Tuulilasi

Lauri Larmela: Korjaamot kiroavat sähköautoja, koska niitä ei tarvitse huoltaa

Lauri Larmela: Korjaamot kiroavat sähköautoja, koska niitä ei tarvitse huoltaa
Muinaisella 1970-luvulla autoilu oli varsinkin talviaikaan niin haasteellista, että nykyiset heimopäällikkö Elon Muskin seuraajat eivät olisi millään selvinneet kevääseen asti, kirjoittaa Larmela kolumnissaan.
Julkaistu: 22.4.2022

Sähköautoilu on aivan liian helppoa, kunhan akussa vain on virtaa. Tietysti renkaissa olisi hyvä olla ilmaa myös alapuolella. Rengaspaineiden seuraaminen on vaivalloista puuhaa, jossa näpit likaantuvat. Ei hyvä, ei sovi nykyautoilijalle. Ehkäpä sähköautot kannattaisi varustaa ihan rehellisesti umpikumirenkailla.

Mutta monta huolenaihetta on nyt kyllä jäämässä pois. Moottoriöljyn määrää ei tarvitse seurata, eikä öljyjä vaihtaa – ikinä. Sähkömoottorissa ei ole ilmansuodattimia eikä polttoaineensuodattimia. Kuluttaja kiittää, mutta korjaamot kiroavat: laskutusta menee. Näin käy myös niiden kuuluisien sytytystulppien kohdalla. Niitäkään ei sähkömoottorissa ole. Ajatelkaa nyt sitä ihanuutta, että Alfa Romeolla oli ohjelmassaan aikanaan auto, jonka mallimerkinnässä oli termi Twin Spark, eli kaksi kipinää. Tämä tarkoitti sitä, että moottorin jokaisessa sylinterissä oli kaksi tulppaa. Tuo kone oli nelipyttyinen, joten aina kun kynttilät vaihdettiin, huoltoliike sai tilaisuuden myydä kahdeksan kappaletta NGK:n tai Bosch:in tuotteita.

Bensiini- ja dieselautoilla saa katsastuksessa jännittää aina sitä päästömittausta: tuleeko putkesta liikaa töhnää? Sähköautoilijoita tämä murhe ei kosketa millään lailla.

Muinaisella 1970-luvulla autoilu oli varsinkin talviaikaan niin haasteellista, että nykyiset heimopäällikkö Elon Muskin seuraajat eivät olisi millään selvinneet kevääseen asti.

Kaasutinsprii – mitä ihmettä se on? Spriitä, jota lisättiin bensiinin sekaan sopivassa suhteessa. Näin estettiin kaasuttimen jäätyminen. Jäähdytysnesteen pakkaskestävyys oli ainainen murhe. Jos kesällä järjestelmään oli lisätty syystä tai toisesta vettä, viimeistään lokakuussa piti selvittää, että kestääkö neste hyytymättä -30 °C.

Dieselautojen käynnistäminen talvella oli jännittävää. Espoon Viherlaaksossa vaikutti vielä 1970-luvun lopulla legendaarinen liikunnanopettaja Samuel Natanael Kangas. Olin hänen oppilaansa. Tämä pelätty veteraani liikkui vanhalla sauhu-Mersulla. Kun Samppa tuli talviaamuna töihin, hän nosti Mersun konepellin pystyyn, ja pinosi moottorin päälle paksun pinon vilttejä ja sulki konepellin niin hyvin kuin pystyi. Lounasaikaan herra pisti puolilämpimänä säilyneen dieselin käyntiin ja heitti 15 kilometrin lenkin. Sitten taas viltit päälle. Näin hän varmisti, että kotimatkalle päästiin päivän päätteeksi ilman hinausautoa.

Tavataan pikalaturin jonossa!

12 kommenttia