Tuulilasi

Sähköinen tieverkko ei ole utopiaa

Sähköinen tieverkko ei ole utopiaa
Tieverkon sähköistäminen vaikuttaa infrastruktuuriin, liikennöintikustannuksiin ja ilmastoon. Erityisesti kuorma-autojen ja pitkää matkaa ajavien linja-autojen sähköistäminen vähentäisi päästöjä. Sähkötiet edistäisivät valtion tavoitetta saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä.

Sähköistetyllä tiellä ajoneuvot saavat liikkumiseen tarvitsemansa sähkön tieverkosta ja voivat liikkuessaan ladata akkujaan. Väylävirasto on selvittänyt sähköistyksen toteutustapoja, kustannuksia ja vaikutuksia.

Sähköistäminen vähentäisi liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä ja liittyy siten kiinteästi valtion ilmastotavoitteisiin: Suomi haluaa puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä, saavuttaa hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä ja nollata liikenteen päästöt kokonaan vuoteen 2045 mennessä.

On arvioitu, että merkittävä osa kevyestä ajoneuvoliikenteestä sähköistyy vuoteen 2030 mennessä. Raskaan liikenteen osalta fossiiliselle dieselille tarvitaan 2030-luvun aikana vähäpäästöinen vaihtoehto – esimerkiksi tieverkon sähköistys.

”Akkuteknologian kehitys mahdollistaa kevyen ajoneuvoliikenteen sähköistymisen. Raskas kalusto puolestaan kuluttaa enemmän energiaa, minkä vuoksi akut eivät ole realistinen ratkaisu etenkään pitkämatkaisessa raskaassa liikenteessä”, kertoo apulaisjohtaja Tapio Ojanen Väylävirastosta.

Ajojohtimet, kiskot tai induktiokäämit matkan jouduttajina

Vilkasliikenteisillä teillä – esimerkiksi valtatie 3:lla välillä Helsinki–Tampere – sähköistäminen voisi kannattaa taloudellisesti, mikäli kilometrikohtaiset investointikustannukset pysyisivät matalina ja riittävän iso osuus liikenteestä sähköistettäisiin.

”Koko pääväyläverkon sähköistäminen ei kuitenkaan liene realistista, sillä vähäliikenteisillä teillä ilmastovaikutukset jäisivät vähäisiksi kustannuksiin nähden”, Ojanen sanoo.

Sähköistäminen kannattaisi niillä tieosuuksilla, joilla kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät merkittävästi suhteessa väylänpidon kokonaiskustannuksiin. Suomen sääolosuhteisiin sopivinta sähköistysteknologiaa täytyy vielä etsiä, ja valinnassa täytyy huomioida esimerkiksi maamme lumiset talvet.

”Tieverkkoa voidaan sähköistää ajojohdinten, tienpintaan upotettujen kiskojen tai tienpinnan alle sijoitettavien induktiokäämien avulla.”

Sähköistetyllä runkoverkolla voisi liikkua suurimman osan matkasta. Todennäköisesti ajoneuvo pystyisi samalla käyttämään akkua tai polttomoottoria, joilla matkaa voisi taittaa sähköistetyn tieverkon ulkopuolellakin.

Vähemmän päästöjä ja parempaa ilmanlaatua

Kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät etenkin kuorma-autojen ja pitkän matkan linja-autoliikenteen sähköistyksellä. Kokonaisuudessaan kevyen ajoneuvoliikenteen päästöjen arvioidaan kuitenkin 30 vuoden aikajänteellä vähenevän raskasta liikennettä enemmän.

”Kun akkukäyttöiset sähköajoneuvot ja vähäpäästöiset polttoaineet yleistyvät, erityisesti kevyestä ajoneuvoliikenteestä tulee päästöjä vähemmän”, Ojanen kertoo.

Ilmanlaatua sähköistäminen parantaa etenkin kaupunkien tiheään asutuilla alueilla. Ilmastovaikutusten suuruus riippuu sähköistykseen siirtyvän liikenteen osuudesta sekä sähköistettävien osuuksien pituudesta.

Sähköistäminen voi edistää alueiden saavutettavuutta, kun yksilölle ja tavaraliikenteen toimijoille koituvat liikennöintikustannukset vähenevät. Erityisesti sähköistettävien väylien läheisyydessä olevat alueet tulisivat saavutettavimmiksi.

Kiskot tai induktiokäämit eivät vaikuttaisi tieyhteyksien maisemaan, mutta ajojohdin tien yläpuolella muuttaisi näkymiä merkittävästi.

”Arvokkaissa maisemaympäristöissä lyhyitä osuuksia voitaisiin jättää sähköistämättä.”

Pilotteja ja investointeja tarvitaan

Sähköistämisen haasteita ovat esimerkiksi latauksen hitaus, julkisten latauspisteiden vähyys sekä pitkäaikainen sitoutuminen kehittyvään teknologiaan. Latausinfran rakentaminen ja akkujen kierrätys vaativat rahaa, ja sähköistetty liikenne on polttomoottoriliikennettä alttiimpi laajoille häiriöille.

”Sähköistyksen lisäksi esimerkiksi biopolttoaineet ja synteettiset uusiutuvat polttoaineet ovat tulevaisuuden vaihtoehtoja”, Ojanen sanoo.

Sähköteiden toteutus edellyttäisi paitsi useiden toimijoiden – valtion ohella esimerkiksi ajoneuvojen valmistajien ja logistiikkayhtiöiden – yhteistyötä myös mittavia investointeja. Yhteistyötä voitaisiin tehdä esimerkiksi Saksan ja Ruotsin kanssa.

Tieverkon sähköistämistä varten tarvitaan lisää pilotteja ja kokemuksia. Tieosuuksien liikennemäärät tulisi tietää etukäteen, ja tämän vuoksi pilottia voisi suunnata ennemmin vakiintuneille raskaan liikenteen reiteille kuin kevyille ajoneuvoille.

”Sähköistyksen tulevaisuuden ratkaisevat ilmastotavoitteiden kunnianhimoisuus sekä teiden sähköistämisen kannattavuus suhteessa muihin päästöjä vähentäviin keinoihin”, summaa Ojanen.

Julkaistu: 13.6.2020
1 kommentti