Alaikäisen, eli alle 18-vuotiaan, omaisuudesta huolehtii edunvalvoja. Yleensä edunvalvojana toimivat lapsen vanhemmat. Lapsen rahat kuitenkin kuuluvat lapselle itselleen.

– Laki holhoustoimesta velvoittaa, että alaikäisen omaisuutta on hoidettava huolellisesti ja suunnitelmallisesti, kertoo Digi- ja väestötietoviraston Tilintarkastus ja valvonta -palvelun johtava asiantuntija Jukka-Tapio Yli-Kauppila.

Lapsen omaa omaisuutta ovat esimerkiksi lahjaksi saadut rahat ja tavarat. Myös lapsen nimiin säästetyt rahavarat, sijoitusomaisuus ja osuudet jakamattomaan kuolinpesään kuuluvat lapselle. Jos lapsi on saanut esimerkiksi vahingonkorvausta, tämäkin raha kuuluu lapselle. Lapsen omaisuus voi siis olla paljon muutakin kuin kylmää käteistä tai säästötilillä makaavia lahjarahoja.

Tärkeää on, että alaikäisen rahoja ei sekoiteta toisten varoihin. Lapsen oma pankkitili ja oma arvo-osuustili ovat keinoja, joilla omaisuus pidetään erillään esimerkiksi sisarusten ja lapsen vanhempien varoista.

Käteinenkin on lapsen omaa rahaa, ja myös se tulee pitää erillään muista rahoista.

Kun lapsi on täyttänyt 15 vuotta, hän saa määrätä itse työnteolla ansaitsemistaan palkoista. Jos lapsi saa lahjaksi rahaa, lapsen ikä ja lahjarahan määrä vaikuttavat siihen, missä määrin lapsi voi itse käyttää saamaansa rahaa.

– Jos lapsi saa suuremman summan, esimerkiksi 2 000 euroa, vanhempi voi tarvittaessa ottaa rahan hallintaan, mutta rahat on kuitenkin talletettava lapsen nimiin, Yli-Kauppila kertoo.

Jos lahja on muutamia kymppejä, lapsen ikä huomioiden voidaan katsoa, että hän osaa käyttää rahat järkevästi, eikä edunvalvojan tarvitse vahtia niiden käyttöä.

– Holhoustoimilaissa säädetään, että edunvalvojan tulee ottaa hoidettavakseen alaikäisen omaisuus siltä osin, kun se on tarpeen hänen etujensa suojaamiseksi. Se tarkoittaa esimerkiksi, että ala-asteikäinen ei käytä kahta tuhatta euroa ihan mihin sattuu, Yli-Kauppila sanoo.

Isommissa lahjoissa edunvalvojalla on siis oikeus päättää rahojen käytöstä.

Entä voisiko vanhempi lainata lapsen tilillä makaavia rahoja? Yli-Kauppila kertoo, että lähtökohtaisesti ei. Joissain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa lainaaminen voi olla perusteltua ja alaikäisen etujen mukaista.

– Lainaamista voidaan harkita, mutta siinä tapauksessa edunvalvojan täytyy hakea itselleen sijainen, joka harkitsee, onko kyseessä alaikäisen etu. Jos sijainen arvioi, että lainan antaminen on lapsen edun mukaista, hänen on vielä haettava Digi- ja väestötietovirastolta lupa lainan antamiseen, Yli-Kauppila selventää.

Lainasta pitää myös maksaa korkoa, ja sille on asetettava vakuus.

Voisiko vanhempi käyttää lapsen varoja ostaakseen lapselle ruokaa? Tässäkin vastaus on ei.

– Vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta ja niistä kuluista, jotka aiheutuvat lapsen henkilökohtaisista tarpeista. Tällaisia ovat esimerkiksi asuminen, vaatetus, ruoka, hygienia ja tavanomaiset harrastus- ja terveydenhuoltomenot.

Jos vanhempi ei pysty elättämään lastaan, voidaan tapauskohtaisesti arvioida, onko lapsen rahojen käyttäminen elatuskustannuksiin oikeutettua. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi silloin, jos toisen vanhemman menettänyt lapsi on hyvin varakas perinnön saatuaan ja eloon jäänyt vanhempi hyvin vähävarainen.

– Jos lapsella on paljon rahaa säästössä, voitaisiin tällaisessa tilanteessa ostaa esimerkiksi vaatteita lapselle hänen omilla rahoillaan. Mutta nämä tilanteet vaativat aina tapauskohtaista kokonaisharkintaa, Yli-Kauppila kertoo.

Lapsen rahoja voi harkinnan mukaan käyttää kohtuullisiin hankintoihin. Rahoilla voidaan ostaa lapselle esimerkiksi tietokone tai mopo. Myös kalliimpiin harrastuksiin, kuten ratsastukseen, voisi mahdollisesti käyttää lapsen varoja. Tällaisissa ostoksissa lapsen mielipide tulee ottaa huomioon, erityisesti jos lapsi on yli 15-vuotias.

Entä alaikäisen rahojen sijoittaminen? Se, että pankkitililtä ei ole juuri saanut korkoa vuosikausiin, on kannustanut tekemään sijoituksia, ja sijoitusten määrä on ollut kasvamaan päin, kertoo Yli-Kauppila.

Lapsen omaisuus tulee sijoittaa niin, että sen säilymisestä on riittävä varmuus ja että sille saadaan kohtuullinen tuotto.

– Lapsen varoja sijoittaessa painotetaan, että varojen säilymisestä on oltava riittävä varmuus. Kohtuullinen tuotto rahoille riittää.

Lapsen varoilla tehdyillä sijoituksilla ei siis voi lähteä hakemaan suuria voittoja suurilla riskeillä. Tärkeää on pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuus.

Kun lapsen varallisuus ylittää 20 000 euroa, vanhempien velvollisuutena on ilmoittaa siitä Digi- ja väestötietovirastolle ja varat tulevat heidän viralliseen valvontaansa. Ilmoitus voi tulla myös esimerkiksi vakuutusyhtiöltä.

Miten sitten vahditaan, että lapsen varoja ei käytetä väärin?

– Koska alaikäinen ei voi ikänsä puolesta huolehtia omista eduistaan ja oikeuksistaan, huoltaja toimii lapsen edunvalvojana. Edunvalvoja on velvollinen hoitamaan lapsen omaisuutta hänen puolestaan, Yli-Kauppila kertoo.

Jos epäilee, että lapsen varoja käytetään väärin, voi tehdä ilmoituksen edunvalvonnan tarpeesta. Ilmoituksen voi tehdä kuka tahansa, myös lapsi itse.

– Ilmoituksia tulee jonkin verran huolestuneilta sukulaisilta. Meihin voi aina olla yhteydessä, jos kysyttävää on, Yli-Kauppila kertoo.

Jos edunvalvoja on käyttänyt lapsen varoja väärin, hän voi syyllistyä lievään kavallukseen, kavallukseen, törkeään kavallukseen tai luottamusaseman väärinkäyttöön. Rikosasiat kuuluvat poliisille, syyttäjälle ja tuomioistuimelle, eli Digi- ja väestötietovirasto ei osallistu rikosprosessiin. Jotta asia etenisi rikosprosessiin, väärinkäytetyn tai kavalletun summan pitää olla vähäistä suurempi. Tästä arvion tekee poliisin esitutkinta.

Lievemmissä tapauksissa asia pyritään selvittämään esimerkiksi kehottamalla palauttamaan varat.

– Me valvomme, että varat on palautettu lapselle. Tarvittaessa voimme määrätä ulkopuolisen edunvalvojan auttamaan lasta asioiden selvittämisessä ja mahdollisissa toimenpiteissä, kuten maksusuunnitelman tekemisessä ja sen toteutumisen valvonnassa, Yli-Kauppila sanoo.

Ulkopuolinen edunvalvoja tai edunvalvojan sijainen voi myös harkita, onko lapsen edun mukaista tehdä asiasta poliisitutkintapyyntö.

Hyvin vakavissa tapauksissa vanhempi voidaan kokonaan vapauttaa edunvalvojan tehtävästä.

– Tällöin lapsen huoltajuus eli edustaminen henkilöön koskevissa asioissa pysyy ennallaan, mutta taloudellisissa asioissa vanhemmalla ei ole enää sanomista. Tämä on onneksi harvinaista.