Apu

Rosa Liksom: "Seuraavan rauhan-Nobelin antaisin postuumisti Pentti Linkolalle"

Rosa Liksom: "Seuraavan rauhan-Nobelin antaisin postuumisti Pentti Linkolalle"
Kirjailija Rosa Liksom haaveili lapsena navettapiian hommasta, rakastui Venäjään vuonna 1975 ja aikoo vielä opetella puhumaan ranskaa ja liittyä laulukuoroon.
Julkaistu: 4.4.2021

Jatka lausetta Rosa Liksom: Lapsuuteni sitkein haave oli… ryhtyä navettapiiaksi. Vähän vanhempana haaveilin venäjän kielen opettajan työstä lukiossa.

Minun olisi pitänyt syntyä juuri sinne ja juuri silloin kuin synnyinkin.

Teini-iässä inhosin erityisesti maksalaatikkoa.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun matkustin ensimmäistä kertaa Murmanskiin vuonna 1975. Rakastuin silloin Venäjään.

Ennen oli paremmin, koska oli enemmän metsiä ja vähemmän homo sapienseja.

Vihaan sydämeni pohjasta… en oikeastaan vihaa mitään, mutta jos jotakin pitää sanoa, niin iilimatoja. Ja jos jotakin pitää vihata, vihaan eläintenrääkkääjiä.

Aion vielä opetella taiji-sarjan niin, että osaan sen ­unissakin, puhumaan ranskaa, tekemään keramiikkaveistoksia, liittyä laulukuoroon, jossa ei tarvitse osata laulaa sekä purjehtimaan paremmin.

Myrskyt kammottavat

En enää rakasta kivihiiltä.

Pelkään kuollakseni kovia myrskyjä merellä.

Kadun yhä, että en aloittanut ranskan­opintoja nuorena.

Join pääni täyteen, kun… en ole koskaan juonut päätäni ­täyteen.

Ystäväni ihmettelevät minun naurutyyliäni.

En olisi eräästä ystävästäni uskonut, että hän onkin niin nero.

Odotin turhaan lapsestani, että hän ei olisi ­taiteellinen.

Sukurasitteeni on passaaminen. Olen kova passaamaan.

Jos jonkun henkilön puolesta pitäisi kuolla, niin ­tyttäreni. Tietysti.

Hermoni menevät, kun eläimiä kohdellaan huonosti.

Mieluummin kuolen kuin olen USA:n presidentti.

Luonnon asialla

Ennen oli paremmin ainakin se, että maapallolla oli vähemmän ihmisiä.

Suomen olisi jo aika luopua öljystä ja hiilivoimasta.

Seuraavan rauhan-Nobelin antaisin postuumisti Pentti Linkolalle.

Urho Kekkosesta haluan sanoa, että hän on hyvin trendikäs.

Maahanmuuttajille haluan sanoa: ”Koettakaa kestää.”

Jos saisin lahjaksi miljoona euroa, niin lahjoittaisin ne Luonnonperintösäätiölle, joka ostaisi sillä vanhaa metsää luonnonsuojelualueeksi.

Jos olisin mies/toissuku­puolinen, en pitäisi sitä kovin kummallisena.

Luulin itsestäni liikoja, kun kuvittelin, että pystyn uimaan Tallinnaan.

Häpeän syvästi… no mä en häpeä mitään.

Kommentoi »