmisillä on syytä olla huolissaan siitä, miten heidän palvelunsa jatkossa järjestyvät. Hänestä on selvää, että kaikki se, mitä on ollut, ei voi säilyä. Pikkukuntien asukkaiden olisi nyt aika pitää yhtä ja vaatia aluevaltuutetuilta töitä mahdollisimman hyvän lopputuloksen eteen.

– Kyllä me tästä varmasti hyvän saamme, mutta puolensa pitää pitää.

Mukaville työasioille kannattaa 68-vuotiaanakin sanoa yhä kyllä

Viimeistään eläkkeelle jäädessä ihminen tuppaa joutumaan eri tavalla vastakkain myös sen tosiasian kanssa, että joku päivä omakin elämä on vääjäämättä ohi.

Lääkärinä Kiminkinen on oppinut jo aikaa sitten arvostamaan elämää tässä hetkessä.

– Tässä työssä todistaa kuolemaa koko ajan. Tänään sain puhelun, että eräällä nuorella ihmisellä on leukemia.

Kiminkinen ei pelkää omaa kuolemaansa, mutta läheistensä kyllä. Ajatus leskeksi jäämisestä on kipeä.

– Vaikka kuinka on lääkäri, kaikkea ei voi estää.

Elämän arvattomuuden takia Kiminkinen nauttii mahdollisuuksista juuri nyt.

Mukaville työasioille kannattaa 68-vuotiaanakin sanoa yhä kyllä, sillä aina ennenkin niistä on poikinut jotakin uutta kivaa. Ja aina, kun mahdollista, asioita kannattaa tehdä yhdessä puolison kanssa, sillä vielä niin voi tehdä.

– Huomenna lähdemme Ullan kanssa yhdessä keikalle Kuopioon.