Apu

Sammuneiden valojen maa: Miksi Suomi antaa autiotalojensa lahota pystyyn?

Sammuneiden valojen maa: Miksi Suomi antaa autiotalojensa lahota pystyyn?
Tyhjentyvät talot. Maaseudulla on yhä enemmän autiotaloja, mutta maallemuuttajille myydään eioota, kun perikunnat eivät halua myydä muistojaan. Ruotsissa tehdään aktiivisesti työtä, jotta tyhjilleen jääneisiin taloihin saataisiin uutta elämää.
Julkaistu: 26.8.2020
Maatiaislampaat pyörivät Ville Hauhian jaloissa, kun hän harppoo aitauksen portille rehukuppi kädessään. Hauhian ja hänen vaimonsa Kirsi Sahrman-Hauhian pellot jatkuvat vajaan sadan metrin matkan Vuokkijärven rantaan saakka. Lampaat tekevät maisemanhoitotyötä pitämällä järvenrantaniityt vapaina pusikoista.
Aitauksen ulkopuolella on siistissä rivissä niittokone, pöyhin ja kyntöaura. Ville Hauhia on ostanut työkoneita lopettaneilta lähiseutujen tiloilta. Ylimääräisiä koneita riittää, sillä vain harva tiloista on enää aktiivinen. Pariskunnan naapureistakin lähes kaikki ovat eläkeläisiä.
Viisi vuotta sitten Suomussalmen Ala-Vuokkiin muuttaneet Kirsi, 45, ja Ville, 43, ovatkin kylän junioreita, nuorimmaiset.
Ennen muuttoa pariskunnan elämä oli hyvin erilaista. Kirsi kulki Karkkilasta johdon assistenttina Helsingissä, Ville työskenteli parinkymmenen vuoden ajan CNC-koneistajana hienomekaniikkayrityksessä. Vapaa-ajalla he kulkivat Pohjois-Suomessa valtion mailla linnustamassa. Ajan myötä he alkoivat haaveilla mökistä omien metsästysmaiden keskellä.
Päätös sivukylälle muuttamisesta oli Ville Hauhialle loppujen lopuksi helppo. Vaikeampaa oli löytää paikkakunnan tyhjien talojen joukosta asumiskuntoinen talo, joka oli myytävänä.
Mökki löytyi Kainuusta Vuokin alueelta. Aviopari alkoi viettää siellä kaikki lomansa viipyen yhä pidempiä aikoja.
Lopulta he eivät enää tahtoneet lähteä pois, vaan halusivat asettua pysyvästi metsästysmaidensa ääreen. Oikeastaan vain yksi asia muodostui esteeksi muutolle: sopivaa taloa ei löytynyt, vaikka lähitienoot olivat tyhjiä taloja täynnä.

Kahdet asuntomarkkinat

Suomen asuntomarkkinat on jaettu viime vuosina kahteen: kasvaviin ja romahtaviin. Harvaan asuttujen maakuntien ja syrjäseutujen Suomi kuuluu romahtaviin tai jo romahtaneisiin. Tienvarret ovat täynnä tyhjiä taloja, ja asuntomarkkinoita ei käytännössä ole. Sivukylille ei ole tulossa suuria joukkoja uusia asukkaita.
Joitakin tulijoita kuitenkin olisi. Heidän tulonsa jarruksi voivat muodostua tyhjät talot, jotka eivät ole asuntomarkkinoilla.
Ruotsissa ongelmaan on jo tartuttu. Projektipäällikkö Jennifer Erlandson ajoi työnsä vuoksi ympäri Falkenbergin kuntaa Lounais-Ruotsissa. Eteläisen Ruotsin maaseudulla vilisi taloja ilman asukkaita; tyhjiä suuria tiloja, kauniita historiallisia rakennuksia ja romahtamisen partaalla olevia autiotaloja.
Maaseutuprojektin parissa työskentelevä Erlandson tiesi, että maalle oli halukkaita muuttajia. Uuden talon rakentamiseen oli kuitenkin vaikea saada lainaa, sillä talon rakentaminen maksaisi todennäköisesti enemmän kuin mikä sen tuleva markkina-arvo olisi.
– Aloimme miettiä, kuinka voisimme hyödyntää noita tyhjiä taloja.
Länsi-Ruotsissa Örnsköldsvikin kunta oli inventoinut alueeltaan tyhjät talot, ja Falkenberg päätti tehdä samoin. Vuonna 2017 Falkenbergista kartoitettiin 1 300 taloa, joissa omistajat eivät asuneet vakituisesti. Kunta lähetti kaikkien talojen omistajille kirjeen, jossa kysyttiin, mitä talolla aiotaan tehdä ja mitä sillä haluttaisiin tehdä. Haluaisivatko omistajat kenties myydä sen?
Vastauksia tuli kolmesataa. Osa taloista oli kesäkäytössä ja osa oli niin huonokuntoisia, etteivät omistajat uskoneet niiden kiinnostavan ketään. Osa oli heti halukkaita myymään talonsa. Kunta yhdisti talojen omistajat ja myytävistä taloista kyselleet ihmiset. Ensimmäisellä kierroksella 30 taloa sai joko uuden omistajan tai vuokralaisen.
Kiinnostuksen taustalla on Erlandsonin mukaan halu omavaraiseen elämään, joka on Ruotsissa nouseva trendi. Yhä useampi haluaa omistaa pienen viljelypalstan. Samoin suosittua on vanhojen talojen remontoiminen ja niissä asuminen. Erlandson muistuttaa myös ilmastonäkökulmasta.
– On ilmastoviisaampaa remontoida jo olemassa oleva talo kuin rakentaa uusi.

Talo, joka oli rakkautta ensi silmäyksellä

Päätös sivukylälle muuttamisesta oli Ville Hauhialle loppujen lopuksi helppo. Vaikeampaa oli löytää paikkakunnan tyhjien talojen joukosta asumiskuntoinen talo, joka oli myytävänä.
Kirsi Sahrman-Hauhian ja Ville Hauhian unelma omasta talosta keskellä korpea ei toteutunut helposti. 
Heidän ensimmäiseksi ostamansa rakennus näillä main myytiin osana 15 hehtaarin metsäpalstaa – purkukuntoisena. He remontoivat talon mökikseen, mutta sähkötön ja vesijohdoton rakennus ei soveltunut nykyaikaiseen ympärivuotiseen asumiseen.
Niinpä Ville ja Kirsi ilmoittivat eri kanavissa halustaan ostaa alueelta talo. He jättivät ilmoituksen myös Ala-Vuokin ilmoitustaululle.
Mökille ajaessaan aviopari katseli haikeana kylän keskustassa nököttävää keltaista vanhaa hirsitaloa ja pohti, kuka talon omistaa ja olisiko se myynnissä.
He kuulivat mökkinaapureiltaan, että talosta oltiin jo tekemässä kauppoja.
– Meitä harmitti niin paljon, ettemme olleet itse ottaneet selville myyjää, Kirsi kertoo.
Pariskunnan onneksi kaupat peruuntuivat. He lähtivät puolestaan tutustumaan taloon.
Ville käveli edeltä sisälle taloon. Suuri pirtti kookkaine seinähirsineen lumosi heti. Kirsi tuli perässä ja pysähtyi oviaukkoon. Hänen ilmeensä kertoi Villelle, että talo olisi heidän.
Kauppaa varten piti ottaa yhteyttä omistajiin, joista yksi asui ulkomailla ja muut toisilla paikkakunnilla. Lopulta kauppakirjat allekirjoitettiin ja Villen ja Kirsin perheestä tuli suomussalmelainen.
Hintaa talolle, neljän hehtaarin pelloille ja lähes sadan metrin rantaviivalle kertyi uudehkon käytetyn auton verran. Toisaalta talo oli ehtinyt tyhjillään olon aikana  kärsiä vesivauriosta. Lisäksi tiedossa oli paljon muutakin kunnostettavaa.
Ala-Vuokin hautausmaa. Kylän ikärakenne painottuu vanhuksiin.

Tunneside estää usein myymisen

Samanlainen historia yhdistää monia tyhjillään olevia taloja Ruotsissa ja Suomessa. Aikoinaan maaseudulla eli suuria perheitä. Sittemmin lapset muuttivat ympäri maata ja maailmaa. Usea kotitalo on jäänyt tyhjilleen, ja talon jatkosta päättäviä perikunnan jäseniä saattaa olla paljon.
Falkenbergin kunnan esimerkki sai Ruotsissa paljon julkisuutta. Erlandson arvioi, että parikymmentä kuntaa on seuraamassa heidän jalanjälkiään ja käynnistämässä erilaisia autiotaloprojekteja ympäri Ruotsia.
Pohjois-Ruotsin Pajala ja Övertorneå aloittivat oman projektinsa ilman tietoa Falkenbergin esimerkistä. Muutama vuosi Falkenbergia aiemmin Pajalan alueen tyhjät talot inventoitiin. Rakennuksia löytyi yhteensä reilut kuusisataa. Pajalan aluemarkkinoinnin vetäjä Johanna Funck kertoo, että Övertorneå ja Pajala jakavat saman ongelman: omistajat eivät olleet motivoituneita myymään taloja, vaikka he eivät asuneet kunnassa tai vierailleet siellä.
Viime syksynä Funck soitti Pajalan talojen omistajille selvittääkseen myynnin esteitä. Yhdeksi suurimmista syistä paljastui vahva tunneside taloon. Monille talo oli ainoa jäljellä oleva side kotipaikkakuntaan. Vanhemmat talonomistajat eivät puolestaan osanneet laittaa myynti-ilmoitusta internetiin tai myyminen koettiin ylipäätään liian raskaana projektina.
– He ovat iäkkäitä ja asuvat toisella puolella maata, ja talon myyminen on iso prosessi. Jotkut ovat jopa pyytäneet apua myyntiin kunnalta.
Usein taloihin kuuluvat metsäpalstat haluttiin irrottaa tontista ja kiinteistön jakaminen on Ruotsissa kallista.

Ruotsissa tukitiimi pistää asuntokauppaan vauhtia

Tehdyn selvityksen pohjalta Pajala ja Övertorneå aikovat ensi vuonna perustaa yhteisen tukitiimin, joka auttaa omistajia talojen myynnissä ja tekee talon löytämisen muuttajille helpommaksi.
Internetiin laaditaan kattava sivusto, josta löytyy kiinteistövälittäjän, kuntotarkastajan, meklarin sekä pankin yhteystiedot. Lisäksi kuntaan palkataan ensi vuonna henkilö, joka voi auttaa sekä myyjiä että ostajia akuuteissa kysymyksissä. Funck uskoo, että tulijoita olisi. Pajalassa on kaivoksen myötä 260 avointa työpaikkaa. Myös kouluihin ja lastentarhoihin tarvitaan opettajia.
Falkenbergissä työvoimapulaa ei ole. Sen sijaan kunta sopii etätyöskentelyyn, sillä sieltä on vain tunnin junamatka Göteborgiin ja parin tunnin yhteys Malmöhön. Lisäksi kunta on houkutellut paikkakunnalle yrittäjiä.
Falkenberg teki parikymmentä lyhytelokuvaa, joilla haluttiin muuttaa kertomusta, jossa maaseutuun liittyy vain synkkiä uutisia. Elokuvissa esiteltiin maaseudulla asuvia yksityisyrittäjiä, jotka elivät unelmaansa.
Videoiden myötä kunta sai 124 yhteydenottoa erilaisilta pienyrittäjiltä, jotka halusivat muuttaa paikkakunnalle. Tällä kertaa viisitoista taloa sai uudet asukkaat.
– Meille soittaa yhä ihmisiä, jotka haluaisivat muuttaa kuntaan.

Viiden vuoden harkinta-aika

Ville Hauhia ja lampaat.
Kaikki tutut pitivät Kirsin ja Villen muuttopäätöstä hulluna.
Pariskunta puolestaan teki keskenään sopimuksen: he koettaisivat asua Suomussalmella viisi vuotta, minkä jälkeen heillä olisi lupa muuttaa mieltään.
Kirsi työllistyi ensin Ala-Vuokin kyläkauppaan ja kunnan projektiin. Nyt hänellä on vakituinen työpaikka myyntiassistenttina marjanjalostusyrityksessä, joka sijaitsee Suomussalmen keskustassa.
Ville puolestaan aloitti opinnot metsätalousinsinööriksi Evolla. Molemmat toivovat, että tulevaisuudessa heitä työllistäisi myös matkailu. Jo nyt he vuokraavat kahta mökkiään metsästysseurueille. Lisäksi marjanviljely kiehtoo agrologiksi opiskellutta Kirsiä.
Arki Ala-Vuokissa on kiireisempää kuin arki Karkkilassa. Pariskunta haaveilee omavaraisesta elämästä.
Neljänkymmenen lampaan lisäksi pihalla tepsuttelee kanoja. Pariskunta metsästää ja kalastaa verkoilla Vuokkijärvestä kuhaa, Ville myy polttopuita, ja pariskunta viljelee kasvimaata minkä muilta kiireiltään ehtii. Talo ja mökit vaativat jatkuvasti remontointia.
– Aika ajoin iskee ikävä ystäviä ja sukulaisia, jotka ovat etelässä, Kirsi sanoo.
Toisaalta kun ystävät tulevat käymään, he ovat kerralla monta yötä. Silloin saunotaan, kalastetaan ja mökkeillään. Aikaa vietetään tiiviimmin yhdessä kuin vain ohimennen kyläillen.

Kylän valoilla on suuri merkitys

Vuokin kirkko saattaa sulkea ovensa.
Kirsi ja Ville ovat huolissaan kylän elinvoimasta. He lähtevät näyttämään Vuokin kirkkoa, jonka sulkemista seurakunta suunnittelee.
– Monen kyläläisen viimeinen toive on tulla siunatuksi täällä, Ville sanoo.
Ala-Vuokissa asuessaan Ville ja Kirsi ovat ymmärtäneet, kuinka suuri merkitys on sillä, että illan hämärtyessä naapuritaloista tai edes vastarannalla näkyvän kirkon ikkunoista loistaa valo.
Pariskunta toivoo kylälle uusia asukkaita. Aktiivinen kylä olisi houkutteleva tekijä.
Pariskunnalla ei ole lapsia, mutta lapsiperheelle neljänkymmenen kilometrin etäisyys lähimpään kouluun saattaa muodostua esteeksi muuttoon.
Tie kirkolle kulkee siltaa pitkin Vuokkijärven yli. Järven pinta heijastaa taivasta, jolla näkyy haalea sateenkaari. Ympärillä nousevat syvänvihreät metsät.
– Olemme puhuneet, että sitten kun kyllästymme tähän maisemaan, meidän on aika muuttaa pois, Kirsi sanoo.
Vielä he eivät ole kyllästyneet.
Päivitetty 26.8.2020 – Ilmestynyt 19.10.2019
3 kommenttia