Pekka Töllin elämänrytmissä suklaa toimii stressimittarina – ”Olen pyrkinyt suklaasta eroon, mutta poistin samalla ison osan elämänilosta”

6.15 Aamutoimet

Herään yleensä noin 6.15 ilman kelloa. Aamupesun jälkeen lähden kuntosalille, joka on kotini vieressä Helsingissä. Yleensä teen noin tunnin koko vartalon lihaskuntotreenin. Treenaan 2–3 kertaa viikossa. Jos en mene salille, lähden töihin aiemmin tai nukun hieman pidempään. En syö aamupalaa, koska aamuisin ei ole nälkä. Juon vain muutaman kupin kahvia. Lounas maistuu paremmin, kun jätän aamiaisen väliin.

8.00 Työpäivä alkaa

Työpäiväni Helsingin keskustassa alkaa usein valmennuksilla tai luennoilla työyhteisöasiakkaille. Puolet työajastani on johtamista, puolet asiakastyötä. Sisäisissä kokouksissa analysoin ja ratkon ongelmia sekä suunnittelen palveluihin liittyviä asioita. Suosin lähitapaamisia, ja onneksi käymme työpaikoilla yhä enemmän. Aamupäivällä voin olla asiakkaan luona ja iltapäivällä sisäisissä tapaamisissa. Mehiläisellä on yksiköitä ympäri Suomen.

11.00 Lounas

Jos minulla ei ole lounastapaamista, syön työpaikalla tuhdin puuron. Sekoitan siihen raejuustoa, marjoja, jugurttia ja mansikkakeittoa. Lounaalla kollegojen kanssa syön kasvispitoisen aterian, jossa on myös paljon proteiinia.

12.00 Työt jatkuvat

Asiakaskohtaamisissa käytämme osallistavia harjoituksia, simulaatioita ja ryhmäkeskusteluja sekä käymme kahdenkeskisiä keskusteluja. Asiakastyössä nousee yleisesti esiin arvostava kohtaaminen. Aihe on lähellä sydäntäni, ja olen myös julkaissut sitä käsittelevän teoksen Minä näen sinut – Arvostuksen psykologiaa. Kaikilla työpaikoilla olisi tarve kehittää arvostavaa kohtaamista, sillä se unohtuu helposti kiireen ja kuormituksen vuoksi. Ihmisille tulee väistämättä ristiriitoja, mutta arvostava suhtautuminen auttaa selvittämään niitä rakentavasti. Toista ei voi milloinkaan arvostaa liikaa. Usein emme huomaa, miten suuri vaikutus kiitoksella tai ystävällisellä eleellä on. Jokainen haluaa tulla nähdyksi ja kohdatuksi. Tätä ei vain usein hoksata tuoda esille. Itse nautin lyhyistä kohtaamisista työpäivän aikana. Tarvitsemme hetkiä, jolloin voimme pysähtyä toisen äärelle ja kuunnella.

17.00 Kotiin

Pyrin lopettamaan työt toimistolla viiden maissa, minkä jälkeen ulkoilen joko yksin, puolison tai kaverin kanssa. Pidän kävelystä paljon ja järjestän kokouksia ja tapaamisia kävellen, jos vain mahdollista. Silloin myös ajatus kulkee paremmin.

18.00 Illallinen

Illallista syön puolisoni kanssa. Meillä ei ole tarkkaa aikataulua, vaan syömme fiiliksen mukaan yleensä perusruokaa, kuten pastaa, kalaa, tortilloja tai salaattia. Olen keskinkertaisen huono ruoanlaittaja, mutta puolison kanssa illallisen teko sujuu joustavasti. Minulla ei ole kiinteitä iltamenoja, mutta senkin edestä on vaihtelevia työmenoja, luottamustehtäviä ja projekteja. Jätän tilaa myös spontaanille tekemiselle.

20.00 Lukuhetki

Voidakseni hyvin tarvitsen aikaa itselleni. Rentoudun hyvän kirjan ääressä. Lukunautintoon kuuluu suklaa, jota saattaa mennä illassa 150–200 grammaa eli toista kiloa viikossa. Suklaankulutus onkin stressimittarini. Kun se uhkaa riistäytyä käsistä, on aika tehdä korjausliike. Olen pyrkinyt suklaasta eroon, mutta poistin samalla ison osan elämänilosta. Sallin siis tämän paheen hyvin mielin. Luen enimmäkseen tietokirjoja, mutta pidän myös romaaneista ja runoista. Viikoittainen rutiinini on käydä kirjastossa fiilistelemässä. Nautin myös istua iltaa hyvässä porukassa ja keskustella ihmisyydestä ja elämästä.

22.00–05.50 Iltatoimet

Ennen nukkumaan menoa syön usein puuroa. Se auttaa unen saannissa.