
Renault Alpine A110 vm. 1977 – Kjell Lindroos sai unelma-autonsa, mutta se vaati salapoliisityötä ja taivuttelua
Joidenkin autojen historia on täynnä käänteitä ja sattumuksia. Tämä Alpine A110 on yksi niistä.
Renault Alpine A110 1400 vm. 1977
Moottori rivi-4 takana pitkittäin, iskutilavuus 1397 cm3, teho 68 kW (92 hv)/6200 r/min, vääntö 110 Nm/4500 r/min, Voimansiirto takaveto, neliportainen manuaalivaihteisto, 0–100 km/h 9,8 s, huippunopeus 183 km/h,
kulutus 8,0 l/100 km, CO2-päästöt 186 g/km, Mitat pituus 3 857 mm, leveys 1 529 mm, korkeus 1 140 mm, tankki 36 l akseliväli 2100 mm, Omamassa 720 kg, hinta ei myytävänä.
Helsinkiläinen Kjell Lindroos hurahti autoihin jo nuorena.
– Sain ajokortin 18-vuotiaana ja sen jälkeen on aina ollut autoja. Ensimmäinen autoni oli Simca 1000, jonka myös korjasin ja maalautin. Siitä se sitten on lähtenyt. Välillä meni pitkäänkin, etten kovin aktiivisesti tehnyt mitään erityistä, mutta Relluja oli vuosien varrella jos jonkinmoisia. Isoimmat projektit ovat olleet Renault 8 Gordini, tämä Renault Alpine A110 ja Renault 4, joita on ollut useampia.




Suomessa harvoin tavattavan Alpinen syntytarina on pala autoilun historiaa. Ranskan Dieppessä vaikuttanut Jean Rédélé (1922–2007) oli innokas rallikuski, ja hän oli myös 1950-luvun Ranskan nuorin Renault-jälleenmyyjä.
Hiljalleen alkanut menestys 4CV-mallilla johti voittoihin Alppikisoissa, ja vuonna 1955 Rédélé perusti Alpine-brändin, jonka perustana olivat Renault-mallit. Ensimmäinen Alpine oli A106, ja A110 esiteltiin 1963. Sitä valmistettiin aina vuoteen 1978 saakka.
Superharvinaisen Alpine A110 1400:n tarina on mielenkiintoinen, sillä tätä 1,4-litraista versiota valmistettiin Espanjassa vain kahden vuoden ajan 1977–1978. Valmistusmäärät jäivät hyvin alhaisiksi, arvioiden mukaan vain hieman yli sataan kappaleeseen.
– Tämä yksilö päätyi minulle osaltaan sattuman kautta vuonna 1998, Kjell Lindroos muistelee.
– Auton kuva löytyi suomalaisesta kirjasta Millä ajat – sellainen olet, ja sieltä rekisterinumeron perusteella löytyi myös silloinen omistaja, jonka henkilöllisyyden poikani selvitti. Sitten lähdettiin katsomaan, kuinka vanhus jakseli. Auto oli Monninkylässä varastohallissa, seisoi kuormalavojen päällä, ilman pyöriä.
– Suurin ongelma oli, että silloinen omistaja ei ollut valmis luopumaan autosta. Mutta muutaman viikon neuvottelujen jälkeen tehtiin kuitenkin kaupat. Eihän tämä halpa ollut, mutta pakko se oli saada.




Töitä oli edessä, sillä vuosien saatossa Alpine oli päässyt rapistumaan.
– Lasikuitukorissa oli hiushalkeamia ja takalokasuoja oli kolaroitu. Myös moottori oli rikki ja verhoilu hajalla. Mutta auton historia oli mielenkiintoinen, sillä se on tuotu Suomeen uutena erään mannekiinin toimesta. Hänellä oli boutique nimeltään Pikku Pariisi.
– Alun korjauksien jälkeen ei ole ollut kuin huoltohommia. Hauska juttu oli, kun verhoilija on tuttu kaverini. Mies on yli kaksimetrinen, ja hänellä oli haasteita, kun auto on niin pieni. Mutta kun tuulilasi ja takaikkuna olivat irti, niin sai työnsä tehtyä. Nyt autolla on ajettu 25 vuoden aikana noin 20000 kilometriä.



Lindroos on ollut Suomen Renault Clubin jäsenenä vuosikausia, ja timanttimerkki on vienyt miehen sydämen mennessään.
– Merkki yhdistää samanhenkistä porukkaa, ja onhan sieltä syntynyt myös hyviä ystävyyssuhteita. Itselläni erilaisia harraste-Renaulteja on ollut joitakin, tätä edeltävä oli Renault 8 Gordini, joka oli aikanaan Jorma Luseniuksen yksilö. Ajoin itsekin sillä autolla kaksi Historic-rallia vuonna 1998. Kaiken kaikkiaan minulla on ollut Renaulteja vuosien saatossa kyllä useampia; niistä viimeisin projekti oli Renault 4, eli Tipparellu, joka valmistui viime keväällä. Alpine A110 on kuitenkin se katseenkääntäjä. Ihmettelyä riittää.
– Onhan tätä mukava esitellä kiinnostuneille.


Tuottelias taituri
Mies Renault Alpine A110:n muotojen takana ei ollut sen alkuperästä huolimatta ranskalainen, vaan eräs kaikkien aikojen tuotteliaimmista italialaisista urheiluautojen muotoilijoista, maailmankuulu muotoilijaguru Giovanni Michelotti (1921–1980). Michelotti erikoistui nimenomaan urheilullisten muotojen luomiseen, ja harvan alan suurimmistakaan nimistä ansiolista on yhtä mittava kuin Michelottin. Lista hänen piirtämistään malleista Alfa Romeolle, Aston Martinille, BMC:lle, BMW:lle, Ferrarille, Lancialle, Maseratille ja vaikkapa Triumphille on suorastaan hengästyttävä.
Kaiken kaikkiaan Michelottin on arvioitu muotoilleen noin 1200 eri automallia! Pelkästään Ferrarille Michelottin kynästä syntyi pitkälti kolmattakymmentä tunnettua korimallia, ja kaikkiaan niitä kerrotaan olevan noin 190. Kerrassaan käsittämätöntä. Esimerkiksi vuoden 1954 Torinon autonäyttelyssä uusista malleista yli 40 oli Michelottin piirtämiä. Aikansa legenda kuoli vain 59-vuotiaana keuhkosyöpään 1980.