”Syövän jälkeisistä ongelmista pitäisi kertoa enemmän”
Lymfaturvotus yllätti Marja Kukkosen vasta kaksi vuotta rintasyöpäleikkauksen jälkeen. Nykyään hän käyttää kompressiohihaa kaikkialla muualla, paitsi uimarannalla.
Syksyllä 2018 helsinkiläisen Marja Kukkosen, 69, oikea käsi turposi reilut kymmenen senttiä. Turvotus nousi sorminivelistä kainaloa kohti. Eniten paisuksissa oli kyynärpää.
– Käteni meni myös aika lailla tunnottomaksi. Mietin, mistä ihmeestä on oikein kyse, Marja kertoo.
Kun hän puhui turvotuksesta siskolleen, tämä tunnisti vaivan heti. Marja oli sairastanut kaksi vuotta aiemmin rintasyövän. Rinnan osapoiston yhteydessä hänen kainalostaan oli poistettu imusolmukkeita. Se altisti lymfaturvotukselle.
– Sisko oli itse kärsinyt siitä, sillä myös hän oli sairastanut rintasyövän. Hän kehotti minua hakeutumaan heti lääkäriin, jottei turvotus pääsisi pahenemaan.
Lymfaturvotus tuli Marjalle pienoisena yllätyksenä. Hän oli kyllä kuullut siitä, mutta häntä ei ollut varoitettu, että se voisi ilmaantua näin pitkän ajan päästä leikkauksesta. Marja oli toipunut syöpähoidoista hyvin eikä sairaus ollut enää päällimmäisenä mielessä.
– En ollut varautunut siihen, että jotain vaivaa ilmaantuisi myöhemmin. Olisi hyvä, että sairaanhoitajat ja lääkärit kertoisivat potilaalle enemmän syövän jälkeisistä ongelmista esimerkiksi silloin, kun syöpähoidot päättyvät. Näin potilas osaisi tunnistaa oireet paremmin ja hakea heti apua oikeasta osoitteesta.
Käden ympärysmitta pieneni viisi senttiä
Marja varasi ajan terveyskeskukseen. Siellä varmistui, että kyse oli juuri lymfaturvotuksesta. Lääkäri kirjoitti lausunnon kuntoutusohjaajalle, jolta hän saisi maksusitoumuksen lymfaterapiaa ja lääkinnällisiä kompressiotuotteita varten.
– Kaikki järjestyi nopeasti ja vaivattomasti. Kävin yksityisellä fysioterapeutilla lymfaterapiassa kymmenen kertaa. Käsi hierottiin aina kunnolla, minkä jälkeen se sidottiin kompressiosidoksella. Pidin sitä tauotta pari päivää, ja sitten lymfaterapeutti teki uuden sopivan sidoksen.
Suihkussa Marja suojasi käden muovipussilla, jottei sidos kastuisi. Työpaikallaan verohallinnossa hän kävi normaalisti. Ei haitannut, vaikka sidottu käsi oli vähän jäykkä. Sormet olivat vapaina, joten tietokonetta saattoi naputella tavalliseen tapaan.
– Ystäväni hämmästelivät, että onpas käsi hurjan näköinen ja pelkäsivät, että siihen sattuu. Siinä ei kuitenkaan ollut koskaan kipuja.
”Sopeutumista hihaan auttoi ajatus, että se on hyväksi terveydelleni.”
Kompressiosidoksella käden ympärysmitta pieneni lähtötilanteesta viitisen senttiä. Sen jälkeen Marjalle tilattiin mittatilaustyönä kompressiohiha ja -hanska. Hihaa pitäisi käyttää joka päivä, ja hanskaakin aina tarvittaessa.
– Hihaa ei ollut onneksi hankala pukea päälle eikä sen käyttö häirinnyt minua. Suomessa on yleensä niin kylmä sää, että pukeudun muutenkin pitkähihaisiin vaatteisiin. Sitä paitsi hihat olivat kivan värisiä, ja sain itse valita niistä mieleiseni. Sopeutumista hihaan auttoi ajatus, että se on hyväksi terveydelleni.
Tämä ajatus on motivoinut Marjaa käyttämään hihaa kaikkialla muualla paitsi saunassa ja uimarannalla. Toki unohduksia tapahtuu joskus. Pienenkin paussin huomaa nopeasti turvotuksen lisääntymisenä.
– Jos joku on kysynyt hihasta, olen kertonut avoimesti, miksi käytän sitä. Osa ihmisistä ei ole kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Moni pelkää aivan turhaan joutuvansa silmätikuksi kompressiotuotteen vuoksi.
”Olen tyytyväinen, kun saan elää ilman kipuja”
Turvotusta on edelleen viitisen senttiä. Marja haluaisi käden ohuempaan kuntoon ja on siksi miettinyt, pitäisikö hänen jossain vaiheessa palata lymfaterapiaan. Toisaalta hän on ihan sinut nykyisenkin tilanteen kanssa.
– Olen sellainen ihminen, että olen oikein tyytyväinen, kun saan elää ilman kipuja. Eikä kompressiohihan käyttö niin kamalaa ole. En ehkä saa maitotölkkejä tai limsapulloja kädelläni nopeasti auki, mutta muuten pystyn tekemään mitä vain. Hihan käyttö ei rajoita arkeani.
Marja on ollut eläkkeellä nyt kaksi vuotta. Työelämään ei ole ikävä, koska touhua riittää muutenkin.
– Ennen kävin kuntosalilla, jossa jumppasin pienillä painoilla, mutta nykyään nostelen ja kannan lastenlapsiani. Heitä on viisi, vauvasta teineihin. Vietän paljon aikaa heidän luonaan Vaasassa.
Fyysinen rehkiminen voi saada turvotuksen lisääntymään hetkellisesti, mutta Marjan mielestä liikunta tekee ennen kaikkea hyvää. Hänen lempilajinsa on uiminen. Uidessa turvotus unohtuu, koska vedessä käsi on kevyt ja liikkuu ketterästi.
– Olen hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut turvotukseen hyvää hoitoa. En ole myöskään joutunut tappelemaan saadakseni lisää kompressiotuotteita, vaan ne on vaihdettu säännöllisesti uusiin. Näin käytössäni on aina sopivan kokoinen hiha.
Marja lisää, että hän on kiitollinen myös siitä, että kompressiotuotteet on ylipäätään keksitty.
– Ilman niitä eläminen lymfaturvotuksen kanssa olisi vallan toisenlaista, hän sanoo.
