Ruotsin kalat isompia kuin Suomessa – Syynä erilainen pyyntikulttuuri: Suomessa suositaan verkkoja, vaelluskalat joutuvat liian pieninä pataan
Ruotsin järvissä on suuria kuhia ja taimenia huomattavasti enemmän kuin Suomen järvissä. Tutkijoiden mukaan syynä on erilainen pyyntikulttuuri. Suomi on jumittunut sota-aikaan.
Kokemus Pielisen vesiltä viime kesänä. Pääosin alamittaista kuhaa nousee veneeseen uistelemalla lähes mättämällä, mutta suuret kalat puuttuvat. Onneksi puuttuvat myös satunnaiset taimenet ja järvilohet, sillä ne pitäisi vapauttaa lisäämään sukua, elleivät ne ole istutettuja.
Sama tilanne on muuallakin. Suomen lähes 60 000 yli hehtaarin kokoista järveä tuottavat keskimäärin huomattavasti vähemmän ja pienikokoisempaa arvokalaa kuin eräät tutkitut ruotsalaiset järvet. Luonnonvarakeskuksen (LUKE) tutkija Jukka Ruuhijärvi kiteyttää kalamaaottelun tulokset ja Suomen häviämisen syyt.
– Ruotsin vaelluskalakannat ovat paremmassa kunnossa. Syy on se, että kalastuspaine on Suomessa paljon kovempi kuin Ruotsissa. Suomessa vaelluskaloja pyydetään paljon sivusaaliina ja liian pieninä. Ne eivät ehdi kutemaan eivätkä pääse takaisin kutupaikoilleen. Vaellusesteitäkin on runsaasti.
Sama koskee kuhaa, vaikka se ei vaelluskala olekaan. Kalastus karsii suurimmat yksilöt ennen aikojaan. Sen sijaan pieniä kuhia voi olla järvissä jopa liikaa runsaiden poikasistutusten takia.
Suomalaisten ahkerasti harrastaman verkkopyynnin lisäksi eroa maiden välille luo juuri kalojen istuttaminen. Suomi on suosinut sitä, Ruotsi ei niinkään.
Ruotsissa kuhasaaliit ja monin paikoin taimensaaliitkin koostuvat pääosin luonnossa syntyneistä kaloista. Ruotsin linja näyttää tuottavan pitkällä aikavälillä parempia tuloksia, jos vertaillaan geneettistä monimuotoisuutta, luontaista lisääntymistä ja saaliin määrää ja kokoa.
Tärkeimmät joet 2000–2012
Sota oli käännekohta
Kalakannat ovat kärsineet molemmissa maissa suuresti jokien patoamisesta ja perkauksista. Ruotsissa voimalaitospatoja on enemmän, silti Ruotsi näyttää selvinneen arvokalakannoissa paremmin.
– Suomen vertailumaana arvokalakantojen hoidossa ja kalastustavoissa voisi Ruotsin lisäksi olla lähes mikä tahansa muu läntinen teollisuusmaa Euroopassa. Suomen heikompaan tilanteeseen on historiallisia syitä, Jyväskylän yliopiston tutkija Jukka Syrjänen sanoo.
Suomessa on paljon vesistöjä, ja kalaa on käytetty meillä aina runsaasti ravintona. Se on Syrjäsen mukaan aiheuttanut eräänlaisen loppumattoman runsaudensarven illuusion syntymisen.
– Toinen maailmansota oli käännekohta. Ruokaa oli pakko saada lisää, ja kalastus ei ollut millään tavalla säädeltyä. Sotien jälkeen teollisuus tarvitsi vesivoimaa menetetyn tilalle ja teollisuuden tarpeisiin. Kalojen kulku- ja lisääntymisväyliä tukittiin, ja vedet saastuivat.
”Meillä on niin paljon vesistöjä, että kalaa luultiin riittävän loputtomasti. Sen sijaan muualla Euroopassa tajuttiin myös kalavarojen rajallisuus paremmin ja tehtiin sen mukaisia kalastusrajoituksia ja muita päätöksiä. Suomessa jäi sota-aika ikään kuin päälle.”
Tutkija Jukka Syrjänen, Jyväskylän yliopisto
Patojen ja saasteiden vuoksi romahtaneita vaelluskalakantoja pyrittiin elvyttämään massiivisilla istutuksilla, joita kannattivat ”kaikki”.
– Meillä on niin paljon vesistöjä, että kalaa luultiin riittävän loputtomasti. Sen sijaan muualla Euroopassa tajuttiin myös kalavarojen rajallisuus paremmin ja tehtiin sen mukaisia kalastusrajoituksia ja muita päätöksiä. Suomessa jäi sota-aika ikään kuin päälle. Kalastuksen säätely oli olematonta ja jopa tuntematonta. Myös luvaton kalastus oli yleistä.
Syrjäsen mukaan kalojen viljely katsottiin rajoitusten sijasta ratkaisuksi kaikkeen. Niinpä kalastus sai kehittyä säätelemättömänä yhä tehokkaammaksi.
– Paremmat veneet, paremmat verkot, kaikuluotaimet ja GPS-paikantimet. Kaikki ne tehostivat kalastusta edelleen.
Istukkaiden ja villien osuus järvessä
Pyynti muuttaa populaatiota
Syrjäsen mukaan seuraus kaikesta on se, että suurikokoiset ja vanhat kalayksilöt ovat nyt harvassa Suomen järvissä. Lisäksi vaelluskalojen kutukannat ja yksilöt ovat pieniä. Kannat saattavat myös muuttua geneettisesti.
– Pyynti jalostaa populaatiota, jos se vähänkin valikoi yksilöitä niiden perinnöllisten ominaisuuksien kuten kasvunopeuden, sukukypsyyskoon ja -iän, kutukertojen määrän tai vaellusaktiivisuuden mukaan. Kalayksilöt eivät pääse kasvamaan suurikokoisiksi ja vanhoiksi eivätkä kutemaan monta kertaa. Silloin kalojen kannattaa tulla sukukypsiksi nuorina ja pienikoisina ja välttää vaelluksia. Se näkyy Suomen ja Ruotsin kalakantojen vertailussa.
Tutkija Jukka Ruuhijärvi kertoo tutkimuksesta, jossa verrattiin 22:sta ruotsalaisesta järvestä saatuja kuhasaaliita 39:stä suomalaisesta järvestä saatuihin saaliisiin.
Tulos oli suorastaan tyrmäävä.
”Vähemmän verkkoja, enemmän rauhoitusalueita ja -aikoja takaa suurten yksilöiden runsauden Ruotsissa. Lisäksi siellä ei saa laskea verkkoja aina samaan paikkaan.”
Tutkija Jukka Ruuhijärvi, Luonnonvarakeskus
Molempien maiden järvistä nostetuissa saaliissa oli pieniä kuhia suurin piirtein yhtä paljon. Sen sijaan 40–50-senttisiä kuhia ruotsalaisjärvissä saatiin saaliiksi kaksi kertaa enemmän kuin suomalaisjärvistä ja 50–60-senttisiä peräti neljä kertaa enemmän. Yli 60-senttisiä kuhia saatiin vain kahdesta suomalaisjärvestä, kun taas Ruotsissa valtaosasta järvistä.
Suurin syy on ero verkkokalastuksen säätelyssä ja määrässä, Ruuhijärvi sanoo.
– Vähemmän verkkoja, enemmän rauhoitusalueita ja -aikoja takaa suurten yksilöiden runsauden Ruotsissa. Lisäksi siellä ei saa laskea verkkoja aina samaan paikkaan.
Ruuhijärvi jatkaa, että Ruotsissa ei ole yleistä kalastusoikeutta yksityisvesillä ja että siellä ei ylipäänsä harrasteta vapaa-ajan kalastusta niin paljon kuin Suomessa.
Ruotsissa pitää ostaa kalastuslupa jokaiselle järvelle erikseen, ja lisäksi siellä on saaliskiintiöitä myös kuhalle.
– Ruotsalaisia ei kiinnosta verkkokalastus niin paljon kuin suomalaisia. Ruotsissa kalastetaan pääasiassa vavalla, ei seisovilla pyydyksillä.
Poikastiheys 2011–2017
Ruotsissa käytetään rysiä verkkojen sijasta
Jukka Syrjänen sanoo kalastaneensa joillakin Ruotsin järvillä näkemättä koskaan ainuttakaan verkkopoijua.
– Vapaa-ajankalastajien niin sanottu verkkopyyntiponnistus on Ruotsissa ehkä kymmenesosa Suomen vastaavasta.
– Ruotsin ammattikalastajat taas käyttävät verkkojen sijasta enemmän rysiä, ja niistä voi vapauttaa suurikokoiset, rauhoitetut ja alamittaiset kalat. Suomessa ne monesti kuolevat verkkoihin.
Syrjänen vertailee kalastustapoja ja taimenmääriä Vätternissä ja Päijänteessä.
”Taimenten kutukannat ovat Järvi-Suomessa pääosin paikallisia ja kutevat yksilöt pienikokoisia. Järville vaeltavia yksilöitä on vähän, sillä vaellus ei kannata. Ruotsin Vätternillä kutupuroihin vaeltaa 1000–2 000 emokalaa, Päijänteellä ehkä muutama. ”
Tutkija Jukka Syrjänen, Jyväskylän yliopisto
– Vätternin valuma-alue on pienempi kuin Päijänteen valuma-alue, ja siellä on vähemmän hyviä lisääntymisalueita kuin Päijänteellä. Taimenet kutevat siellä puroissa ja pienissä joissa. Silti taimenten jokipoikastuotto on koskiaaria kohti noin kuudesta kahdeksaan kertaa suurempi kuin Päijänteen joissa. Vaelluspoikasten määrien ero lienee vielä suurempi. Vaelluspoikasten kuolleisuus on Suomessa paljon suurempaa kuin Ruotsissa.
Vätternistä 15 prosenttia on jokisuiden ja luusuoiden lisäksi rauhoitettu kaikelta kalastukselta. Taimenia sinne on istutettu viimeksi 1980-luvulla, joten kaikki pyydettävät taimenet, kuten myös nieriät ja harjukset, ovat villejä. Päijänteellä villikalan osuus on viidestä kymmeneen prosenttia saaliista, Vätternillä sata prosenttia.
– Taimenten kutukannat ovat Järvi-Suomessa pääosin paikallisia ja kutevat yksilöt pienikokoisia. Järville vaeltavia yksilöitä on vähän, sillä vaellus ei kannata. Ruotsin Vätternillä kutupuroihin vaeltaa 1 000–2 000 emokalaa, Päijänteellä ehkä muutama, Syrjänen summaa.
Tärkeimmät saalislajit vapaa-ajan pyydyskalastuksessa ja uistelussa
Suomessa kaikki muuttuu hitaasti
Ruotsalaisten kalastuskäytäntöjen edut vaikuttavat siis kiistattomilta. Pitäisikö Suomen lähteä Ruotsin tielle? Jukka Syrjäsen mukaan vaelluskalakannoille pitäisi pohtia tavoitteet maa- ja metsätalousministeriössä, ELY-keskuksissa ja kalatalousalueilla, ja tavoitteet pitäisi kirjata kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmiin.
Sekä Syrjänen että Ruuhijärvi pitävät puoli vuosikymmentä sitten laadittua uutta kalastuslakia hyvänä alkuna muutokseen, vaikka ”kaikki muuttuukin Suomessa hitaasti”.
He korostavat, että myös turhien voimalaitospatojen purku, luonnollisten ohitusuomien ja kalateiden rakentaminen sekä uomien kunnostaminen voivat elvyttää vaelluskalakantoja, mutta säätelemättömän kalastuspolitiikan takia niistä ei saada irti läheskään kaikkea hyötyä.
– Jos kalat eivät pääse jokiin kutemaan, ei kunnostamisesta ole niille mitään hyötyä, Syrjänen sanoo ja ottaa esiin tilanteen Tanskassa: siellä on nykyisin lähes 400 virtavettä, joissa meritaimen kutee.
– Ne ovat lähinnä kunnostettuja pelto-ojia. Suomessa taas on vain parikymmentä meritaimenen lisääntymisvirtaa.
Kutupaikkojen ja vaellusreittien rauhoittamisen lisäksi tarvittaisiin muitakin toimia, esimerkiksi kuhien talvehtimissyvänteiden jättämistä rauhaan kalastukselta.
Verkkokalastus näyttää sentään vähenevän Suomessa hiljalleen.
